Keskustelemme

Jokai­ses­sa kun­nas­sa pitää olla vähin­tään yksi hyvin­voin­ti­kes­kus, jos­sa kun­ta­lai­nen saa hoi­det­tua tar­vit­se­man­sa perus­asiat ilman läh­te­mis­tä pitem­mäl­le (toi­sen nurk­kiin asioi­ta hoi­ta­maan). Tämä koko­nai­suus pitää liit­tyä kun­nal­li­seen hyvin­voin­ti­pa­ket­tiin, joka on säi­ly­tet­tä­vä jokai­ses­sa itse­näi­ses­sä kun­nas­sa. Jos tätä perus­asioi­den hoi­toa ei voi­da taa­ta, niin mikä on kun­nan tar­koi­tus? Kun­ta ihmi­siä var­ten, ei päinvastoin!

Minun Poh­jois-Poh­jan­maa tar­jo­aa asuk­kail­leen lois­ta­vat eli­no­lo­suh­teet. Asuk­kai­den ter­veys on hyvä ja väes­tö on kou­lu­tet­tua, työ­paik­kao­ma­va­rai­suus on alu­eel­lam­me vah­va. Työl­li­syy­sas­te on kor­kea ja työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det moni­nai­set, kai­kil­le löy­tyy väy­lä työ­elä­mään. Ajan­käyt­tö on hal­lin­nas­sa ja tasa­pai­nos­sa. Ihmis­ten työs­sä­jak­sa­mi­nen ja jak­sa­mi­nen yli­pää­tään on hyvää tasoa. Kes­tä­väs­ti huo­mioi­tu ympä­ris­tö, luon­non lähei­syys ja toi­mi­vat yhtei­söt luo­vat hyvät edel­ly­tyk­set niin yhtei­söil­le kuin yksi­löil­le. Asuk­kaat osal­lis­tu­vat aktii­vi­si­na toi­mi­joi­na oman alu­een toi­min­taan. Jul­ki­nen talous on ter­veel­lä poh­jal­la. Tai­teel­la, kult­tuu­ril­la ja luo­vuu­del­la on tilaa olla ja kas­vaa. Yhtei­söl­li­syys, välit­tä­mi­nen ja tois­ten arvos­ta­mi­nen on meil­le luon­tais­ta ja tär­ke­ää. Pal­ve­lut ovat lähel­lä ja ihmi­nen nii­den kes­kiös­sä. Meil­lä on tur­val­lis­ta asua ja elää.

Vaa­li­pu­heis­sa puhu­taan maa­kun­ta­ve­ros­ta, vaik­ka kysees­sä on alue­vaa­lit ja siten oikeam­pi nimi lie­nee pitäi­si olla alue­ve­ro? Noh, joka tapauk­ses­sa samaan aikaan osa puo­lueis­ta on lin­noit­tau­tu­nut kan­nal­le, että maa­kun­ta­ve­roa ei tule ja kaik­ki sote­pal­ve­lut tulee mak­saa val­tion kirs­tus­ta vaik­ka samaan aikaan pelä­tään, että siel­tä ei anne­ta riit­tä­väs­ti suh­tees­sa alu­een sosi­aa­li- ja ter­veys­puo­len kas­va­viin menoihin. 

Omais­hoi­to­per­hei­den tar­vit­se­mat sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut siir­ty­vät alue­vaa­lien jäl­keen hyvin­voin­tia­lu­een vas­tuul­le ja jär­jes­tet­tä­vik­si, se tulee mer­kit­se­mään isoa muu­tos­ta omais­hoi­to­so­pi­muk­sen teh­neil­le hen­ki­löil­le. Myös omais­hoi­don tuen uudet, alu­eel­li­set kri­tee­rit ja palk­kioi­den tasot siir­ty­vät tule­vien alue­val­tuu­tet­tu­jen pää­tet­tä­vik­si. Uskal­lan väit­tää, että suu­ri osa Poh­jois-Poh­jan­maan omais­hoi­don­tuen saa­jis­ta (4377 tuen saa­jaa) ei ole tie­dos­ta­nut, kuin­ka suu­res­ta muu­tok­ses­ta on kysymys.

