- Kellon kylän maantiekartta 1700 ‑luvun lopulta. Kellon kylä on kirjoitettu ” Källå bÿ ”
- Kellon kartta vuodelta 1856 jossa Kellonjoki on nimeltään ”Kalinenjoki”. ”Kalinen ‑joki” alkaa poikittain Halosen ‑nimen n ‑kirjaimen kohdalla.
- Rolf Stolt työhuoneessaan Kellon Kiviniemessä. Pöydällä on kolme mapillista Kellon historian aineistoa.
Kellon kylä on Oulun kaupunginosa Kellon suuralueella 17 km Oulun keskustasta pohjoiseen. Kello kuului aikaisemmin Haukiputaan kuntaan, mutta kuntaliitoksen jälkeen vuonna 2013 se liitettiin Oulun kaupunkiin.
Kellon kaupunginosaan kuuluvat Holstinmäen, Kiviniemen, Virpiniemen, Takkurannan ja Pohjois ‑Kellon kylät ja alueet.
Kellon kylä on vanhaa asutusaluetta ja se on alun perin jo 1300-luvulta lähtien kuulunut Iin pitäjään. Kellon läpi virtaavan joen nimi on Kalimenoja. Tosin viime aikoina paikalliset yhdistykset alkaen Kellon Kyläyhdistyksestä ovat alkaneet nimetä Kalimenojaa Kalimenjoeksi. Tämä perustuu joen mitatun veden keskimääräiseen virtaukseen. Sen mukaan Kalimenoja on joki.
Kellon nimen alkuperän selvittämisessä on hyödynnetty useita lähteitä. Lähteistä saadut tiedot muodostavat yhdessä palapelin, jonka pohjalta voidaan päätellä Kellon nimi. Maantiekartta 1700 ‑luvun lopusta on yksi parhaista lähteistä Kellon nimen selvittämisessä. Siinä Kellon kylä on kirjoitettu muotoon ”Källå bÿ ”.
Kirkonkellojen legenda. Kellon nimen historiasta on kirjoitettu eri lähteissä vuosikymmenien ajan, mutta mitään varmaa selitystä nimen alkuperälle ei ole löydetty. Yleisin selitys on että Kello on saanut nimensä Kellon kirkonkelloista. Sanotaan että Kellossa on ollut kirkko ja että kirkonkellot olisi upotettu Hekkalanlahden pohjaan piiloon venäläisten hävitysretkiltä vuonna 1496.
Satalahden mäellä Lopakan talon alueella on tehty arkeologisia tutkimuksia, mutta mitään kirkon olemassaoloon viittaavia tuloksia ei ole löytynyt, ei myöskään kirkonkelloja. Legenda kuitenkin elää jatkossakin.
Kellon nimi esiintyy ainoastaan kahdessa vanhassa kirjallisessa lähteessä. Ensimmäinen on Paavi Innocentius VIII:n kirje Vatikaanista vuodelta 1488, jossa Kello mainitaan Iin pitäjän anneksina. Tämä tarkoittaa, että Kellossa on ollut oma kirkko, mutta ei omaa pappia.
Toinen kirjallinen lähde on vuodelta 1496, jolloin Novgorodin venäläiset hävittivät Pohjanmaata. He tuhosivat myös Kolokol-nimisen kylän. Kolokol-sana tarkoittaa venäjäksi kirkonkelloa.
Kirjoituksia Kellon historiasta. Kellolainen kotiseutuneuvos ja eläkkeellä oleva historian lehtori sekä kulttuurilehti Kaltion entinen päätoimittaja Martti Asunmaa sekä Kiimingissä asuva Oulun yliopiston historian professori emeritus Jouko Vahtola ovat ansiokkaasti kirjoittaneet paljon Kellon ja Haukiputaan historiasta.
Suurin historiateos Kellon kylästä on entisen kulttuuriministerin, dosentti ja valtiotieteen tohtori Tytti Isohookana-Asunmaan toimittama kirja ”Kello merelle soi”. Se julkaistiin 10 vuotta sitten ja valittiin sen vuoden parhaimmaksi kotiseutujulkaisuksi Suomessa. Tytti Isohookana-Asunmaan puolison Martti Asunmaan panos kirjan tuottamisessa oli merkittävä. Kirjan työryhmään kuului noin 30 henkilöä, jotka kukin erikoistuivat omien tietojensa kirjoittamiseen Kellon kylästä.
Kirjan tekemisessä oli mukana Takkurannalta kotoisin oleva eläköitynyt matemaattisten aineiden opettaja Tapio Rekilä, joka on sen jälkeen jatkanut Kellon kylän historian tutkimista. Aineistoaan Rekilä on julkaissut kesällä 2025 kirjassaan ”Kellon pohjoisosan maatilojen historiaa”.
