Päät­tä­jäl­tä: Koro­na – kes­tä­vyys­tes­ti tulevaisuuteen

Koro­na on koe­tel­lut lähes kaik­kia ikä­ryh­miä. Nuor­ten ja ikään­ty­nei­den tun­not ovat jää­neet vähäl­le. Päi­vät vilis­tä­vät sil­mis­sä ja sitä miet­tii, että mil­loin tämä kum­mal­li­nen aika on ohi. Aika on muut­ta­nut muo­to­aan, kun sitä ennen ryt­mit­tä­neet tapah­tu­mat ovat nyt pit­käl­ti pois­sa. Elä­mä rul­laa koti­pii­ris­sä. Työ­tä, ulkoi­lua ja kotoi­lua. Monel­le tämä aika on kui­ten­kin äärim­mäi­sen kuor­mit­ta­va ja stres­saa­va. Eris­täy­ty­mi­nen kotiin saat­taa aiheut­taa ahdis­tus­ta. Yksi­näi­syys voi olla kipeäm­pää kuin koskaan.

Koro­na on hir­veän epä­rei­lu. Tar­koi­tan sitä, että miten se on sekoit­ta­nut elä­män yhtei­sel­lä maa­pal­lol­lam­me. Se on kata­stro­fi monel­le yrit­tä­jäl­le ja yhtei­söl­le. Luke­ma­ton mää­rä ihmi­siä on jää­nyt vail­le työ­tä ja toi­meen­tu­loa eikä tie­dä, että miten sel­vi­ää tule­vai­suu­des­sa. Epä­rei­luin­ta on se, että eni­ten kär­si­vät hel­pos­ti ne, joi­den ase­ma on val­miik­si vaikein.

Koro­na lait­toi yhteis­kun­tam­me myös mel­koi­seen kes­tä­vyys­tes­tiin, jos­ta maa­ta­lou­des­sa, elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­des­sa ja met­sä­sek­to­ril­la on sel­vit­ty hyvin. Suo­ma­lai­nen ruu­an­tuo­tan­to on kes­tä­vää, ja koko elin­tar­vi­ke­ket­ju pys­tyy toi­mi­maan hyvin myös poik­keus­o­lois­sa. Tie­dän maa- ja met­sä­ta­lou­des­sa toi­mi­vien huo­leh­ti­van luon­nos­ta ja ilmas­tos­ta omal­ta osal­taan kes­tä­väs­ti. Se on talon­poi­kai­nen tapa. Se on aina ollut kes­tä­vä tapa elää ja vil­jel­lä maa­ta ja metsää.

Met­sä­kes­kus­te­lu on mones­ti eri­kois­ta ja todel­li­suu­des­ta irral­laan. Esi­merk­ki­nä arki­to­del­li­suu­des­ta voin ker­toa sen, että kaa­de­tun puun tilal­le istu­te­taan nel­jä puun tain­ta, ja puu­va­ro­jem­me hii­len­si­don­ta­ky­ky kas­vaa koko ajan. Kii­tos täs­tä kuu­luu hyväl­le suo­ma­lai­sel­le metsänhoidolle.

Hajau­tet­tu tuo­tan­to­ra­ken­ne ja har­va asu­tus ovat osoit­tau­tu­neet jo kulu­nee­na vuon­na yhteis­kun­tam­me palo­muu­rik­si. Tätä iskun­kes­tä­vyy­den perus­taa mei­dän on vaa­lit­ta­va tulevaisuuteen.

Huo­les­tut­ta­vaa on se, että miten koro­na iskee nuo­riin ihmi­siin. Yhtäk­kiä ei enää ole­kaan nii­tä har­joit­te­lu- ja työ­paik­ko­ja, jot­ka het­ki sit­ten oli­vat tar­jol­la. Kun uusien ihmis­suh­tei­den luo­mi­nen opis­ke­lu­pai­kas­sa vaih­tuu etä­opis­ke­luun, voi se voi olla lamaut­ta­va koke­mus. Nuo­rel­le yksi vuo­si voi olla rat­kai­se­va koko elä­män suun­nan kan­nal­ta. Jos elä­mäl­tä puut­tuu suun­ta, se menee hel­pos­ti ihan sekaisin.

”Koro­na­krii­sil­lä on huo­mat­ta­vat suku­pol­vi­vai­ku­tuk­set. Koko yhteis­kun­nan tasol­la on vah­vis­tet­ta­va las­ten- ja nuor­ten tule­vai­suu­den uskoa ja tur­val­li­suu­den sekä osal­li­suu­den koke­muk­sia arjes­sa. On panos­tet­ta­va arjen perus­pal­ve­lui­hin, mut­ta samal­la on olta­va herk­kyyt­tä havai­ta ja rea­goi­da esiin tule­viin ongel­miin, ” tote­aa las­ten oikeuk­sia ja hyvin­voin­tia poh­ti­neen työ­ryh­män puheen­joh­ta­ja Esa Iivonen.

Tai­de­taan maa­il­mal­la puhua jo koro­na­su­ku­pol­ves­ta. Kun aika pysäh­tyy ja maa­il­ma sei­sah­tuu odot­ta­maan rat­kai­sua, roko­tet­ta, se osuu eten­kin nuo­riin. Juu­ri nuo­ris­sa on huo­len rin­nal­la myös toi­vo. Sopeu­tu­mi­sen suku­pol­vi on tot­tu­nut epä­var­muu­teen ja kat­soo tule­vai­suu­teen. Nuo­ris­sa on nii­tä, jot­ka osaa­vat kään­tää tämän kai­ken mah­dol­li­suu­dek­si muut­taa maa­il­maa parem­mak­si ja kes­tä­väm­mäk­si. Heis­sä on uusi tulevaisuus.

Ei muu­tok­sen taak­kaa voi sil­ti säi­lyt­tää vain nuo­ril­le. Sii­hen tar­vi­taan kaik­ki. Moni­paik­kai­suus ja etä­työ tuli­vat jää­däk­seen, toi­sil­la osa-aikai­ses­ti ja toi­sil­la enem­män kokoai­kai­ses­ti. Toi­mi­viin valo­kui­tu- ja mobii­liyh­teyk­siin panos­ta­mi­nen on maa­kun­tiem­me elin­voi­man kehit­tä­mi­sen avain­ky­sy­myk­siä. Suo­men nykyi­sen val­tio­neu­vos­ton anta­ma lakie­si­tys laa­ja­kais­ta­tues­ta, joka kat­taa myös vapaa-ajan asun­not, oli ensim­mäi­nen askel.

Valoa tule­vai­suu­teen antaa myös edus­kun­nan käsit­te­lys­sä ole­va sote- uudis­tus. Elä­ke­läi­set ja työt­tö­mät ovat kun­nal­lis­ten sote-pal­ve­lui­den pää­käyt­tä­jät. On erit­täin tär­ke­ää, että sote- rat­kai­su saa­daan teh­tyä ja var­mis­te­taan ja pääs­tään kehit­tä­mään koko maa­han yhden­ver­tai­set palvelut.

Ant­ti Hut­tu-Hil­tu­nen, Oulun kau­pun­gin­val­tuus­ton jäsen, Keskusta