Nai­siin koh­dis­tu­van väki­val­lan vas­tai­sen työn raken­teet on saa­tet­ta­va kun­toon — hyvin­voin­tia­lu­een ja kun­tien väli­nen koor­di­naa­tio on otet­ta­va heti työn alle

Päät­tä­jil­le esi­tet­tä­vien kuvaa­jien käp­py­rät näyt­tä­vät uhkaa­vil­ta ja tilan­ne hal­lit­se­mat­to­mal­ta. Mikä lääk­keek­si yhtä­löön, jos­sa väes­tö ikään­tyy, per­hei­den haas­teet lisään­ty­vät, työn­te­ki­jöi­den saa­ta­vuus heik­ke­nee eivät­kä tie­to­jär­jes­tel­mät kes­kus­te­le keskenään?

Nyky­ajan polii­sit eivät edes tut­ki auton hajot­ta­mis­ta, vaik­ka oli­si todis­ta­ja. Nuo­ri­so saa teh­dä, mitä haluaa.

Mil­lai­sia oli­si­vat unel­mien sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut sekä pelas­tus­toi­mi? Ter­veys­a­se­mia oli­si usei­ta joka kun­nas­sa. Sai­raan­hoi­ta­jan tai lää­kä­rin vas­taa­no­tol­le pää­si­si aina samal­le päi­väl­le. Ter­veys­a­se­mat oli­si­vat auki joka päi­vä, ympä­ri vuo­ro­kau­den. Ham­mas­lää­kä­riin pää­si­si aina sama­na päivänä.

Alue­vaa­leis­sa, eten­kin vaa­li­ko­neis­sa ja ‑kes­kus­te­luis­sa, koros­tuu sote-uudis­tus. Pelas­tus­toi­mes­ta kysy­tään ja puhu­taan vähän, mones­ti epä­oleel­li­sia asioi­ta var­si­nais­ten pal­ve­lu­jen kan­nal­ta. Pelas­tus­toi­men osuus hyvin­voin­tia­lu­een koko­nais­me­nois­ta tulee ole­maan vain muu­ta­man pro­sen­tin. Toi­mia­lam­me vai­kut­ta­vuus alu­een tur­val­li­suu­teen on kui­ten­kin bud­jet­ti­aan suu­rem­pi. Pelas­tus­lai­tok­sen asiak­kai­ta ovat kaik­ki alu­een asuk­kaat, yri­tyk­set ja lai­tok­set, kun­nat sekä alu­eel­la liik­ku­vat ja oles­ke­le­vat ihmi­set. Asiak­kuus koros­tuu sil­loin, kun pelas­tus­lai­tok­sen apua tar­vi­taan kii­reel­li­ses­ti onnettomuustilanteissa.

Ihmi­sel­le voi yllät­täen ilmaan­tua raju­ja arkea koet­te­le­via haas­tei­ta; työt­tö­myyt­tä, talou­del­li­nen romah­dus, van­hem­muu­den ongel­mia, per­he- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­taa, yksi­näi­syyt­tä tai asunn­ot­to­muut­ta. Täl­lai­sia asioi­ta ei kukaan elä­mään­sä toi­vo tai suun­nit­te­le. Sosi­aa­li­työn ja sosi­aa­lioh­jauk­sen kei­noin rat­ko­taan näi­den ongel­mien seurauksia.

Mää­rä­tie­tois­ta toi­min­taa las­ten, nuor­ten ja per­hei­den hyvin­voin­nin puo­les­ta tar­vi­taan hyvin­voin­tia­lu­eel­la. Kai­kes­sa pää­tök­sen­teos­sa on otet­ta­va huo­mioon lap­set, nuo­ret ja perheet.