Kellon nimen alkuperä. Martti Asunmaa on kirjassa ”Kello merelle soi” kirjoittanut Kellon nimen synnystä. Todennäköisin syy nimen syntymiselle on Kellonjoki, joka on kirjoitettu vanhoissa lähteissä ”Kellone å ”. Tässä hän on oikeassa, mutta varsinaista todistelua hänellä ei ole siitä, miksi Kellon kylän nimi perustuu Kellonjokeen.
Kallinen joki ja Kalinen joki. Historianharrastaja, tämän tekstin kirjoittaja Rolf Stolt sai jokin aika sitten oivalluksen Kellon nimen synnystä, kun hän tutki Kello merelle soi kirjan aineistoa. Hänellä oli kaksi historiallista Kellon karttaa vierekkäin. Toinen oli maantiekartta 1700-luvun lopulta ja toinen Kalmbergin kartastosta vuodelta 1856.
Molemmissa kartoissa oli kuva Kellon keskustasta, jonka läpi virtasi joki. Vanhemmassa kartassa oli joen nimeksi kirjattu ”Kallinen joki” ja myöhemmässä ”Kalinen joki”. Vanhemmassa kartassa oli kartan otsikkona ”Källå by”.
Kirjoittaja on aikaisemmin tulkinnut Kellonjoen nimet kirjoitusvirheiksi, mutta tarkemmin ajateltuna ne eivät ole virheitä, vaan nimissä näkyy Kellon kylän nimen kehitys sanasta ”Källa”, lähde.
Kellonjoen nimen alkuperä on ”Källa”-sanassa, lähde. Kartoista tuli ajatuksena mieleen, että Kalimenoja on alkuaan ollut Kellonjoki. Nimi on muodostunut siten että ruotsinkielinen sana ”källa”, on pohjana nimen muodostumiselle. Källa tarkoittaa lähdettä suomeksi ja joki on siis lähtöisin lähteestä.
Kun källa sanasta poistetaan ä‑pilkut sanasta tulee kalla. Suomennos kalla sanasta on kallinen ja näin on muodostunut Kallinen joki. Myöhemmässä kartassa Kalimenojaa sanotaan Kalinenjoeksi jossa yksi l ‑kirjain on poistunut. Tämän jälkeen on ensimmäinen n‑kirjain muuttunut m ‑kirjaimeksi. Näin on muodostunut Kalimen ‑sana ja Kalimenjoki.
Ijåå sokn, Kellåå by. Toinen selitys Kellon nimen syntymiselle on vertaus Iijoen ja Iin pitäjän nimen syntyyn. Iin talvikäräjien pöytäkirjassa 17.1.1543 on Iin pitäjä kirjoitettu muotoon ” Iÿo sockn”. Kellosta olivat lautamiehinä Sigfrid Olsson ja Oluff Rauti.
Iin pitäjän kymmenysveroluettelossa (mikrofilmi ES 819 sivu 4584) vuodelta (Ano Dominj) 1556 on Iin pitäjä kirjoitettu muotoon: ” Aff ijåå sokn ”, eli Ii joen pitäjä. Jatkossa on Iin pitäjä kirjoitettu Ijå socken ja seuraavaksi Ijo socken. Iijoki on aluksi kirjoitettu ruotsiksi Ijå å ja nykyisin Ijo å.
Tästä voidaan päätellä että Kellonjoki on alussa kirjoitettu ruotsiksi Kellå å ja Kellon kylä Kellå by. Kuten Iijoen nimen kehitys on Kellonjoen nimi ollut alussa Kellå å, ja kuten Iijoesta on tullut Ijo å on Kellonjoesta tullut Kello å. Näin on kylä Kellonjoen varrella saanut nimekseen ”Kello ”.
Kellonjoki nimeä ei ole missään kirjallisessa lähteessä koska se on muodostunut jo 1300 ‑luvulla jolloin ei ollut kirjoitustaitoa. Muista lähteistä voidaan hyvin päätellä, että keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa Kalimenoja on ollut nimeltään Kellonjoki, ruotsiksi Kello å. Edellä mainitusta vanhasta kartasta voidaan myös päätellä että Kellon kylä on ruotsiksi lausuttu Källo by ( Tjello by). Tämä kirjoitustapa viittaa siihen että nimen perustana on lähde (Källa).
Kellon kylän syntyvaiheet. Kellon kylä on siis saanut nimensä Kellonjoesta, koska joen nimi on ollut Kellonjoki. Kellon kylä on muodostunut 1300–1400-luvuilla, jolloin maanpinta on noussut merestä vedenpinnan yläpuolelle.
Kellon keskusta on nykyään noin 6 metriä merenpinnan yläpuolella. Maannousu on noin 0,85 metriä sadassa vuodessa, joten tämän perusteella voidaan määritellä että Kello on asutettu 1300–1400-luvuilla.
