Samuli Ruusuvuori.
Milloin viimeksi olet ollut tilanteessa, jossa joku läheinen tai tuntematon toimi mielestäsi väärin? Miten toimit tilanteessa? Otitko asian puheeksi vai suljitko silmäsi? Puuttuminen ja puhuttelu eivät ole aina helppoa. Ei edes silloin, kun olisi oikeasti aihetta. Kynnystä puuttua nostavat monet seikat. Helpommaksi sitä ei ainakaan tee ajassamme vahvistuva ilmapiiri: toisen asiat eivät minulle kuulu ja minun asiat ei kuulu toisille.
Mutta entä jos lähestyisikin lempeästi, toista kunnioittaen? Jokainenhan meistä tekee virheitä, joten ei ole varaa nousta toisen yläpuolelle. Kunnioittava lähestymistapa voisi toimia. Se osoittaa, että vaikka et hyväksy toisen väärää tekoa, tunnustat hänen ihmisarvon. Mutta jos onkin itse vääryyden kohteena? Silloin tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja itsehillintää. Helposti vastaa pahaan pahalla. Sovun ja avoimien välien säilyminen edellyttää kuitenkin, että pystymme puuttumaan, puhumaan ja sopimaan, antamaan anteeksi. Yhä uudestaan.
Myös tulevan sunnuntain evankeliumi (Matt.18:15–22) käsittelee puhuttelua ja anteeksi antamista. Tekstiä on vanhastaan kutsuttu Kristuksen kirkkolaiksi. Nimestä huolimatta siinä on kyse armosta ja rakkaudesta lähimmäistä kohtaan. Se on ohjeena seurakunnalle. Siihen kuuluvien ”veljien” eli kaikkien Kristuksen seuraajien tulisi rakastaa toisiaan totuudessa. Se ei ohjaa synnin hyväksymiseen, eikä välinpitämättömyyteen, vaan välittämiseen. Siihen, että kun huomaamme lähimmäisen kompuroivan, lähestymme ja rakkaudella neuvomme. Ja tärkeimpänä, annamme katuvalle virheet ja synnit anteeksi. Se on tuon Kristuksen kirkkolain päämäärä. Kristityn koko elämän perustuu armoon ja anteeksiantoon, sillä koska Kristus on antanut meille anteeksi, mekin haluamme antaa toisille anteeksi. Kristitty myös elää armosta. Pietarin kirjeessä sanotaan: ”vakuutan, että se armo, jossa te elätte, on todella Jumalan armoa. Pysykää siinä lujina!” (1.Piet.5:12).
Armollisuus toisia kohtaan vahvistaa keskinäistä rakkautta. Sen vaalimiseen meitä kutsuu päivän evankeliumin lisäksi tulevan sunnuntain toinen lukukappale: ”Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla, älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.” (1.Piet.3:8–9)
Armon sanomaa tulee myös viedä eteenpäin. Kristus kutsui seuraajiaan jatkamaan aloittamaansa työtä maan päällä: julistamaan Jumalan valtakunnan lähestymistä ja evankeliumia, jonka ytimenä on kaikkien syntien anteeksiantamus: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.”(Ef.1:7) Jumalan seurakunnasta kuuluu yhä tuo Pyhän Hengen voimasta saarnattu evankeliumi. Se on ehtymätön lähde, josta riittää jokaiselle, joka sen haluaa sydämeensä vastaanottaa ja tallettaa.
Samuli Ruusuvuori, Haukiputaan seurakunnan seurakuntapastori