Sami Lopak­ka rau­hoit­tuu Kii­min­ki­joen var­rel­la – Kir­jai­li­ja poh­tii kuo­le­maa ja repii huu­mo­ria elä­män synk­kyy­des­tä

Jäälissä perheensä kanssa asuva muusikko Sami Lopakka kertoo viihtyvänsä luonnossa ja etenkin vesistöjen äärellä. Lopakan toinen romaani, Loka, julkaistiin elokuussa.

Kir­jai­li­ja ja muusik­ko Sami Lopak­ka aste­lee rau­hal­li­ses­ti pit­kin Koi­te­lin pit­kos­pui­ta. Hän tote­aa, että Koi­te­lis­sa tulee käy­tyä har­vem­min, vaik­ka kotoa Jää­lis­tä koh­tee­seen ei pit­kä mat­ka ole­kaan.

– Kii­min­ki­joen var­res­sa muu­al­la tulee kyl­lä vie­tet­tyä aikaa kalas­tuk­sen mer­keis­sä ja ihan vaan rau­hoit­tues­sa. Vir­taa­van veden äänes­sä on jotain, mikä nopeas­ti nol­laa tur­han stres­sin pois.

Lopa­kan elä­mä onkin ollut vii­me aikoi­na kii­reis­tä. Hän vai­kut­taa KYPCK-nimi­ses­sä, venä­jän­kie­lis­tä metal­lia soit­ta­vas­sa yhtyees­sä, joka val­mis­te­lee vii­det­tä stu­dio­al­bu­mi­aan. Lisäk­si Lopa­kan toi­nen romaa­ni, Loka, jul­kais­tiin vain rei­lu kuu­kausi viik­koa sit­ten.

– Onhan tämä kii­reis­tä aikaa, mut­ta olen tyy­ty­väi­nen sii­tä, että kir­ja saa huo­mio­ta. Kir­jas­ta saa­ma­ni palau­te on vie­lä alus­ta­vaa, mut­ta ihmi­set tun­tu­vat pitä­neen sii­tä. Teok­sis­sa­ni on aina se ris­ki, että ne osan mie­les­tä mene­vät öve­rik­si – aiheet ovat aika synk­kiä ja mus­tal­la huu­mo­ril­la kyl­läs­tet­ty­jä, Lopak­ka poh­tii.

Elä­män var­jo­puo­let kieh­to­vat

Synk­kyys on ollut läs­nä Lopa­kan elä­män­po­lul­la mie­hen omin sanoin jo tei­ni-iäs­tä asti. Yli­opis­tos­sa hän kir­joit­ti gra­dun­sa tut­ki­mal­la Kale­va-leh­den kuo­li­nil­moi­tuk­sia, ja hänen edel­li­sen Sen­tenced-yhtyeen­sä kap­pa­leis­sa lau­le­taan itse­mur­has­ta ja toi­vot­to­muu­des­ta.

– Minul­la on aina ollut vieh­ty­mys elä­män var­jo­puo­liin, ja tai­tees­ta puhut­taes­sa se koros­tuu. Synk­kyy­des­tä ja kuo­le­mas­ta on tul­lut kir­joi­tet­tua ja teh­tyä musiik­kia niin kau­an, että se tun­tuu jo omal­ta ton­til­ta.

Lopa­kan Loka-romaa­ni­kin ammen­taa tari­nan­sa elä­män syn­kis­tä het­kis­tä. Kir­jai­li­ja ker­too, että esi­kois­ro­maa­nis­ta saa­tu yllät­tä­vän posi­tii­vi­nen palau­te ajoi hänet miet­ti­mään ihmis­ten hen­ki­lö­koh­tai­sia pai­no­las­te­ja ja niis­tä aiheu­tu­vaa häpeän tun­net­ta.

– Ihmi­set rea­goi­vat häpe­ään eri tavoil­la, mut­ta tun­tees­sa on ole­mas­sa jän­ni­te, ja sitä halu­taan pei­tel­lä. Sii­tä aja­tus kir­jaan läh­ti.

Kir­jas­sa kol­me suo­ma­lais­ta mies­tä tais­te­le­vat kukin omien häpeä­taak­ko­jen­sa kans­sa. Kir­jan läh­tö­tee­mat ovat vaka­via, mut­ta Lopak­ka sii­vit­tää tari­naa omin­ta­kei­sel­la mus­tal­la huu­mo­ril­laan, jon­ka uskoo jaka­van mie­li­pi­tei­tä.

–Synk­kyys ja haus­kuus liit­ty­vät yhteen — jos syn­kis­sä vesis­sä ui, niin huu­mo­ri on se kei­no, mil­lä täs­sä elä­män kaa­ok­ses­sa pysyy pin­nal­la.

Haa­veis­sa kol­mas kir­ja

Muhok­sel­la tei­ni-ikän­sä viet­tä­nyt Lopak­ka muut­ti per­heen­sä kans­sa Oulus­ta Jää­liin kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten per­heen esi­koi­sen tul­les­sa kou­lui­kään.

– Halusim­me rau­hal­li­sem­paan mil­jöö­seen, mut­ta kui­ten­kin vain ajo­mat­kan pää­hän kau­pun­gis­ta.

Per­he tykäs­tyi Jää­liin, jos­ta löy­tyi sopi­va talo lähel­tä kou­lua. Lopak­ka ker­too viih­ty­neen­sä rau­hal­li­sel­la reu­na­kun­nal­la hyvin, ja tote­aa eten­kin luon­non ole­van Jää­lis­sä eri taval­la lähel­lä ver­rat­tu­na Ouluun.

– Luon­to on itsel­le­ni tär­keä, ja tyk­kään esi­mer­kik­si kalas­taa. Tosin voi­sin sei­soa joes­sa ihan muu­ten vaan ilman kala­veh­kei­tä­kin, jos se vaan ei näyt­täi­si ihan seko­päi­sel­tä tou­hul­ta, Lopak­ka nau­raa.

Lopak­ka on ker­to­nut haa­vei­le­van­sa kir­jai­li­jau­ran jat­ka­mi­ses­ta vie­lä kol­man­nel­la romaa­nil­la. Aja­tuk­se­na on, että seu­raa­va romaa­ni kan­tai­si joko nimeä Syys tai Jou­lu, jol­loin kir­jois­ta muo­dos­tui­si niin sanot­tu syy­stri­lo­gia. Tapah­tu­ma­paik­kaa ei kir­joil­le vie­lä ole etsit­ty, mut­ta yhdes­tä asias­ta kir­jai­li­ja tun­tuu ole­van var­ma.

– Voi olla, että omaan lähi­naa­pu­rus­toon ei minun tyy­lil­lä­ni kan­na­ta tari­naa sijoit­taa – sii­tä voi tul­la naa­pu­reil­ta vähän sano­mis­ta, Lopak­ka tote­aa vir­nis­täen.

Sami Lopak­ka

• Jää­lis­sä per­heen­sä kans­sa asu­va muusik­ko ja kir­jai­li­ja.

• Työs­ken­te­lee Oulus­sa han­ke­pääl­lik­kö­nä.

• Toi­mi Sen­tenced-yhtyees­sä kita­ris­ti­na ja sanoit­ta­ja­na yhtyeen lopet­ta­mi­seen asti vuo­teen 2005.

• Soit­taa täl­lä het­kel­lä Kypck-yhtyees­sä (lausu­taan Kursk), joka tekee metal­li­musiik­kia venä­jäk­si.

• Esi­kois­ro­maa­ni Mar­ras ilmes­tyi vuon­na 2014.

• Loka-kir­ja jul­kais­tiin elo­kuus­sa.