Kolumnit

Näin videon, jos­sa ker­rot­tiin, kuin­ka lap­si oli kysy­nyt isäl­tään: ”min­kä kokoi­nen Juma­la on?” Tähän isä vas­ta­si: ”kat­so tuo­ta tai­vaal­la len­tä­vää len­to­ko­net­ta. Min­kä kokoi­nen se on?” Lap­si vas­ta­si: ”se on todel­la pie­ni, näen sen juu­ri ja juu­ri”. Sit­ten isä vei lap­sen len­to­ken­täl­le, ja kun he näki­vät len­to­ko­neen, isä kysyi: ”entä nyt, min­kä kokoi­nen tuo len­to­ko­ne on?” Lap­si vas­ta­si: ”isä, se on aivan val­ta­va!” Isä vas­ta­si tähän: ”Juma­lan koko mei­dän elä­mäs­säm­me riip­puu sii­tä, kuin­ka lähel­lä tai kau­ka­na hänes­tä olem­me. Mitä lähem­pä­nä Juma­laa olet, sitä suu­rem­pi Hän on sinun elämässäsi.”

Kun­tien ja hyvin­voin­tia­luei­den luot­ta­mus­paik­ka­ja­ko on käyn­nis­sä, ja se herät­tää odo­tuk­sia, kes­kus­te­lua ja taus­ta­neu­vot­te­lu­ja. Moni voi aja­tel­la kyse ole­van vain pai­kois­ta, mut­ta todel­li­suu­des­sa puhu­taan pal­jon suu­rem­mas­ta: arvo­va­lin­nois­ta, yhteis­työ­ky­vys­tä ja toi­min­ta­kult­tuu­ris­ta, jon­ka varaan seu­raa­vat vuo­det rakennetaan.

Tänä kevää­nä olem­me seu­ran­neet näy­tel­mää, joka on ollut samal­la toti­sin­ta tot­ta. Suur­val­lat ovat pal­lo­tel­leet Ukrai­nan koh­ta­loa suun­taan ja toi­seen. Voi­ma­po­li­tiik­ka on tul­lut takai­sin Euroop­paan Venä­jän hyök­käys­so­dan myö­tä, ja suun­ta näyt­tää jatkuvan. 

Aivan aluk­si kii­tok­set kai­kil­le kun­ta- ja alue­vaa­leis­sa äänes­tä­neil­le. Äänes­tä­mäl­lä vali­tut kun­nan- ja alue­val­tuu­te­tut käyt­tä­vä kan­san anta­mia val­ta­kir­jo­ja mei­dän yhteis­ten asioi­den hoi­dos­sa ja kehittämisissä. 

Kris­ti­kun­ta viet­tää täl­lä het­kel­lä suur­ta paas­ton aikaa, joka on alka­nut las­kiai­ses­ta ja päät­tyy pää­siäis­sun­nun­tai­na. Paas­ton tar­koi­tuk­se­na on tar­koi­tus val­mis­tau­tu­mi­nen Jee­suk­sen ylös­nouse­muk­sen juhlaan.

Varoi­tus hyvä luki­ja, seu­raa­va teks­ti sisäl­tää näin vaa­lien alla poliit­ti­sia teemojani. 

Ihmi­siä kan­nus­te­taan löy­tä­mään oma ehdok­kaan­sa alue- ja kun­ta­vaa­lis­sa vaa­li­ko­nei­den avul­la. Koe­tan hah­mo­tel­la nyt toi­sen­lais­ta, vähän teo­reet­ti­sem­paa ja syväl­li­sem­pää, tapaa löy­tää se ehdo­kas, jol­le kal­liin äänen­sä voi­si antaa.

Onko meil­lä suo­ma­lai­sil­la tule­vai­suu­des­sa­kin vapaus elää sil­lä taval­la kuin tääl­lä on aina elet­ty? Yhteis­kun­nas­sam­me kun on voi­mia, jot­ka jat­ku­vas­ti koet­ta­vat muren­taa arvo­jam­me, tapo­jam­me ja perinteitämme.

Olen toi­mi­nut kol­me val­tuus­to­kaut­ta Iin kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä. Posi­tii­vi­ses­ti yllä­te­tyk­si tulin vii­me kun­nan­val­tuus­tos­sa, sain kokouk­seen kun­ta­lai­sel­ta kuk­ka­kim­pun ja suklaa­ta. Muu­ta­ma viik­ko taka­pe­rin hän lähes­tyi minua huo­li­neen. Sel­vi­tin hänel­le tär­ke­ään asi­aan liit­ty­vän moni­mut­kai­sen pro­ses­sin ete­ne­mis­tä, ker­roin miten ja mis­sä vai­hees­sa hänel­lä on mah­dol­li­suu­det toi­mia ja vai­kut­taa asian­sa suhteen.

Kulu­van vaa­li­kau­den vii­meis­tä kolum­ni­kier­ros­ta vie­dään. Nyt onkin sopi­va het­ki ker­ra­ta, mitä Ran­ta­poh­jan alu­eel­la on saa­tu aikaan. Ovat­ko val­tuu­tet­tum­me hoi­ta­neet teh­tä­vän­sä? Tar­koi­tan täl­lä lähin­nä Oulun kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­ja ja Poh­teen alue­val­tuu­tet­tu­ja, jot­ka ovat osal­taan huo­leh­ti­neet koko laa­jan kau­pun­kia­lu­een ja hyvin­voin­tia­lu­een tas­a­puo­li­ses­ta kehittämisestä.