Toimittajalta

Han­kin die­sel-Opel Astra­ni uute­na hel­mi­kuus­sa 2012. Hil­jat­tain pysäy­tin auton, kun mit­ta­riin pyö­räh­ti luku 399 999. Otin kuvan, lähe­tin lähi­pii­ril­le­ni ja kysyin pys­tyy­kö Ope­lil­la aja­maan 400 000 kilo­met­riä. Näkö­jään pys­tyy. Mai­nit­tu lähi­pii­ri­ni yrit­tää aika ajoin nos­tat­taa minul­le auto­kuu­meen ja tie­dus­te­lee, että mil­loin sinä Pek­ka han­kit uuden auton.

Mitä­pä jos meil­lä ei oli­si­kaan vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lui­ta. Voi­si olla puu­dut­ta­vaa, jos elo oli­si yhtä päi­vän­ta­saa­jan läm­pöä ja pais­tet­ta. Ehkä se sopi­si joil­le­kin, mut­ta kesän, syk­syn, tal­ven ja kevään vaih­te­lui­hin tot­tu­neel­le se oli­si kyl­lä tyl­sää. Mis­tä sitä osai­si edes puhua. Sääs­tä ei mon­taa sanaa oli­si vaih­det­ta­va­na. Suo­ma­lai­nen hil­jai­suus oli­si yhä syvempi.

Kel­lo­lai­sia nuo­ria tun­tuu ahdis­ta­van nyky­ään todel­la pal­jon. Wil­ma-sovel­luk­seen kilah­taa usein vies­ti, mis­sä vedo­taan van­hem­piin, jot­ta he pitäi­si­vät nuo­ria sil­mäl­lä. Het­ki sit­ten aiheu­tet­tiin vaa­ra­ti­lan­ne, kun Kivi­nie­mes­sä lin­got­tiin appel­sii­ni bus­sin ikku­naan sil­lä seu­rauk­sel­la, että ikku­na sär­kyi. Samal­la vii­kol­la Kel­lon S‑marketista oli varas­tet­tu yhden päi­vän aika­na 14 ker­taa ener­gia­juo­mia. Kel­lon kou­lun piha on vii­kon­lop­pui­sin täyn­nä mopo­ja, mön­ki­jöi­tä ja auto­ja. Ja tuol­loin koko kylä Kivi­nie­mes­tä Hols­tin­mä­keen ja Tak­ku­ran­nal­le saak­ka saa naut­tia pai­kal­lis­ten nuor­ten moot­to­riur­hei­lus­ta ren­kai­den vin­gut­ta­mi­si­neen illas­ta yömyöhään.