Toimittajalta

Suo­men val­tion vel­ka­kier­teen las­ke­taan alka­neen vuo­sien 2007–2009 finans­si­krii­sis­tä. Samaan aikaan, kun val­tio on vel­kaan­tu­nut, Suo­men talous­kas­vu on ollut jok­seen­kin nol­la. Eri­tyi­ses­ti tuot­ta­vuu­den kehi­tyk­ses­sä on jää­ty jäl­keen ver­rok­ki­mais­ta. Pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Suo­men las­ket­tiin saa­vut­ta­neen Ruot­sin, kun las­kes­kel­tiin brut­to­kan­san­tuo­tet­ta asu­kas­ta koh­den. Finans­si­krii­sin jäl­keen poh­jois­mai­set naa­pu­rit ovat kii­tä­neet ohi talousluvuillaan.

Kes­kus­te­lu ja uuti­soin­ti eläk­kei­den leik­kaa­mi­ses­ta on kiih­ty­nyt vii­mei­sen parin vii­kon aika­na ja kävin­pä sii­tä ins­pi­roi­tu­nee­na kat­so­mas­sa vas­ti­kään mil­lon sitä mah­dol­li­ses­ti sai­si itse jää­dä eläk­keel­le. Hen­ki­lö­koh­tai­sen elä­kear­vio­ni mukaan voin jää­dä eläk­keel­le aikai­sin­taan 1.12.2059 eli 35 vuo­den pääs­tä, jol­loin ikää mit­ta­riin on sii­nä vai­hees­sa ker­ty­nyt 69 vuot­ta ja 2 kuukautta.

Onko­han meil­lä koto­na sitä koti­va­raa kol­mek­si päi­väk­si vai eikö? Tätä mie­tin, kun luin tänään Ran­ta­poh­jas­sa jul­kais­ta­vaa jut­tua Yli-Iis­sä pide­tys­tä varau­tu­mis­kou­lu­tuk­ses­ta. Sen jär­jes­ti Punai­sen Ris­tin Yli-Iin osasto.

Jää­lin moni­toi­mi­ta­los­sa jär­jes­te­tään tänään tilai­suus, jol­la on mer­ki­tys­tä Jää­lin, Kii­min­gin, Yli­kii­min­gin ja mik­sei myös Yli-Iin­kin asuk­kail­le. Ja toki Kuusa­mon­tien lii­ken­nöin­nin paran­ta­mi­nen välil­lä Kor­ven­ky­lä-Kii­min­ki on tär­ke­ää myös Koil­lis­maal­le suun­tau­tu­val­le ja siel­tä Ouluun tule­val­le liikenteelle. 

Toh­din arvioi­da, että euro­vaa­lieh­dok­kai­den kalen­te­rei­hin on mer­kit­ty pää­siäi­sen jäl­kei­sel­le vii­kol­le jo mon­ta tapaa­mis­ta vaa­lei­hin liit­tyen. Ensi vii­kon jäl­keen var­si­nai­seen vaa­li­päi­vään 9.6. ei ole kuin pari kuukautta.

Täs­sä sitä nyt ollaan mat­kal­la koh­ti kesä­päi­vän sei­saus­ta. Eilen oli kevät­päi­vän tasaus, jol­loin yö ja päi­vä oli­vat yhtä pit­kiä kaik­kial­la maa­pal­lol­la. Valon mää­rä vuo­ro­kau­des­sa on kas­va­nut vii­me aikoi­na sel­väs­ti, mut­ta nyt ale­taan men­nä koh­ti kesää suu­rem­mil­la loi­kil­la. Maa­lis­kuun aja­tel­laan ole­van jo kevät­kuu­kausi, mut­ta läm­pö­ti­lo­jen suh­teen oikea kevät alka­nee huh­ti­kuun puolella. 

Tämä asia nousee esiin aina kun jut­te­len mum­mu­ni kans­sa elä­mäs­tä ja sii­tä, mik­si sii­nä on kaik­ki juu­ri nyt hyvin. Mummu…

Huh­ti­kuun 26. päi­vä­nä vuon­na 1986 tapah­tui sel­lais­ta, mitä ei pitä­nyt kos­kaan tapah­tua. Tšer­no­by­lin ydin­voi­ma­lan reak­to­ri räjäh­ti aiheut­taen maa­il­man­his­to­rian tuhoi­sim­man ydin­voi­ma­laon­net­to­muu­den. Las­keu­mia ja säte­li­lyä levi­si laa­jal­ti Euroop­paan, Skan­di­na­vi­aan ja poh­joi­seen Suo­meen asti.

Mon­ta­ko tun­tia päi­väs­sä minä istun. Lii­kaa, on sel­keä vas­taus. Istun autos­sa työ­mat­koil­la vähin­tään­kin puo­li­tois­ta tun­tia päi­väs­sä. Teen työ­ni istual­ta­ni, sii­tä kah­dek­san tun­tia lisää. Istun tai makoi­len tele­vi­sion ääres­sä ken­ties kak­si tun­tia päi­väs­sä. Pal­jon­ko sii­tä tulee? Val­veil­lao­loa­jas­ta­ni pää­osan olen istu­ma-asen­nos­sa tai muu­ten liik­ku­mat­to­mas­sa tilassa.

Siel­tä se taas hii­pi. Tai no täl­lä ker­taa ei kyl­lä hii­pi­nyt, vaan tuli yhtäk­kiä yllät­täen – kevät nimit­täin. Alku­vuo­si tun­tuu kaa­sut­ta­neen ohi­tus­kais­taa ohit­se, ja nyt olem­me jo viral­li­ses­ti vuo­den ensim­mäi­ses­sä kevät­kuu­kau­des­sa. Hur­jal­ta tuntuu.