Kolum­ni: Poik­keus­ti­la vie perus­asioi­den äärelle

Juha Mart­ti­la.

Koro­na pani miet­ti­mään asioi­den tär­keyt­tä. Ihmi­nen pär­jää aika pit­kään ilman monen­mois­ta tava­raa tai palvelua.

Ruo­ka, ener­gia sekä ter­veys ja tur­val­li­suus ovat asioi­ta, joi­ta ilman elä­män perus­asiat järk­ky­vät. Tähän asti olem­me pär­jän­neet Suo­mes­sa aika hyvin, vaik­ka virus on vihe­liäi­nen vastustaja.

Epi­de­mian alus­sa ihmi­set ham­stra­si­vat ja kau­pan hyl­lyis­sä oli het­kel­li­ses­ti tyh­jää. Ruu­an val­mis­ta­jat tehos­ti­vat toi­min­taa, teki­vät yli­töi­tä ja piti­vät pyö­rät pyö­ri­mäs­sä. Kulut­ta­jia pal­vel­tiin, vaik­ka oma talous kärsi.

Kaik­kial­la maa­il­mas­sa ei men­nyt näin hyvin. Mones­sa maas­sa suu­ren mit­ta­luo­kan ruo­ka­ta­lous pyö­rii siir­to­työ­voi­mal­la, jon­ka työ- ja asui­no­lot ovat kur­jat. Nämä olo­suh­teet edis­ti­vät koro­nan leviä­mis­tä, min­kä seu­rauk­se­na teh­taat pysäh­tyi­vät ja ruo­ka­huol­to kärsi.

Suo­mes­sa ruo­ka-ala nou­dat­taa vas­tuul­li­suu­den peri­aa­tet­ta. Se näkyy tiuk­ka­na lain­sää­dän­tö­nä, jota myös val­vo­taan. Työ teh­dään työ­eh­to­so­pi­mus­ten mukai­ses­ti. Tämä kaik­ki näkyy ruu­an hin­nas­sa. Emme pys­ty kil­pai­le­maan maa­il­man hal­vim­pien hin­to­jen kanssa.

Ruu­an hin­ta muo­dos­tuu suo­ma­lai­sen työn hin­nan mukai­sek­si. Joka moit­tii suo­ma­lais­ta ruo­kaa kal­liik­si, moit­tii samal­la suo­ma­lai­sia palk­ko­ja kor­keik­si. Ruu­an hal­pa­myyn­ti on hyök­käys suo­ma­lais­ta työ­tä ja hyvin­voin­tia vastaan.

Oli hie­noa, että oman ruo­ka­huol­lon ja huol­to­var­muu­den mer­ki­tys nousi vah­vas­ti esil­le koro­nan pahim­pi­na viik­koi­na. Toi­vot­ta­vas­ti tämä yksi­tuu­mai­suus, yhteen hii­leen puhal­ta­mi­sen hen­ki, näkyy vie­lä tule­vi­na kuu­kausi­na. Maa­ta­lous nimit­täin kamp­pai­lee kovas­sa hin­ta- ja kannattavuuspaineessa.

Työ­pai­kat ja ter­ve talous ovat vält­tä­mä­tön edel­ly­tys kan­sa­lais­ten hyvin­voin­nil­le. Yri­tyk­set luo­vat kas­vun ja työpaikat.

Talou­den elvyt­tä­mi­nen on toti­nen ja tark­ka paik­ka, sil­lä ”vel­ka on veli otet­taes­sa, mut­ta vel­jen­poi­ka maksettaessa”.

Met­sien ja met­sä­teol­li­suu­den roo­lia Suo­men talou­den moot­to­ri­na ei kan­na­ta aliar­vioi­da. Kysees­sä on sek­to­ri, joka jalos­taa omaa uusiu­tu­vaa luon­non­va­raa maa­il­man­mark­ki­noil­le. Tuot­teet val­mis­te­taan suo­ma­lai­sel­la työl­lä ja pit­käl­ti koti­maas­sa teh­dyil­lä koneil­la ja tar­vik­keil­la. Lähes koko vien­nil­lä tie­nat­tu euro jää Suo­men talouteen.

Koro­na nopeut­taa met­sä­teol­li­suu­den raken­ne­muu­tos­ta. Pape­rin pai­na­jai­nen pahe­nee, kun kysyn­tä maa­il­mal­la tip­puu. Jul­ki­suu­des­sa puhu­taan jo sii­tä, mit­kä teh­taat sul­je­taan seuraavaksi.

Eivät yri­tyk­set ilkeyt­tään teh­tai­ta sul­je – jos­kus kyl­lä­kin tyh­myyt­tään, kuten Kemi­jär­vel­lä näh­tiin. Sil­ti met­sä­teol­li­suu­den tuot­tei­den kysyn­tä kas­vaa, vaik­ka pai­no­pa­pe­rit sukel­ta­vat. Pak­kaa­mi­nen, hygie­nia ja monet muut tuo­te­ryh­mät kas­va­vat. Kysy­mys on sii­tä, inves­toi­ko met­sä­teol­li­suus Suo­meen vai jon­ne­kin muu­al­le. Ole­mas­sa ole­via teh­tai­ta voi­daan muun­taa uusil­le tuot­teil­le, jos inves­toin­tiym­pä­ris­tö on kunnossa.

Val­tio­val­lan ei kan­na­ta aikail­la koro­na­krii­sin kes­kel­lä. Tar­vi­taan sel­keä vies­ti ja toi­men­pi­deoh­jel­ma sii­tä, miten Suo­men kil­pai­lu­ky­kyä met­sien ja met­sä­teol­li­suu­den maa­na paran­ne­taan. Aika lail­la perus­asioi­den äärel­le pala­taan tässäkin.

Juha Mart­ti­la, MTK:n puheenjohtaja