Iin Hami­na on ollut mah­dol­li­ses­ti jo 1200-luvul­la kaup­pa­paik­ka. 1300-luvul­ta läh­tien kau­pan­käyn­ti siel­lä kas­voi. Ruot­sa­lai­set hal­lit­si­vat pit­kään Hami­nan kaup­paa. Hami­naan raken­net­tiin varas­toait­to­ja (bodar), mis­tä on muis­to­na vie­lä Boden­fors-nimi­nen kos­ki. Kau­pal­li­sen toi­min­nan kes­kuk­sek­si ruot­sa­lai­set raken­si­vat Hami­naan Nät­te­borg-nimi­sen pai­kan. Mitä tämän nimi tar­koit­taa, sel­vi­ää, kun tut­kii sitä kielellisesti.

Ajan ratas pyö­rii vää­jää­mät­tö­mäs­ti. Vuo­de­na­jat tule­vat ja mene­vät. Niin­pä nyt, ajan­koh­taan liit­tyen, on pime­ne­viin iltoi­him­me, yhä ene­ne­väs­sä mää­rin, syt­ty­mäs­sä iloi­sia jou­lun valoja. 

Käym­me jat­ku­vaa yhteis­kun­nal­lis­ta kes­kus­te­lua luku­tai­don mer­ki­tyk­ses­tä, usein oppi­mi­sen kon­teks­tis­sa. Pisa-tulok­set osal­taan vah­vis­ta­vat näke­mys­täm­me sii­tä, että luku­tai­to on yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä tai­dois­ta, jon­ka ihmi­nen voi oppia ja jota tar­vit­sem­me arjes­sam­me läpi elä­män. Vaik­ka tut­ki­mus­tu­lok­set osoit­ta­vat luku­tai­don las­ke­neen Suo­mes­sa, olem­me sil­ti edel­leen kär­ki­mai­den jou­kos­sa. Luku­tai­to on oppi­mi­sen perus­ta ja avain maa­il­maan, joka on täyn­nä tie­toa, tari­noi­ta ja uusia näkö­kul­mia. Tosia­sias­sa luku­tai­to on myös sivis­tyk­sen perus­ta, jota tulee vaa­lia. Se on tai­to, joka luo val­taa ja vapaut­ta toi­mia aktii­vi­se­na yhteis­kun­nan jäsenenä.

Oulua halu­taan nyt kehit­tää ja siel­lä inves­toi­daan pal­jon. Oulu tun­ne­taan tek­no­lo­gian edel­lä kävi­jä­nä ja teol­li­suus­kau­pun­ki­na, jos­sa on pal­jon eri alo­jen yri­tyk­siä. Kau­pun­gil­la on paras­ta aikaa vireil­lä uusia investointihankkeita.

Kir­joit­ta­jal­la­kin on salas­sa pidet­tä­vä ‑lei­mal­la mer­kit­ty­jä pape­rei­ta. Se sii­tä. Ei ne käy­tän­nös­sä aina niin salai­sia ole, kuten olem­me saa­neet vii­me aikoi­na medias­ta lukea. Sii­nä vir­ka­mies oli tuo­mit­tu salas­sa pidet­tä­vien asioi­den käsit­te­lyyn liittyen.

Kii­tos hau­ki­pu­taa­lai­sil­le yri­tyk­sil­le arpa­voit­to­jen lah­joit­ta­mi­ses­ta joulujuhlaamme.

Tah­toi­sin tuhan­nes­ti kiit­tää Hau­ki­pu­das-päi­vien jär­jes­tä­jiä hyvin orga­ni­soi­dus­ta koko kylän tapah­tu­mas­ta. Kii­tos täs­tä Teil­le, teet­te upe­aa työ­tä kun­ta­lais­ten hyväk­si! Tuo­na lau­an­tai­na meil­le tuli vie­lä upea ulkoi­lusää­kin jon­ka ansios­ta monet kun­ta­lai­set läh­ti­vät käy­mään tapahtumassa. 

Hyvä nimi­merk­ki Luon­non puo­lel­la. Kii­tos vas­ti­nees­ta 14.11.24 Ran­ta­poh­jas­sa, liit­tyen teks­tii­ni 12.11 lehdessä.

Kii­tän pro­fes­so­ri Jou­ko Vah­to­laa Kale­va­la-aihei­ses­ta kir­joi­tuk­ses­ta Ran­ta­poh­jas­sa 29.10.2024. Sat­tu­nees­ta syys­tä olen kiin­nos­tu­nut Kale­va-nimes­tä ja haluai­sin tuo­da esiin muu­ta­mia huo­mioi­ta­ni siitä.

Oli­pa kau­pun­gin­val­tuu­te­tul­ta ajat­te­le­ma­ton­ta puhet­ta 12.11. leh­des­sä. Että pitäi­si suu­ri upea kuusi kaa­taa ihmis­ten teke­leen tiel­tä! Täs­sä sen taas näkee – ihmi­nen kuvit­te­lee ole­van­sa tär­keäm­pi kuin luon­to. Mil­loin asia kään­tyi­si oikein päin ja pidet­täi­siin luon­toa tär­keäm­pä­nä kuin kai­ken maa­il­man muis­to­merk­ke­jä. Huhhuh.