Koro­na­saar­ros­sa Jolos­ky­läl­lä osa VII: Paran­nus­tans­se­ja ja savi­ma­ja­ko­ke­muk­sia Sambiassa

Läksiäiset vuonna 1992. – Olimme olleet isolla jokiveneellä nauttimassa maisemista ja tässä kuvassa olen rannalla koko ryhmän kanssa, Päivä Ahonen kertoo. (Kuva: Elina Savo)Läksiäiset vuonna 1992. – Olimme olleet isolla jokiveneellä nauttimassa maisemista ja tässä kuvassa olen rannalla koko ryhmän kanssa, Päivä Ahonen kertoo. (Kuva: Elina Savo)

Olin Sam­bias­sa Kehi­ty­syh­teis­työn Pal­ve­lu­kes­kuk­sen kehi­tys­jouk­ko­lai­se­na kak­si vuot­ta (1990–1992). Sain kah­den vii­kon kou­lu­tuk­sen teh­tä­vii­ni ja kun pala­sin, aloin kou­lut­taa Sam­bi­aan, Mosam­bi­kiin ja Nica­ra­gu­aan kehi­tys­jouk­ko­lai­sik­si läh­ti­jöi­tä. Olin sam­bia­lais­ten ja suo­ma­lais­ten vam­mais­jär­jes­tö­jen yhteys­toi­mit­si­ja. Viih­dyin tär­keäs­sä teh­tä­väs­sä­ni Sam­bias­sa hyvin. Muka­na ohjel­mas­sa oli­vat esi­mer­kik­si kuu­lon­huol­to­liit­to, näkö­vam­ma­liit­to ja fyy­sis­ten vam­mais­ten jär­jes­tö. Työ oli antoi­saa ja tär­ke­ää. Inva­li­di­liit­to kul­jet­ti muun muas­sa pyörätuoleja… 

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus