Jou­lu­ter­veh­dys: Ilo­sa­no­ma Kris­tuk­sen syntymästä

Kuva Kris­tus Kaik­ki­val­tias ‑iko­nis­ta.

”Tänään on kor­keu­des­ta luok­sem­me tul­lut Vapah­ta­ja, kir­kas Koin­täh­ti, ja me pimey­des­sä ja var­jos­sa olleet olem­me löy­tä­neet totuu­den, sil­lä Her­ra on syn­ty­nyt Neit­sees­tä” (Jou­lun aamu­pal­ve­luk­sen eksapostilario).

Kris­tuk­sen syn­ty­mä­juh­lan kes­kei­nen sano­ma on, että Juma­la syn­tyy ihmi­sek­si, tulee yhdek­si meis­tä. Hän ei tule mei­dän kes­kuu­teem­me maal­li­sen val­lan ja mah­din tavoit­te­li­ja­na tai hal­lit­si­ja­na, vaan taval­li­se­na ihmi­se­nä. Juma­lan Pojan syn­ty­mä ihmi­sek­si on Isä Juma­lan ääret­tö­män rak­kau­den teko. ”Juma­la on rakas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, että antoi ainoan Poi­kan­sa, jot­tei yksi­kään, joka häneen uskoo, jou­tui­si kado­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Jou­lu­yö­nä täyt­tyi pro­feet­ta Mii­kan ennus­tus Bet­le­he­mis­sä syn­ty­väs­tä Vapah­ta­jas­ta: ”Sinä, Bet­le­hem, sinä Efra­ta, sinä olet pie­nin Juu­dan suku­kun­tien jou­kos­sa! Mut­ta sinun kes­kuu­des­ta­si nousee Israe­lil­le hal­lit­si­ja. Hänen juu­ren­sa ovat mui­nai­suu­des­sa, ikiai­ko­jen taka­na” (Mii­ka 5:2).

Jee­sus Kris­tus syn­tyi yöl­lä, jol­loin vain pai­me­net, jot­ka oli­vat kedol­la var­tioi­mas­sa kar­ja­lau­maa, oli­vat hereil­lä. Enke­lin odot­ta­ma­ton ilmes­ty­mi­nen peläs­tyt­ti pai­me­net, mut­ta enke­li rau­hoit­ti hei­tä sanoen: ”Älkää pelät­kö! Minä ilmoi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tänään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Vapah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra” (Luuk. 2:10–11).

Luo­las­sa jou­lu­yö­nä syn­ty­nyt Vapah­ta­ja tuli ihmi­sek­si löy­tääk­seen jokai­sen syn­ti­sen. ”Juu­ri sitä, mikä on kadon­nut, Ihmi­sen Poi­ka on tul­lut etsi­mään ja pelas­ta­maan” (Luuk. 19:10). Hän tuli etsi­mään jokais­ta eksy­nyt­tä ja toi­vo­ton­ta ihmis­tä. Kuin­ka tär­ke­ää onkaan, että jokai­nen syn­ti­nen kuu­lee Ihmi­sen Pojan kut­sun ja kokee elä­mäs­sään anteek­sian­non ilon, joka tulee Juma­lan suu­res­ta armosta.

Kris­tus Juma­la syn­tyi ihmi­sek­si, ei vain opet­taak­seen meil­le oike­aa tie­tä tai näyt­tääk­seen hyvää esi­merk­kiä. Hän tuli ihmi­sek­si yhdis­tääk­seen mei­dät itseen­sä, yhdis­tääk­seen syn­ti­sen ihmis­luon­tom­me Hänen juma­luu­teen­sa. Kris­tuk­sen syn­ty­mä vakuut­taa, että saa­vu­tam­me elä­mäm­me lopul­li­sen pää­mää­rän pait­si uskon ja hyvyy­den tavoit­te­lun kaut­ta, mut­ta ennen kaik­kea lihak­si tul­leen Juma­lan Pojan uudes­ti­syn­ty­vän voi­man kaut­ta, jon­ka kans­sa olem­me yhtä.

Enke­lin ilmoi­tus Kris­tuk­sen syn­ty­mäs­tä toi maa­il­maan ilon, joka ei ole het­kel­lis­tä. Tämä ilo on ikuis­ta, jota kaik­ki suku­pol­vet koke­vat Kris­tuk­sen toi­seen tule­mi­seen asti. Mut­ta sil­loin­kin, kun Juma­lan ian­kaik­ki­nen val­ta­kun­ta tulee, tämä ilo ei lak­kaa. Ylei­nen rie­mu täyt­tää kaik­kien Juma­lan lunas­tet­tu­jen sydämet.

Kris­tuk­sen syn­ty­mä­juh­la­na Pyhä Kirk­ko kut­suu mei­tä tänä­kin vuon­na tule­maan aja­tuk­sis­sam­me luo­laan, jos­sa Her­ra on syn­ty­nyt, pal­vo­maan Hän­tä nöy­räs­ti ja katu­muk­sel­la. Sil­loin saam­me kuul­la enke­lien vei­sun: ”Juma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ihmi­sil­lä, joi­ta hän rakas­taa” (Luuk. 2:14). Sik­si koko luo­ma­kun­ta kun­nioit­ta­koon, kiit­tä­köön ja pal­vo­koon tätä juma­lal­lis­ta las­ta, joka syn­tyi mei­dän täh­tem­me, ja ylis­tä­köön Vapah­ta­jan syn­nyt­tä­nyt­tä puh­tain­ta ja siu­na­tuin­ta Neit­syt­tä Mariaa.

Elia, Hel­sin­gin ja koko Suo­men Ark­ki­piis­pa; Arse­ni, Kuo­pion ja Kar­ja­lan Met­ro­po­liit­ta; Ser­gei, Hami­nan Piis­pa, Oulun met­ro­po­lii­tan teh­tä­vien hoitaja