Jou­lu­ter­veh­dys: Kris­tus syn­tyy – kiittäkää!

Met­ro­po­liit­ta Elia.

”Näin sanoo Her­ra: Kuulkaa!

Ramas­ta kuu­luu huu­to, itku ja kova valitus.

Raa­kel itkee lap­si­aan eikä loh­du­tuk­ses­ta huoli,

sil­lä hei­tä ei enää ole” (Jer. 31:15)

Kulu­neen lop­pu­vuo­den uuti­sia ovat värit­tä­neet raa­ka­lais­mai­set sodat Ukrai­nas­sa ja Pyhäl­lä Maal­la sekä pako­lais­vir­ta rajoil­lam­me ja sii­hen liit­ty­vät kes­kus­te­lut. Tänä­kin jou­lu­na yhä har­vem­pi kris­tit­ty saa viet­tää Kris­tuk­sen syn­ty­mä­juh­laa maal­li­sen rau­han val­li­tes­sa, maan­paos­sa elä­vät jou­tu­vat kär­si­mään pak­ka­ses­ta, monet näke­vät näl­kää meil­lä ja muu­al­la. Jopa Her­ran syn­nyin­kau­pun­gis­sa Bet­le­he­mis­sä jou­lu on peruttu.

Yllä sitee­rat­tu Jere­mi­aan kir­jan jae on tut­tu myös evan­ke­liu­mis­ta Mat­teuk­sen mukaan, jos­sa sitä käy­te­tään Hero­dek­sen toi­mek­si anta­man Bet­le­he­min las­ten­mur­han pro­fee­tal­li­se­na täyt­ty­myk-senä. Äitien huu­to yhä on kat­ke­ra, mut­ta toi­vom­me on jou­lun sano­mas­sa, lihak­si­tul­lees­sa Juma­las­sa, Kristuksessa.

Jou­lu on usein myös anta­mi­sen juh­la, annam­me toi­sil­lem­me eri­lai­sia, aineel­li­sia tai aineet­to­mia, lah­jo­ja. Kun vapah­ta­jam­me syn­tyi ihmi­sek­si, Idän tie­tä­jät toi­vat Hänel­le lah­jo­ja osoit­taak­seen Hänen kunin­kuut­taan, joka ei kui­ten­kaan ollut täs­tä maa­il­mas­ta. Maa antoi luo­lan, eläin­ten suo­jan ja sei­men, eläin­ten juottokaukalon.

Tähän maa­il­maan, vaa­ti­mat­to­miin oloi­hin, syn­tyi lap­si ”eri­lai­se­na” ja ”outo­na”, lihak­si tul­lut­ta Juma­laa vai­not­tiin jo pik­ku­lap­se­na ja täs­tä syys­tä myös Kris­tus itse oli maan­pa­ko­lai­suu­des­sa. Yhtä lail­la Kris­tus aloi­tet­tu­aan jul­ki­sen toi­min­tan­sa otti vas­taan jokai­sen Hänen luok­sen­sa tul­leen, syr­ji­tyn, hal­vek­si­tun ja oudon, eikä kään­tä­nyt ketään pois luo­taan. Tätä esi­merk­kiä mei­dän jokai­sen oli­si hyvä noudattaa.

Var­hai­sen kir­kon mer­kit­tä­viin hym­ni­ru­noi­li­joi­hin kuu­lu­nut pyhä Efraim Syy­ria­lai­nen (+373) on runoil­lut seu­raa­vas­ti liit­täen kir­kon perin­teen mukai­ses­ti Vapah­ta­jan syn­ty­män Hänen kär­si­myk­siin­sä ennen ris­tin­kuo­le­maa ja ylös­nouse­mus­taan: ”Hän tuli pal­ve­li­jak­si maan pääl­le, Hän oli Her­ra kor­keuk-sis­sa: Hän, joka perii kor­keu­den ja syvyy­den, tuli muu­ka­lai­sek­si, Hän, joka tuo­mit­tiin vää­rin, tulee tuo-mit­se­maan totuu­des­sa, Hän, jon­ka kas­voil­le syl­jet­tiin, puhal­si hen­gen hei­dän kas­voil­leen, Hän, jol­le ojen­net­tiin ohut ruo­ko, pite­lee koko maa­il­man val­tik­kaa, ja maa­il­ma kas­vaes­saan Hän­tä koh­ti ojentuu.”

Tänä­kin jou­lu­na muis­ta­kaam­me eri­tyi­ses­ti hei­tä, ket­kä eivät saa juh­laa viet­tää rau­has­sa, vaan jat­ku­vas-sa pel­ko­ti­las­sa sotao­lo­suh­tei­den, pako­lai­suu­den tai mui­den syi­den takia. Kris­tuk­sen syn­ty­mä­juh­la kuu­luu koko maailmalle.

”Sinä, Kris­tus, Juma­lam­me, olet aset­tu­nut asu­maan luo­laan, sei­mi on anta­nut sijan Sinul­le, pai­me­net ja tie­tä­jät kumar­ta­vat Sinua. Näin toteu­tuu pro­feet­tain ennus­tus, ja enkel­voi­mat ihme­tel­len huu­ta­vat: Kun-nia olkoon alas­tu­le­mi­sel­le­si, oi ihmi­siä rakas­ta­va!” (Jou­lun jumalanpalvelusteksteistä)

+Elia, Oulun metropoliitta