Mart­ti Asun­maa: Saa­me­lai­set Suo­mes­sa. Tuttujako?

Aikai­sem­min saa­me­lai­sis­ta ei tie­det­ty juu­ri mitään. Hei­tä kut­sut­tiin aina lap­pa­lai­sik­si. Vie­lä 1940-luvul­la kou­lu­jen oppi­kir­jois­sa todet­tiin kor­kein­taan, että lap­pa­lai­set muut­ti­vat maa­ham­me ennen suo­ma­lai­sia, mut­ta jou­tui­vat myö­hem­min väis­ty­mään Lap­piin. Nyt heis­tä tie­de­tään pal­jon enem­män, mut­ta kir­joi­tet­tu­jen asia­kir­jo­jen puut­tees­sa van­hin­ta his­to­ri­aa ei ole vie­lä riit­tä­väs­ti sel­vi­tet­ty. Eri­mie­li­syyt­tä on pal­jon. Seu­raa­vas­sa lyhyes­ti muu­ta­ma kes­kei­nen asia ja yksi­tyis­koh­tia hei­dän kulttuuristaan.

Tut­ki­joi­den mukaan saa­me­lai­sia oli koko Poh­jois-Euroo­pas­sa jo ennen ajan­las­kum­me alkua. Niin­pä hei­tä oli aluk­si kaik­kial­la Suo­mes­sa, Oulun seu­dul­la­kin, mikä näkyy pai­kan­ni­mis­sä, var­sin­kin vesis­tö­jen nimis­sä ja iki­van­hois­sa tari­nois­sa. Sanat oulu, kii­min­ki, jää­li ym. ovat toden­nä­köi­ses­ti saa­me­lais­ta alkuperää.

Saa­me­lai­set ovat Poh­jois-Euroo­pan alku­pe­räis­kan­saa nel­jän val­tion alu­eel­la. Suo­mes­sa väis­ty­mi­nen joh­tui lähin­nä sii­tä, että vähem­mis­tö­nä ja erän­kä­vi­jöi­nä he eivät kyen­neet pitä­mään puo­li­aan suo­ma­lai­sil­le kas­ken­polt­ta­jil­le, joil­la oli taka­naan sil­loi­sen val­tion, Ruot­sin tuki. Val­tioi­den väli­siä rajo­ja tuli vähi­tel­len lisää, mikä on suu­res­ti vai­kut­ta­nut hei­dän vaiheisiinsa.

Osa saa­me­lai­sis­ta suo­ma­lais­tui siir­ty­mäl­lä talon­poi­kien jouk­koon ja myös avio­lii­ton vai­ku­tuk­ses­ta. Suo­ma­lais­tu­mi­nen on jat­ku­nut näi­hin päiviin.

Suo­mes­sa saa­me­lai­sia on nyky­ään kol­me kie­li­ryh­mää, yhteen­sä noin kym­men tuhat­ta hen­keä. Eni­ten on poh­jois­saa­me­lai­sia Enon­te­kiön, Uts­joen, Ina­rin ja Sodan­ky­län kun­nis­sa. Ina­rin­saa­me­lai­sia asuu vain yhdes­sä pai­kas­sa Ina­ris­sa. Kolt­ta­saa­me­lai­sia oli Venä­jäl­lä, Nor­jas­sa ja Suo­men Pet­sa­mos­sa. Vii­me sotien jäl­keen Pet­sa­mon kolt­ta­saa­me­lai­set sai­vat koti­pai­kan mm. Nää­tä­mös­tä ja Nel­li­mis­tä. He ovat uskon­nol­taan orto­dok­se­ja. Näil­lä kol­mel­la ryh­mäl­lä on oma kie­len­sä, lip­pun­sa, his­to­ria ja tapansa.

