Vii­me vii­kol­la 5.9 vie­tim­me Yrit­tä­jän päi­vää. Päi­vää juh­lis­tet­tiin Suo­men­maas­sa eri tavoil­la eri paik­ka­kun­nil­la. Monil­la paik­ka­kun­nil­la kuten Iis­sä, päi­vä alkoi isän­maal­li­sel­la het­kel­lä, jos­sa Suo­men sini­ris­ti­lip­pu nos­tet­tiin sal­koon maam­me­lau­lun säes­tyk­sel­lä. Sini­ris­ti­lip­pum­me sym­bo­loi itse­näis­tä isän­maa­ta, mut­ta myös vapaut­ta yrit­tää ja teh­dä työtä.

Pala­sin nel­jä viik­koa sit­ten töi­hin kesä­lo­mal­ta. Heti samal­la vii­kol­la läh­din nuor­ten kans­sa vii­kon­lo­puk­si rovas­ti­kun­nal­li­sel­le telt­ta­lei­ril­le Rokualle.

Vas­ta teh­tä­vän­sä jät­tä­nyt pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö sanoi vuon­na 2016 val­tio­päi­vien ava­jai­sis­sa: ”Olem­me oppi­neet perus­teel­li­ses­ti hauk­ku­maan toi­nen toi­sem­me. On hau­kut­tu mie­het, on hau­kut­tu nai­set, on hau­kut­tu suvait­se­vai­set ja suvait­se­mat­to­mat, ja sit­ten hyväk­si lopuk­si polii­sit­kin; olem­me perin itsem­me haukkuneet.” 

Mikä saa osan meis­tä halua­maan jat­kaa kun­ta­päät­tä­jä­nä kau­des­ta toi­seen? Asia on ajan­koh­tai­nen, ensi kevää­nä ovat taas kun­ta­vaa­lit. Osal­le jat­ko­kau­den hake­mi­nen on itses­tään sel­vää, osa jou­tuu poh­ti­maan asi­aa paljonkin.