Kuusa­mon­tien ympä­ril­lä kuhi­see edel­leen. Tai lie­nee kuhis­sut lähes aina. Jo pian vuon­na 2008 val­mis­tu­neen neli­kais­tais­ta­mi­sen jäl­keen kävi var­sin ilmei­sek­si, että laa­jem­paa baa­naa oli­si tar­vit­tu aina­kin Kii­min­kiin saak­ka. Pai­ne on sii­tä vain kas­va­nut, kun kaa­voi­tus tien var­teen on jat­ku­nut vah­va­na ja tava­ra- ja hen­ki­lö­lii­ken­teen mää­rät ovat kas­va­neet. Nyt val­mis­teil­la on yleis­suun­ni­tel­ma tien paran­ta­mi­ses­ta ja neli­kais­tai­ses­ta rat­kai­sus­ta. Tämän jäl­keen kuo­kan voi­si­kin iskeä maa­han — kun­han rahoit­ta­ja löytyy.

Sinä van­ha elä­ke­hen­ki­lö puhut asi­aa! Kyllä!

Vie­lä huo­mio Hau­ki­pu­taan alu­eel­la sijait­se­van Par­ku­mäen nimes­tä. Äiti­ni iso­äi­din Gre­ta Sofia Vah­to­lan (o.s. Hol­ma) s. 1854, k. 1951 (asui koko ikän­sä Hau­ki­pu­taal­la) ker­to­man peri­mä­tie­don mukaan Par­ku­mä­ki oli­si saa­nut nimen­sä sin­ne vie­dyis­tä ja jäte­tyis­tä paran­tu­mat­to­mis­ta sai­rais­ta. Met­säi­sel­tä asunn­ot­to­mal­ta alu­eel­ta oli kuu­lu­nut kuo­le­vien par­kua, itkua ja vali­tus­ta lähim­piin taloihin.

Oli­si­ko kan­san­ter­vey­den kan­nal­ta vii­mein­kin aihet­ta eli “aika ja paik­ka” tuu­na­ta Oulun kau­pun­gin ikä­ra­jal­li­nen huo­kean hin­tai­nen liikunta‑, kun­tou­tus- ja toi­min­ta­ky­ky­kort­ti eli senio­ri­kort­ti elä­ke­läis­kor­tik­si? Täl­löin tämä moni­muo­toi­nen kausi­lii­kun­ta­pas­si oli­si han­kit­ta­vis­sa kai­kil­le elä­ke­läi­sil­le edul­li­ses­ti. Tus­kin alle 65-vuo­ti­aat elä­ke­läi­set (työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke­läi­set) aina­kaan sen parem­min toi­meen­tu­le­via, toi­min­ta­ky­kyi­sem­piä tai ter­veem­piä ovat. Lisäk­si ihmi­set iäs­tä tai kun­nos­ta riip­pu­mat­ta kai­paa­vat myös kotoa läh­te­mi­siä, koh­taa­mi­sia ja sosi­aa­lis­ta elä­mää. Ei lie­ne kum­moi­nen­kaan kus­tan­nus­ky­sy­mys kau­pun­gil­le, mut­ta voi­si kun­tout­taa kovas­ti, ja siten sääs­tää useam­mal­ta hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta tragedialta.

Pari vuot­ta sit­ten kir­joi­tin Fan­ni Luuk­ko­ses­ta – unoh­de­tus­ta legen­das­ta. Hän oli Sor­ta­va­lan semi­naa­ris­sa voi­mis­te­lun­opet­ta­ja­na ja lepää Kirk­ko­saa­ren kum­pu­jen kät­köis­sä. Näi­nä koh­ta­lok­kai­na aikoi­na palaa­vat mie­leen muis­tot Iin ajoil­ta, mut­ta myös lap­suu­den päi­vil­tä. Mars­sim­me tuvan ympä­ri lat­ti­aa kat­ti­lat kypä­ri­nä ja rum­mu­tim­me ”kapus­tal­la” padan kan­sia. Radios­ta kai­kui: Kum­pu­jen kät­kös­tä mul­las­ta maan, isät kat­so­vat poi­ki­aan. Yki-veli lisä­si vie­lä naa­pu­rin tytön­kin lop­pu­rii­miin: Ja Anniinaa.

Vaih­toeh­dot ikäih­mis­ten asu­mis­muo­dois­sa ovat lisään­ty­neet. Enää ei sel­vi­tä omis­sa van­hois­sa kodeis­sa. Monis­sa pai­kois­sa pal­ve­lui­ta, kuten avus­ta­ja, koti­sai­raan­hoi­ta­ja tai lää­kä­ri, voi tilata.

Iiläi­nen poli­tiik­ko perus­te­li Ran­ta­poh­jas­sa ideo­lo­gi­ses­ti ja aat­teel­li­ses­ti puo­lu­een­sa ole­van oikeas­sa, toi­sen lai­dan edus­ta­jat vää­räs­sä. Kir­joi­tus oli asial­li­nen ja monin osin perus­tel­tu­kin. Mut­ta mie­tit­tä­vää ja kom­men­toi­ta­vaa­kin jäi.