Har­taus: Hoo­sian­na – Hän saapuu

”Minä tah­toi­sin ker­toa sul­le yhden tari­nan, ikiaikaisen.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le sel­lai­sen tari­nan, joka muut­taa voi sydämen.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le pie­nes­tä lap­ses­ta, äidin pojasta.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka hän valol­laan täyt­tää voi jokaisen.

Hoo­sian­na, lau­laa saa koko maa. Hoo­sian­na kuul­la saa koko maa: Hän saapuu.

 

Minä tah­toi­sin ker­toa sul­le hil­jai­sen tari­nan äidistä.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka hän kipua kan­toi sisällään.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka tien­nyt ei äiti taakkaansa.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka hän ris­til­lä jou­tui pojas­taan luopumaan.

Hoo­sian­na, lau­laa saa koko maa. Hoo­sian­na kuul­la saa koko maa: Hän saapuu.

 

Minä tah­toi­sin ker­toa sul­le vai­e­tun tari­nan isästä.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka hän Marian otti vaimokseen.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, että ollut ei Poi­ka omansa.

Tah­toi­sin ker­toa sul­le, kuin­ka hän rakas­ti sil­ti niin kuin poikaansa.

Hoo­sian­na, lau­laa saa koko maa. Hoo­sian­na kuul­la saa koko maa: Hän saa­puu.” (omas­ta laulusta)

Uusi kirk­ko­vuo­si on alka­mas­sa. On Adven­tin aika. Aika odo­tuk­sen, aika teh­dä omaa mat­kaa sei­men äärel­le yhdes­sä Marian ja Joo­se­fin kans­sa. Yhtä mat­kaa kul­ke­mal­la voi kokea elä­män ilot ja vas­toin­käy­mi­set ja huo­ma­ta kuin­ka ihmi­nen tar­vit­see tois­ta ihmis­tä, uskoa, luot­ta­mus­ta ja toi­voa, aivan kuten Maria ja Joo­sef tar­vit­si­vat toi­si­aan. Sitä voim­me täl­lä mat­kal­la toi­sil­lem­me antaa ja sii­hen mei­dät on kut­sut­tu, jakamaan.

Tar­vit­sem­me toi­siam­me, mut­ta myös Kris­tus­ta, jon­ka valo voi valais­ta sisim­päm­me niin, että saam­me kokea sel­lais­ta rau­haa, mitä emme mis­tään muu­al­ta saa tämän rau­hat­to­man maa­il­man keskellä.

Teh­dään tänä­kin advent­ti­na mat­kaa yhdes­sä, tois­tam­me tukien ja kan­nus­taen ja luot­taen, että sii­nä kes­kel­läm­me kul­kee itse Jee­sus Kris­tus val­mis­taen meil­le todel­li­sen Jou­lun. Ensim­mäi­sen Adven­tin rau­haa sinul­le ja perhepiirillesi!

Kat­ri Tuo­mi­har­ju, dia­ko­nia­työn­te­ki­jä, Kii­min­gin seurakunta