Kii­tos upeas­ta Iskel­mä­mes­sus­ta kai­kil­le jär­jes­tä­jil­le ja esiin­ty­jil­le! Iis­sä todel­la­kin on ide­aa ja osaamista!

Kou­lu­lai­sen kip­sis­sä ole­va jal­ka voi­daan huo­mioi­da lii­kun­ta­tun­neil­la hyvin, se on mää­rä­ai­kai­nen ja kon­kreet­ti­nen. Miten sen sijaan huo­mioi­daan pysy­vä, vähem­män näky­vä tai jopa vaih­te­le­va tuen tar­ve? Esi­mer­kik­si ais­ti­herk­kyys tulee esiin eri ympä­ris­töis­sä eri taval­la. Kou­lus­sa las­ta voi kuor­mit­taa mm. isot ryh­mät, äänet, muut ihmi­set tai jous­ta­mat­to­mat vaa­ti­muk­set. Ulko­puo­lel­le jää­mi­sen tun­ne lisää ris­kiä tul­la kiusa­tuk­si ja oikeus tur­val­li­seen kou­lun­käyn­tiin vaa­ran­tuu. Sopi­ma­ton tuki voi joh­taa pahim­mil­laan kou­lua­käy­mät­tö­myy­teen, mikä on jo nyt kas­va­va ongelma.

Taan­noin suo­pel­to­ja rai­van­nut vil­je­li­jä ihmet­te­li, mik­si tur­peen poh­jal­la voi olla niin iso­ja tuk­ki­puun kan­to­ja. Ne eivät voi­neet olla peräi­sin umpeen sois­tu­nees­ta pikkulammesta.

Suku on pahin – olen mones­ti miet­ti­nyt sanon­nan mer­ki­tys­tä. Asian miel­täi­si ole­van toi­sin­päin. Onko sanon­ta peräi­sin koke­mus­poh­jai­ses­ta vii­sau­des­ta vai vitsistä?

Lea­der-toi­min­ta on ollut vuo­si­kym­me­niä kes­kei­nen osa maa­seu­dun kehit­tä­mis­tä. Sen avul­la on tuet­tu pien­ten yri­tys­ten kas­vua, yhdis­tys­ten toi­min­taa sekä raken­net­tu har­ras­tus- ja lii­kun­ta­paik­ko­ja, jot­ka vah­vis­ta­vat pai­kal­lis­ta yhtei­söl­li­syyt­tä ja elinvoimaa.

Iin kun­ta aloit­ti sivis­tys­toi­men yt-neu­vot­te­lut (mm. Ran­ta­poh­ja ‑leh­ti 16.10.2025). Kaik­ki Iin päät­tä­jät sekä toi­sil­la paik­ka­kun­nil­la asu­vat joh­ta­jat, kun­nan­joh­ta­ja sekä sivis­tys­lau­ta­kun­ta, kun­nan­hal­li­tus ja ‑val­tuus­ton jäse­net jne.. täs­sä teil­le yhtei­set tuhan­nen taa­lan kysy­myk­set: Mak­sa­te­taan­ko Val­ta­rin kou­lun raken­ta­mi­nen sekä kaik­ki tule­vat hank­keet osin kun­nan työn­te­ki­jöil­lä, jot­ka työs­ken­te­le­vät sivistyspuolella? 

Kaik­ki sai­si­vat olla kii­tol­li­sia, että on ruo­kaa mitä syö­dä. Se ei ole itses­tään sel­vää tulevaisuudessakaan.