Kolumnit

Tänä päi­vä­nä jos­sa­kin päin maa­il­maa kär­si­tään aina. On sotaa, epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja väki­val­taa. Uuti­sot­si­kot täyt­ty­vät ihmi­sis­tä, jot­ka menet­tä­vät kotin­sa, lähei­sen­sä tai koko elä­män­sä ennakoitavuuden. 

Dia­bo­los tar­koit­taa suo­mek­si Paho­lais­ta. Sana­tar­kas­ti kään­net­ty­nä Dia­bo­los on ‘hajot­ta­ja‘, ‘eril­leen heit­tä­jä´. Mei­dät pyri­tään erot­ta­maan Juma­lan yhtey­des­tä. Häm­men­nyk­sen, epäi­lys­ten, hajaan­nuk­sen ja kaa­ok­sen syn­nyt­tä­mi­nen on Paho­lai­sen strategia. 

Pit­kät enna­koi­mat­to­mat työ­päi­vät, kokouk­sia, mat­ko­ja, vie­rai­ta, puhei­ta ja asioi­den val­mis­te­lua. Sii­nä päh­ki­nän­kuo­res­sa vii­mei­sen kah­den­kym­me­nen vuo­den työ­ku­va­ni. On etuoi­keus vai­kut­taa ja osal­lis­tua yhteis­kun­nal­lis­ten asioi­den hoi­ta­mi­seen. Monel­la tasolla.

Minul­la oli nyt eri­lai­nen äitien­päi­vä; äiti on kuol­lut ja hau­ta­jai­set ovat vie­lä edes­sä. Olen saa­nut pitää äidin yli 60-vuo­ti­aak­si ja olen sii­tä kii­tol­li­nen; moni on menet­tä­nyt äitin­sä jo lap­se­na ja se on todel­la traagista.

Kun­nal­lis­vaa­lit on pidet­ty ja niis­tä vie­lä muu­ta­ma sananen.

13.4.2025 valit­tiin taas kun­nan­val­tuus­tot kai­kis­sa Suo­men kun­nis­sa seu­raa­vak­si nel­jäk­si vuo­dek­si. Äänes­tys­pro­sent­ti jäi vali­tet­ta­van mata­lak­si, 54,2%. Oulus­sa kun­nal­lis­vaa­lien äänes­tys­pro­sent­ti oli tätä­kin mata­lam­pi, 50,8%.

Näin videon, jos­sa ker­rot­tiin, kuin­ka lap­si oli kysy­nyt isäl­tään: ”min­kä kokoi­nen Juma­la on?” Tähän isä vas­ta­si: ”kat­so tuo­ta tai­vaal­la len­tä­vää len­to­ko­net­ta. Min­kä kokoi­nen se on?” Lap­si vas­ta­si: ”se on todel­la pie­ni, näen sen juu­ri ja juu­ri”. Sit­ten isä vei lap­sen len­to­ken­täl­le, ja kun he näki­vät len­to­ko­neen, isä kysyi: ”entä nyt, min­kä kokoi­nen tuo len­to­ko­ne on?” Lap­si vas­ta­si: ”isä, se on aivan val­ta­va!” Isä vas­ta­si tähän: ”Juma­lan koko mei­dän elä­mäs­säm­me riip­puu sii­tä, kuin­ka lähel­lä tai kau­ka­na hänes­tä olem­me. Mitä lähem­pä­nä Juma­laa olet, sitä suu­rem­pi Hän on sinun elämässäsi.”

Kun­tien ja hyvin­voin­tia­luei­den luot­ta­mus­paik­ka­ja­ko on käyn­nis­sä, ja se herät­tää odo­tuk­sia, kes­kus­te­lua ja taus­ta­neu­vot­te­lu­ja. Moni voi aja­tel­la kyse ole­van vain pai­kois­ta, mut­ta todel­li­suu­des­sa puhu­taan pal­jon suu­rem­mas­ta: arvo­va­lin­nois­ta, yhteis­työ­ky­vys­tä ja toi­min­ta­kult­tuu­ris­ta, jon­ka varaan seu­raa­vat vuo­det rakennetaan.

Tänä kevää­nä olem­me seu­ran­neet näy­tel­mää, joka on ollut samal­la toti­sin­ta tot­ta. Suur­val­lat ovat pal­lo­tel­leet Ukrai­nan koh­ta­loa suun­taan ja toi­seen. Voi­ma­po­li­tiik­ka on tul­lut takai­sin Euroop­paan Venä­jän hyök­käys­so­dan myö­tä, ja suun­ta näyt­tää jatkuvan. 

Aivan aluk­si kii­tok­set kai­kil­le kun­ta- ja alue­vaa­leis­sa äänes­tä­neil­le. Äänes­tä­mäl­lä vali­tut kun­nan- ja alue­val­tuu­te­tut käyt­tä­vä kan­san anta­mia val­ta­kir­jo­ja mei­dän yhteis­ten asioi­den hoi­dos­sa ja kehittämisissä.