Lii­kun­nan ja liik­ku­mi­sen ter­veys­vai­ku­tuk­set ovat meil­lä hyvin tie­dos­sa. Samoin liik­ku­mat­to­muu­den kus­tan­nuk­sis­ta yhteis­kun­nal­le on teh­ty eri­lai­sia las­kel­mia. Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön asian­tun­ti­ja­kes­kus UKK-ins­ti­tuu­tin suo­si­tuk­sen mukaan ter­vey­den edis­tä­mi­sek­si tar­vit­ta­van aikuis­ten liik­ku­mi­seen mei­dän tuli­si teh­dä sydä­men syket­tä kohot­ta­vaa lii­kun­taa vähin­tään 2,5 tun­tia vii­kos­sa. Suo­si­tuk­ses­sa koros­tuu myös lii­kun­nan moni­puo­li­suus ja säännöllisyys.

Nyt kun kulu­va val­tuus­to­kausi alkaa kään­tyä koh­ti lop­pu­aan, tulee väis­tä­mät­tä miet­ti­neek­si, mitä on saa­tu aikaan ja mitä on vie­lä teke­mät­tä. Tähän vajaa­seen nel­jään vuo­teen on jäl­leen mah­tu­nut pal­jon. Haas­tei­ta, onnis­tu­mi­sia ja jos­kus myös sel­lais­ta hen­kis­tä judoa, jon­ka jäl­keen oli­si mel­kein ansain­nut mus­tan vyön kunnallispolitiikasta.

»Sil­loin nämä­kin kysy­vät: ’Her­ra, mil­loin me näim­me sinut nälis­sä­si tai janois­sa­si, kodit­to­ma­na tai alas­ti, tai sai­raa­na tai van­ki­las­sa, emme­kä aut­ta­neet sinua?’ Sil­loin hän vas­taa heil­le: ’Toti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te jät­tä­neet teke­mät­tä yhdel­le näis­tä vähäi­sim­mis­tä, sen te olet­te jät­tä­neet teke­mät­tä minulle.’

Suo­mes­sa van­hat puo­lu­eet – viher­va­sem­mis­to etu­ne­näs­sä – ovat vuo­si­kym­me­niä kehu­neet moni­kult­tuu­ri­suut­ta. Moni­kult­tuu­ri­suusi­deo­lo­gian nimis­sä on väi­tet­ty, että kaik­ki kult­tuu­rit ja nii­hin sisäl­ty­vät arvot oli­si­vat sama­nar­voi­sia ja että Suo­mi kuu­lui­si ilman rajo­ja kai­kil­le maa­il­man ihmisille.

Jou­lu tuli ja meni. Kir­kot täyt­tyi­vät ihmi­sis­tä, kun kokoon­nut­tiin lau­la­maan kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja tai jou­lu­kirk­koon. Moni sel­lai­nen­kin, jon­ka kirk­ko­tie on ruo­hot­tu­nut, löy­si paik­kan­sa kir­kon pen­kis­sä. Hyvä, että löysi.