Eri­lai­sia kään­tei­tä ja tilan­tei­ta on työ­elä­mäs­sä pal­jon. Mones­ti nii­tä myös uuti­soi­daan hyvin­kin nega­tii­vi­seen sävyyn. Mie­les­tä­ni kan­nat­taa huo­mioi­da, että muu­tos on myös mahdollisuus.

Ker­tauk­se­na Iin mer­kit­tä­vää his­to­ri­aa ja nyky­päi­vää lyhennettynä.

Miten sai­si päi­väl­lä tai yöl­lä teh­dys­tä har­maas­ta tai pimeäs­tä työs­tä elä­ke­ker­ty­miä? Yksi ehdo­tus oli, että pitää kerä­tä sukan var­teen samoin kuin ennen van­haan. Sii­hen vas­ta­kom­ment­ti kuu­lui, että ne sukat tah­to­vat olla rei­käi­siä. Seu­raa­va kom­ment­ti oli, että pitää mak­saa itsel­leen elä­ket­tä. Ja vas­ta­ky­sy­mys oli, moni­ko mak­saa? Asia jäi hautumaan.

Edus­kun­ta päät­ti jou­lu­kuus­sa lopet­taa päih­tei­tä käyt­tä­vien van­hem­pien pal­ve­lui­hin suun­na­tun val­tio­na­vus­tuk­sen. Mää­rä­ra­hat koh­den­net­tiin tar­peel­li­sem­mik­si kat­sot­tui­hin koh­tei­siin, kuten ampu­ma­ra­toi­hin. Nyt eri puo­lel­la Suo­mea ole­vat var­hai­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen ja päih­de­kun­tou­tuk­seen eri­kois­tu­neet yksi­köt ovat vaa­ras­sa jou­tua vähen­tä­mään tai lopet­ta­maan palveluitaan.

Olen kyy­när­sau­voil­la kul­ke­va mies. Minä ja monet muut vam­mau­tu­neet ovat kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­luis­sa jutel­leet, että mui­den huo­mioi­mi­nen ei ole yleis­tä juu­ri mis­sään. Ovien aukai­su tai muu avun anta­mi­nen on joil­le­kin epä­miel­lyt­tä­väm­pää kuin olla koh­te­lias. Käy­tös­ta­vat ovat muut­tu­neet. Joil­le­kin epä­koh­te­liai­suus on taval­li­nen valinta.

Poh­joi­sen kas­vun ohjel­ma on ollut val­mis­teil­la nyt vuo­den­päi­vät val­tio­neu­vos­ton kans­lias­sa. Pää­mi­nis­te­ri Orpon hal­li­tus­oh­jel­mas­sa luvat­tiin toteut­taa poh­jois­ten toi­mi­joi­den aloit­tees­ta syn­ty­nyt tah­to­ti­la edis­tää alu­een kehi­tys­tä ja sat­sa­ta kas­vun aihioihin.

Kön­kään ruuk­ki toi­mi Paja­las­sa Tor­nio­joel­la 1600-luvul­la ja se oli mer­kit­tä­vä kupa­rin tuot­ta­ja. Ruuk­ki pai­noi val­ta­kun­taan kupa­ri­ra­haa, ras­kai­ta ploo­tu­ja sekä koli­koi­ta. Oli­pa siel­lä käy­tös­sä oma valuut­ta­kin, eri­tyi­set metallipoletit.

Oulun kau­pun­gin joh­to­teh­tä­vis­sä tapah­tuu “kum­mia”. Useas­ti uuti­soi­tu huo­ma­tuk­sis­ta, varoi­tuk­sis­ta, irti­sa­nou­tu­mi­sis­ta ja jopa rikok­sis­ta vir­ka­teh­tä­vis­sä. Van­han vii­sau­den mukaan asiat ovat sitä, mil­tä näyt­tä­vät. Onko levä­pe­räi­ses­tä käy­tök­ses­tä, oman edun tavoit­te­lus­ta, vää­rin­käy­tök­sis­tä ja jopa lait­to­muu­teen lipeä­mi­sis­tä tul­lut “maan tapa”?!Tiukkaa tukis­tus­ta toi­min­ta­kult­tuu­riin tar­vi­taan, ettei­vät mene­tyk­set ja mai­ne­hai­tat muo­dos­tu massiivisiksi.

Perin­tei­ses­ti uusi vuo­si on ollut tapa­na aloit­taa niin sano­tuil­la uuden vuo­den lupauk­sil­la ja toi­veil­la. Miten tosis­saan nii­tä teh­des­sä olem­me se jää­nee jokai­sen itsen­sä pää­tet­tä­väk­si. Useim­mi­ten tai­taa kui­ten­kin käy­dä, että nii­tä pys­ty­tään nou­dat­ta­maan seu­raa­vat pari kuukautta. 

Tak­sit Iis­sä tapa­nin­päi­vän iltana/yönä ei yhtään iiläis­tä tak­sia lii­ken­tees­sä. Lähim­mät oli­si­vat tul­leet Hau­ki­pu­taal­ta tai Kuivaniemeltä.

Haluai­sin ker­toa tak­si­pal­ve­lus­ta, kun ollaan siir­ryt­ty mat­ka­pal­ve­lu­kes­kuk­seen täs­sä Iin alu­eel­la. Olen kehi­tys­vam­mai­sen avus­ta­ja. Tila­sin taan­noin sun­nun­tai­se­na aamu­päi­vä­nä tak­si­kyy­din kel­lo 17.45:ksi, että pää­sem­me kirk­koon kau­neim­piin joululauluihin.

Joko­han ne Iin päät­tä­jät alkai­si­vat heräi­le­mään. Kuun­te­lin tuos­sa kun­nan­val­tuus­ton kokouk­sen strii­mauk­sen. On kuu­lu­nut vali­tuk­sia kou­lu­ruo­kai­lus­ta aina tämän täs­tä. Kou­lu­lai­set sano­vat, että ruo­ka on pahan makuis­ta ja ihme­kö tuo on, kun kah­des­ti vii­kos­sa tuo­daan pakas­tet­tu ruo­ka, jota sit­ten läm­mi­tel­lään ja ne läm­mi­tyk­set eivät kyl­lä kor­vaa tuo­ret­ta ruo­kaa. Useas­ti käy niin, että kun on pari lii­kun­ta­tun­tia alla ja toi­set oppi­laat ehti­vät syö­dä, niin nämä myö­hem­min tule­vat oppi­laat eivät saa ruo­kaa. Hyväs­sä lykys­sä on näk­kä­riä ja jota­kin hedel­mää. Se ei kyl­lä kas­va­val­le ole riit­tä­vä ruo­ka. Vie­lä jos on muu­toin­kin lii­kun­taa har­ras­ta­va koululainen.