Kyl­lä­pä me kui­va­nie­me­läi­set ja olha­va­lai­set taas saa­tiin ruos­kaa kuin­ka kal­liik­si me tulem­me teil­le Iin kun­ta­kes­kus­lai­sil­le. Kovas­ti oli teh­ty las­kel­mia kuin­ka pal­jon sääs­te­tään kun meil­tä vie­dään kaik­ki pal­ve­lut. Niin­pä niin. Näi­den las­kel­mien paik­kan­sa­pi­tä­vyyt­tä kukaan ei voi var­mas­ti sanoa. Aina kun on teh­ty muu­tok­sia sääs­tö­jen nimis­sä on jäl­keen­päin todet­tu ettei sääs­tö­jä tul­lut­kaan. Mut­ta tuli­pa­han joi­den­kin mie­les­tä hyvä työ teh­tyä ja vie­tyä pal­ve­lut syr­jä­ky­lil­tä pois. Voi sii­nä käy­dä huo­nos­ti­kin ja veron­mak­sa­jat, var­sin­kin lap­si­per­heet, häi­py­vät mui­hin kun­tiin. En kyl­lä ihmet­te­li­si sitä ollenkaan. 

Ihmi­set käyt­tä­vät kun­nal­li­sia ter­veys­pal­ve­lu­ja; sai­raa­la, polikli­ni­kat, ham­mas­hoi­dot jne. Jokai­nen “osas­to” las­kut­taa erik­seen pal­ve­luis­ta. Moni jou­tuu käyt­tä­mään eri palveluja.

Kyl­lä­pä on asian­tun­ti­jaa asian­tun­ti­jan perään. Ennen oli Iis­sä Käy­rän Rei­no, joka istui tana­kas­ti pöy­dän taka­na ja hoi­ti kun­nan hom­mat mel­ko vähil­lä lapun­juok­sut­ta­jil­la, eipä tain­nut olla ketään. Asia­kas tuli Rei­non tykö ja esit­ti asian­sa. Pape­ri­pi­no­ja oli pöy­dän reu­nal­la suo­ras­sa kasas­sa. Oli­pa kyse maa­ta­lou­des­ta, raken­ta­mi­ses­ta tai muus­ta kun­nan asi­aan liit­ty­väs­tä, niin tuli het­ken hil­jai­suus, jon­ka jäl­keen Rei­non etusor­mi kul­ki tar­vit­tua pape­ri­pi­noa koh­ti ja tök­kä­si, ja Rei­no sanoi, että tuos­sa se on. Aina löy­tyi ohje ja asia oikeas­ta koh­das­ta. Ei tur­hia pyö­ri­tel­ty ja vatu­loi­tu. Nykyi­sin pitää olla vaik­ka kuin­ka mon­ta juok­su­poi­kaa ja lapun­kan­ta­jaa ja äly­pu­he­lin­ta avuk­si eikä hom­ma toi­mi sit­ten­kään eivät­kä rahat rii­tä mihin­kään. Miet­ti­kää­päs nyt päät­tä­jät, vaa­lit tulos­sa, las­ke­kaa Oja­lan laskuopilla.