Ensimmäiset asukkaat ovat asettuneet jokisuulle ja merenrantaan, missä on ollut parhaimmat asuinolosuhteet kalastukselle ja metsästykselle sekä karjanhoitoon. Kellonjoen jokisuu on ollut nykyisen Rekilän talon sekä Kellon koulun kohdalla.
Koulun länsipuolella maasto laskee länteen loivasti merelle päin. Kylätie ja Kellontie ovat täten rajoittuneet merenrantaan. Meri joka ulottui 1300–1400-luvuilla nykyisestä Kellonlahdesta Takkurannalle saakka oli nimeltään Isolahti (myös Satalahti ja Kellonlahti). Tästä merestä on jäljellä Hekkalanlahti ja Lahdenoja joka laskee Kalimenjokeen. Isolahti oli suojaisa lahti jonka ympärille muodostui Kellon kantatalot.
Luonto on Kellon nimen alkuperänä. Kirjoittajan tytär, kulttuurialan erityisasiantuntija ja muun muassa pohjoismaisia kieliä ja kulttuuritutkimusta Helsingin Yliopistossa opiskellut Tea Stolt de Glanville (FRSA) on Kellon nimen syntyperään liittyen esittänyt huomion, että monet paikannimet on johdettu paikalliseen luontoon liittyvistä sanoista tai esimerkiksi jokien varrelle rakennettujen rakennelmien nimityksistä.
Tästä Oulu on hyvä esimerkki. Oulu on ruotsiksi Uleåborg. Sana muodostuu kolmesta osasta; Ule-å-borg, linnoitus ule-nimisen joen suulla. Ruotsinkielinen paikannimen etuliite ”Ule” (myös ”Uhle”) juontaa juurensa saamelaisperäiseen tai suomen kielessä esiintyneen sanaan, joka tarkoittanee ”tulvivaa vettä”. Ule on siis käännöslaina, josta taas osaltaan on muovaantunut suomenkielinen paikannimi Oulu. Samoin on muodostettu paikannimi Tornio, ruotsiksi Torneå; torni joen varrella.
Kello-sana on vanhoihin veroluetteloihin kirjattu sekä muotoon ”Kello” että ”Kellå”. Haukiputaan kirkonkirjat alkavat vuodesta 1680. Niissä Kello on kirjoitettu vuoteen 1736 asti muotoon ”Kellå by”. Kello-sana on taivutettu nykypäivän ruotsinkielestä hävinneeseen sijamuotoon. Kello on entisen kieliopin mukainen genetiivi sanasta ”källa” (suom. ”lähde”). Samankaltaisesti esimerkiksi ”Ijo å” on kehittynyt muodosta ”Ijå”. Iin pitäjä on vanhoissa veroluetteloissa kirjoitettu muodossa ”Ijå socken”.
Per Tacko. Vertailuna voidaan pitää myös henkilönimen muuttumista o ‑päätteeksi kuten seuraavassa: Tammikuun 17. päivänä vuonna 1549 oli lautamiehenä Per Tacko-niminen henkilö Kellosta. Tämä nimi on todennäköisesti tullut ruotsinkielen sanasta tacka joka on suomeksi harkko. Tacko on genetiivimuoto sanasta tacka. Rautian suku ja Takkulan suku ovat siis todennäköisesti olleet molemmat tekemisissä rautaharkkojen kanssa.
Suomen suurimmista joista ei enää käytetä ruotsiksi sanaa å, vaan ne ovat ruotsiksi älv. Näin ovat esim. Oulujoki; Ule älv, Kemi älv ja Kymmene älv.
Kymmenen virran maa. Oheisen kirjoituksen pohjalta voitaisiin virallisesti muuttaa Kalimenoja ‑nimitys Kellonjoeksi jolloin historia pääsisi oikeuksiinsa. Kellon kylän nimeksi pitäisi ruotsiksi määritellä Kellå by, lausuttuna Tjellå.
Kellonjoen virallistamisella saataisiin Pohjois- Pohjanmaan maakuntalaulun sanat oikeiksi. Laulu on ” Kymmenen virran maa”. Se on yhteinen Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnille. Kymmenentenä virtana on ymmärretty Kemijokea joka on Lapin maakunnassa.
Kellonjoella saataisiin kymmenes joki Pohjanmaan maakuntaan ja laulun sanat täsmäisivät jokien määrän kanssa.
Rolf Stolt, Kirjoittaja on 81-vuotias kemiantekniikan insinööri ja merkonomi Rolf Stolt joka on vuodesta 1984 saakka ollut sukututkimuksen harrastajana, kirjoittanut oman isänsä elämänkerran ja kerännyt aineistoa julkaisuun ” Kuka oli sotilas Nro 15 Stolt” Vänrikki Stoolin tarinoissa. Kirjoittaja oli myös mukana työryhmässä joka kirjoitti ” Kello merelle soi ” ‑kirjan.