Saa­me­lai­set asui­vat aluk­si omis­sa lapin­ky­lis­sään met­säs­täen ja kalas­taen. Myö­hem­min ret­ki­kun­nat ovat käyt­tä­neet saa­me­lai­sia oppai­na, kos­ka he ovat osan­neet liik­kua vai­keas­sa maas­tos­sa. He kävi­vät kaup­paa ja oli­vat koh­tuul­li­sen varak­kai­ta. Hyvää menek­kiä oli riis­tal­la, tur­kik­sil­la ja käsi­töil­lä. Pit­kät etäi­syy­det ja har­va asu­tus aiheut­ti­vat oma­lei­mai­suut­ta moneen asi­aan: kau­pan­käyn­tiin, kes­ki­näi­seen yhteis­työ­hön, pai­kal­li­siin tapoi­hin ja jopa kris­ti­nus­kon leviämiseen.

Saa­me­lai­set eli­vät enim­mäk­seen omis­sa olois­saan, pahim­pi­na häi­rit­si­jöi­nä verot­ta­jat. Saa­me­lai­set ovat sii­tä har­vi­nais­ta, ettei­vät he ole mil­loin­kaan kan­sa­na tais­tel­leet asein tois­ten kan­so­jen kans­sa. Oikeu­tet­tu­ja rii­to­ja on ollut maan­käy­tös­tä, siis perin­teis­ten elin­kei­no­jen säi­lyt­tä­mi­ses­tä ja on vieläkin.

Vii­me sodat Lapis­sa oli­vat saa­me­lai­sil­le ras­kai­ta. Hei­tä siir­ret­tiin eva­kok­si muu­al­le Poh­jois-Suo­meen, mikä lisä­si hei­dän suo­ma­lais­tu­mis­taan. Sodan jäl­keen luo­vu­te­tus­ta Jää­me­ren alu­een Pet­sa­mos­ta asuk­kai­ta siir­ret­tiin mui­den merien tun­tu­maan. Sen takia Pet­sa­mon­kin asuk­kai­ta tuli Perä­me­ren alu­eel­le Ouluun. Hau­ki­pu­taal­la hei­tä oli ja on vie­lä­kin aina­kin Häy­ry­sen­nie­mel­lä, jon­ne raken­nus­tar­vik­kei­den puut­tues­sa nousi yhdel­le per­heel­le Lapin mal­liin tur­pees­ta raken­net­tu kala­ma­ja kodiksi.

Suo­men saa­me­lai­sia ryh­dyt­tiin jo 1600-luvul­la kään­nyt­tä­mään kris­ti­nus­koon. Sii­hen kuu­lui myös hei­dän luo­pu­mi­nen van­hois­ta juma­lis­ta, tai­kaus­kos­ta, noi­dis­ta ja tai­ka­rum­muis­ta­kin, joi­ta ulko­mai­set keräi­li­jät niin ahnees­ti hank­ki­vat, että nii­tä ei jää­nyt Suo­meen. Luot­ta­mus lapin­noi­tiin oli yleis­tä myös val­ta­väes­tön kes­kuu­des­sa. Lapin­noi­dat oli­vat ihmi­sil­le välit­tä­jiä tämän­puo­li­sen ja tuon­puo­li­sen maa­il­man välil­lä, tule­vai­suu­den ennus­ta­jia ja pahan tor­ju­jia, joten he oli­vat huo­mat­ta­via ja suo­sit­tu­ja vaikuttajia.

Kirk­ko­maa­la­ri Mikael Top­pe­lius tai­si tämän tie­tää, kos­ka hän 1700-luvul­la maa­la­si Hau­ki­pu­taan kirk­koon lapin­noi­dan maa­lauk­seen­sa, joka kuva­si itä­mai­sia tie­tä­jiä. Sitä voi pitää tai­tei­li­jan arvos­tuk­sen osoi­tuk­se­na lapin­noi­tia kohtaan.

Aito­jen saa­me­lais­ten lisäk­si saa­me­lais­su­kui­sia ja saa­men­kie­len tai­ta­jia on nyt hajal­laan koko Suo­mes­sa. Moni suo­ma­lai­nen on suku- ja gee­ni­tut­ki­muk­sen perus­teel­la huo­man­nut ilok­seen saa­neen­sa men­nei­syy­des­sä saa­me­lais­ta verta.

