Keskustelemme

Yhteis­kun­nan ulko­puo­lel­le syr­jäy­ty­mi­sen hin­ta on yksi­löl­le kova. Hän mak­saa hin­taa koko ikän­sä ja usein huo­no-osai­suus myös periy­tyy seu­raa­val­le suku­pol­vel­le. Syr­jäy­ty­mi­sen hin­nas­ta yhteis­kun­nal­le on teh­ty monia las­kel­mia vii­me vuo­si­na. Val­tion­ta­lou­den tar­kas­tus­vi­ras­ton arvioi­den mukaan yhden syr­jäy­ty­neen nuo­ren hin­ta yhteis­kun­nal­le on yli mil­joo­na euroa. Voi­tai­siin­ko osa tuos­ta yli mil­joo­nas­ta euros­ta käyt­tää siten, että nuo­ri ei syr­jäy­dy­kään vaan hänes­tä tulee osa yhteiskuntaa.

Tule­vis­sa alue­vaa­leis­sa on kyse ihmis­ten arjen tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­ses­ta. Se tar­koit­taa olo­suh­tei­ta, jois­sa jokai­nen voi kokea oman hen­ki­lö­koh­tai­sen arken­sa tur­val­li­sek­si. Poli­tiik­ko­jen tär­kein teh­tä­vä on var­mis­taa ihmis­ten tur­val­li­nen arki Poh­jois-Poh­jan­maal­la ja Suomessa.

Jo jon­kin aikaa van­hus­ten­hoi­dos­sa on ollut tavoit­tee­na vähen­tää lai­tok­sis­sa asu­vien mää­rää ja pai­not­taa koto­na asu­mis­ta. Aja­tus on kau­nis, kos­ka koto­na­han mei­dän kaik­kien on paras olla. On kui­ten­kin hyvä pysäh­tyä tar­kas­te­le­maan koti­hoi­dos­sa ole­vien ikäih­mis­ten tilan­net­ta kun­ta­koh­tai­ses­ti, asuu­ko koto­na lii­an huo­no­kun­toi­sia van­huk­sia ja mitä voi­si teh­dä koto­na pitem­pään pär­jää­mi­sen edistämiseksi.

Heti uuden vuo­den alka­jai­sik­si meil­lä on käsil­lä alue­vaa­lit. Vali­tet­ta­van pal­jon tun­tuu vie­lä ole­van epä­tie­toi­suut­ta niin vaa­leis­ta, omas­ta äänes­ty­sa­lu­ees­ta kuin alue­val­tuus­tois­sa pää­tet­tä­vis­tä asiois­ta. Fak­taa kui­ten­kin on, että tule­vat alue­val­tuu­te­tut käyt­tä­vät ylin­tä pää­tös­val­taa alu­een­sa kai­kis­ta sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men pal­ve­luis­ta. Niis­tä, jois­ta tähän saak­ka on pää­tet­ty kun­tien val­tuus­tois­sa, sosi­aa­li- ja ter­veys­lau­ta­kun­nis­sa sekä sai­raan­hoi­to­pii­rin ja pelas­tus­lai­tok­sen eri pää­tök­sen­te­koe­li­mis­sä, ja jois­ta jäl­kim­mäi­set toi­mie­li­met lak­kaa­vat vuo­den 2023 alkuun mennessä.

Tilas­to­jen mukaan pelas­tus­lai­tok­set hoi­ta­vat vuo­sit­tain yli 100 000 teh­tä­vää, jois­ta tuli­pa­lo­ja on noin 12 500 ja lii­ken­ne­teh­tä­viä yli 17 000. Joki­laak­so­jen pelas­tus­lai­tok­sen toi­mia­lu­eel­la teh­tä­viä on noin 3 000 kpl ja Oulu-Koil­lis­maan toi­mia­lu­eel­la liki 5 000 tehtävää.

Yhteis­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­dem­me jär­jes­tä­mi­ses­sä olem­me uuden äärel­lä. Tähän asti kun­nat ovat olleet se taho, joka jär­jes­tää pal­ve­lut yhdes­sä yksi­tyis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Jat­kos­sa sosiaali‑, terveys‑, palo- ja pelas­tus­toi­men pal­ve­lut jär­jes­te­tään hyvinvointialueittain. 

