Alue­vaa­leis­sa, eten­kin vaa­li­ko­neis­sa ja ‑kes­kus­te­luis­sa, koros­tuu sote-uudis­tus. Pelas­tus­toi­mes­ta kysy­tään ja puhu­taan vähän, mones­ti epä­oleel­li­sia asioi­ta var­si­nais­ten pal­ve­lu­jen kan­nal­ta. Pelas­tus­toi­men osuus hyvin­voin­tia­lu­een koko­nais­me­nois­ta tulee ole­maan vain muu­ta­man pro­sen­tin. Toi­mia­lam­me vai­kut­ta­vuus alu­een tur­val­li­suu­teen on kui­ten­kin bud­jet­ti­aan suu­rem­pi. Pelas­tus­lai­tok­sen asiak­kai­ta ovat kaik­ki alu­een asuk­kaat, yri­tyk­set ja lai­tok­set, kun­nat sekä alu­eel­la liik­ku­vat ja oles­ke­le­vat ihmi­set. Asiak­kuus koros­tuu sil­loin, kun pelas­tus­lai­tok­sen apua tar­vi­taan kii­reel­li­ses­ti onnettomuustilanteissa.

Ihmi­sel­le voi yllät­täen ilmaan­tua raju­ja arkea koet­te­le­via haas­tei­ta; työt­tö­myyt­tä, talou­del­li­nen romah­dus, van­hem­muu­den ongel­mia, per­he- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­taa, yksi­näi­syyt­tä tai asunn­ot­to­muut­ta. Täl­lai­sia asioi­ta ei kukaan elä­mään­sä toi­vo tai suun­nit­te­le. Sosi­aa­li­työn ja sosi­aa­lioh­jauk­sen kei­noin rat­ko­taan näi­den ongel­mien seurauksia.

Mää­rä­tie­tois­ta toi­min­taa las­ten, nuor­ten ja per­hei­den hyvin­voin­nin puo­les­ta tar­vi­taan hyvin­voin­tia­lu­eel­la. Kai­kes­sa pää­tök­sen­teos­sa on otet­ta­va huo­mioon lap­set, nuo­ret ja perheet.

Ihmet­te­lin aina, kuin­ka sivis­ty­nyt ja sen­ai­kai­sen maa­il­man tek­ni­ses­ti kehit­ty­nein kan­sa läh­ti kan­nat­ta­maan Hit­le­rin hal­lin­toa niin innok­kaas­ti? Eikö sak­sa­lais­ten enem­mis­töl­lä ollut käsi­tys­tä mihin tämä kan­na­tus lopul­ta voi­si joh­taa? Nykyi­sin en ihmet­te­le enää lain­kaan, mik­si sak­sa­lai­set hur­ra­si­vat Hit­le­rin hal­lin­nol­le: nyt näen sen kai­ken tapah­tu­van uudel­leen ympärilläni.

Pal­ve­lu­jen oikea-aikai­suus, saa­ta­vuus ja saa­vu­tet­ta­vuus ovat todel­la tär­kei­tä tavoit­tei­ta hyvin­voin­tia­lu­een asiois­ta pää­tet­täes­sä. Tavoi­te kuu­los­taa samal­ta kuin kun­ta­vaa­leis­sa, mut­ta se on tär­ke­ää edel­leen­kin. Alue jol­la tule­vat päät­tä­jät toi­mi­vat on vain suu­rem­pi, kuin pel­käs­tään oma kun­ta­vaa­leis­sa ole­va asuinkunta.

Tule­vil­la hyvin­voin­tia­lueil­la pyri­tään saa­maan sosiaali‑, ter­veys- ja pelas­tus­pal­ve­lui­den saa­ta­vuus yhden­ver­tai­sik­si myös har­vaan asu­tuil­la alueil­la. Tavoit­teen saa­vut­ta­mi­nen on vai­ke­aa, kos­ka etäi­syy­det ovat pit­kiä ja jokai­sen kilo­met­rin kul­ke­mi­seen menee tiet­ty aika. Uudis­tuk­sel­la on todel­la mah­dol­li­suus paran­taa nykyis­tä tilan­net­ta palveluissa.

Mie­les­tä­ni kaik­kein tär­kein asia näis­sä alue­vaa­leis­sa on saa­da elä­ke­läi­sil­le ilmai­set lääk­keet. Joku saat­taa sanoa ettei se ole mah­dol­lis­ta että mak­saa lii­kaa. Ei se mitään tule mak­sa­maan. Päin­vas­toin se ryh­tyy sääs­tä­mään kulu­ja, kun ihmi­nen saa heti käyt­töön­sä tar­vit­se­man­sa lääk­keen. Näin sääs­tyy mil­joo­nia eri­kois­sai­raan­hoi­don kulu­ja ja inhi­mil­li­siä kär­si­myk­siä. Ja alka­va sai­raus saa­daan nujer­ret­tua alkuunsa.