Saa­me­lais­ten elä­mäs­tä on pal­jon kir­joi­tet­tu, vaik­ka Suo­men his­to­rian yleis­esi­tyk­sis­sä he ovat koko­naan tai osak­si sivuu­tet­tu ja aliar­vos­tet­tu. Arvo­val­tai­ses­sa maa­kun­ta­his­to­ria­sar­jas­sa Pent­ti Vir­ran­kos­ki on käsi­tel­lyt hei­tä eni­ten ja par­hai­ten 1600-lukua sisäl­tä­väs­sä osassa.

Oulun yli­opis­ton pro­fes­so­reis­ta Kyös­ti Jul­ku aloit­ti mää­rä­tie­toi­sen Poh­jois-Suo­men samal­la myös saa­me­lais­ten his­to­rian tut­ki­mi­sen, jota muut kuten Jou­ko Vah­to­la ovat jat­ka­neet. Saa­me­lais­ten omas­ta kes­kuu­des­ta on myös nous­sut ete­viä tut­ki­joi­ta. Veli-Pek­ka Leh­to­la toi­mii täl­lä het­kel­lä saa­me­lai­sen kult­tuu­rin pro­fes­so­ri­na Oulun yli­opis­tos­sa. Jo opis­ke­li­ja­na hän toi­mit­ti Kal­tio-leh­teen hyvän tee­ma­nu­me­ron saa­me­lai­sis­ta (1982). Hänen vii­mei­nen teok­sen­sa ”Enti­set elä­vät meis­sä” on juu­ri jul­kais­tu. Pek­ka Sam­mal­lah­ti puo­les­taan on teh­nyt suo­men- ja saa­men­kie­li­siä sanakirjoja.

Saa­me­lais­ta tai­det­ta on myös monil­la tavoil­la tuo­tet­tu ja tuo­tu esiin. Kuu­lui­sak­si nousi jo edes­men­nyt, moni­puo­li­nen Nils-Aslak Val­kea­pää, myö­hem­min mm. tai­de­maa­la­ri Mer­ja Alet­ta Rant­ti­la, Vim­me Saa­ri musii­kin sekä koruis­taan kuu­lu Pet­te­ri Lai­ti.

Jul­ki­suu­teen pää­see nyky­ään oma­pe­räi­sel­lä tuo­tan­nol­la. Sii­nä saa­me­lai­set ovat onnis­tu­neet ja olleet hyviä kult­tuu­rin­sa ja Suo­men kult­tuu­rie­lä­män rikastuttajia.

Pie­nen kan­san voi­ma on sen kult­tuu­ris­sa, sanoi jo J.V. Snell­man 1800-luvulla.Tämän päi­vän saa­me­lai­sis­ta monet osaa­vat suo­men­kiel­tä, mut­ta he teke­vät työ­tä saa­men kie­len käy­tön lisää­mi­sek­si var­sin­kin nuor­ten kes­kuu­des­sa, jot­ta se ei unohdu.

Oulun yli­opis­ton sekä mui­den oppi­lai­tos­ten ja työ­paik­ko­jen vuok­si Oulu on nyky­ään huo­mat­ta­va saa­me­lais­kes­kus. Hel­sin­gin sano­mis­sa Oulu ilmoi­tet­tiin jopa suu­rim­mak­si saa­me­lais­ky­läk­si (mitat­tu­na asuk­kai­den suku­taus­tal­la ja kie­li­tai­dol­la). Tosin saa­me­lai­suus ei näy enää monen­kaan ulko­näös­sä, vaa­te­tuk­ses­sa eikä kuu­lu puheessa.

Kuin­ka­han moni tulee aja­tel­leek­si, että Oulus­ta kat­soen saa­me­lais­ten koti­seu­tua­lue poh­joi­ses­sa on suun­nil­leen saman mat­kan pääs­sä kuin ete­läs­sä Hel­sin­ki? Näky­mät mat­kan var­rel­la ja peril­lä ovat kui­ten­kin kovin erilaiset.

Monia tyy­dyt­tää se, että Ylen saa­me­lai­set ohjel­mat uuti­si­neen teke­vät Saa­mea tutuk­si ja niis­sä on usein Oulu­kin mukana.

Mart­ti Asunmaa,

Kel­lo