Kes­kus­ta toi vaa­li­kam­pan­jan alku­vai­heis­sa sel­keäs­ti esiin aja­tuk­sen lähi­pal­ve­lu­jen vah­vis­ta­mi­ses­ta, kun haas­toim­me mui­ta puo­luei­ta mukaan esit­tä­mäl­lä jokai­seen kun­taan ter­veys­a­se­man kal­tais­ta lähi­pal­ve­lu­pis­tet­tä. Kävi­pä niin, että joku puo­lue piti sitä lii­an kal­lii­na idea­na ja toi­nen röyh­keä­nä populismina.

Olin jou­lu­aa­ton kun­nia­var­tio­vuo­ros­sa Kuusa­mon Pyhän Ris­tin kir­kon san­ka­ri­maan pat­saal­la. Kun­nia­var­tiol­la halua­vat maan­puo­lus­tus­jär­jes­töt kun­nioit­taa ja muis­taa hei­tä, jot­ka uhra­si­vat hen­ken­sä sen puo­les­ta, että meil­le suo­ma­lai­sil­le on oma maa ja paik­ka, mis­sä asua ja elää. Meil­lä on oikeus käyt­tää äidin­kiel­tä ja puo­lus­taa isän­maa­ta. Meil­lä on sanan­va­paus ja ennen kaik­kea vapaat vaalit.

Jokai­ses­sa kun­nas­sa pitää olla vähin­tään yksi hyvin­voin­ti­kes­kus, jos­sa kun­ta­lai­nen saa hoi­det­tua tar­vit­se­man­sa perus­asiat ilman läh­te­mis­tä pitem­mäl­le (toi­sen nurk­kiin asioi­ta hoi­ta­maan). Tämä koko­nai­suus pitää liit­tyä kun­nal­li­seen hyvin­voin­ti­pa­ket­tiin, joka on säi­ly­tet­tä­vä jokai­ses­sa itse­näi­ses­sä kun­nas­sa. Jos tätä perus­asioi­den hoi­toa ei voi­da taa­ta, niin mikä on kun­nan tar­koi­tus? Kun­ta ihmi­siä var­ten, ei päinvastoin!

Minun Poh­jois-Poh­jan­maa tar­jo­aa asuk­kail­leen lois­ta­vat eli­no­lo­suh­teet. Asuk­kai­den ter­veys on hyvä ja väes­tö on kou­lu­tet­tua, työ­paik­kao­ma­va­rai­suus on alu­eel­lam­me vah­va. Työl­li­syy­sas­te on kor­kea ja työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det moni­nai­set, kai­kil­le löy­tyy väy­lä työ­elä­mään. Ajan­käyt­tö on hal­lin­nas­sa ja tasa­pai­nos­sa. Ihmis­ten työs­sä­jak­sa­mi­nen ja jak­sa­mi­nen yli­pää­tään on hyvää tasoa. Kes­tä­väs­ti huo­mioi­tu ympä­ris­tö, luon­non lähei­syys ja toi­mi­vat yhtei­söt luo­vat hyvät edel­ly­tyk­set niin yhtei­söil­le kuin yksi­löil­le. Asuk­kaat osal­lis­tu­vat aktii­vi­si­na toi­mi­joi­na oman alu­een toi­min­taan. Jul­ki­nen talous on ter­veel­lä poh­jal­la. Tai­teel­la, kult­tuu­ril­la ja luo­vuu­del­la on tilaa olla ja kas­vaa. Yhtei­söl­li­syys, välit­tä­mi­nen ja tois­ten arvos­ta­mi­nen on meil­le luon­tais­ta ja tär­ke­ää. Pal­ve­lut ovat lähel­lä ja ihmi­nen nii­den kes­kiös­sä. Meil­lä on tur­val­lis­ta asua ja elää.

Vaa­li­pu­heis­sa puhu­taan maa­kun­ta­ve­ros­ta, vaik­ka kysees­sä on alue­vaa­lit ja siten oikeam­pi nimi lie­nee pitäi­si olla alue­ve­ro? Noh, joka tapauk­ses­sa samaan aikaan osa puo­lueis­ta on lin­noit­tau­tu­nut kan­nal­le, että maa­kun­ta­ve­roa ei tule ja kaik­ki sote­pal­ve­lut tulee mak­saa val­tion kirs­tus­ta vaik­ka samaan aikaan pelä­tään, että siel­tä ei anne­ta riit­tä­väs­ti suh­tees­sa alu­een sosi­aa­li- ja ter­veys­puo­len kas­va­viin menoihin.