Valoa ja kauhua

Pime­ään syk­syyn tuo­daan nykyi­sin valoa ja toi­min­taa monen­lai­sil­la tapah­tu­mil­la. Maa­il­mal­ta meil­le ran­tau­tu­nut pyhäin­päi­vän aat­to­na vie­tet­tä­vä hal­loween on nyt ohi. Onnek­si. Sanon niin, kos­ka kau­hu ei vie­hä­tä minua mil­lään taval­la. Kat­so­mis­ta­ni kau­hue­lo­ku­vis­ta­kin pahim­mas­ta pääs­tä lie­nee Muu­mien Jää­rou­va-jak­so. Ei se kyl­lä­kään ole elo­ku­va, mut­ta pelot­ta­va kuitenkin.

Hyvil­lä­ni tote­sin lop­pu­vii­kos­ta, että onnek­si Kark­ki vai kep­po­nen ‑kier­te­li­jät eivät ole vie­lä löy­tä­neet Poh­jois-Suo­meen. Olin vää­räs­sä, sil­lä onhan hei­tä jo tääl­lä­kin, ei vain ole osu­nut koh­dal­le. Ei sil­lä, olen var­ma, että mikä­li lap­se­ni oli­si­vat vie­lä tuos­sa iäs­sä, oli­si­vat he var­mas­ti täy­sil­lä muka­na täs­sä­kin tou­hus­sa. Ja minä oli­sin tie­ten­kin muka­na värk­kää­mäs­sä heil­le sopi­via kau­hua­su­ja. Pitä­nee­kin ensi vuo­dek­si vara­ta kark­kia tätä varten.

Isän­päi­vää vie­te­tään tule­va­na sun­nun­tai­na kai­kil­le tut­tui­ne perin­tei­neen. Pik­ku­jou­lu­kausi­kin on jo alka­nut. Pian pää­sem­me naut­ti­maan myös valon juh­lis­ta. Lop­pu­kuus­ta jär­jes­tet­tä­vä Oulun Lumo-fes­ti­vaa­li on jo perin­ne, jota osaa odot­taa. Ihan joka vuo­si ei ole tul­lut men­tyä pai­kal­le, mut­ta aika usein kui­ten­kin. Enim­mäk­seen se on myös kan­nat­ta­nut. Fes­ti­vaa­leil­la on näh­ty usko­mat­to­man hie­no­ja valoteoksia.

Perin­ne on jo myös Iin Valon­juh­la. Siel­lä juh­la ei ole tie­ten­kään yhtä mas­sii­vi­nen kuin Oulus­sa, mut­ta ohjel­mal­taan moni­puo­li­nen siel­lä­kin. Mie­lee­ni on jää­nyt eten­kin seit­se­män vuot­ta sit­ten ter­veys­kes­kuk­sen taka­na Lähde!-puistossa jär­jes­tet­ty ensim­mäi­nen Iin Valon juh­la. Muis­ti­ku­vis­sa­ni valais­tuil­la ilma­pal­loil­la koris­tel­tu puis­to oli täyn­nä väkeä ja tun­nel­ma oli kotoisa.

Hyvä, että täl­le pimey­des­sä haa­hui­le­val­le kan­sal­le jär­jes­te­tään toi­min­taa. Kukin voi tart­tua halua­maan­sa tilaisuuteen.