Päät­tä­jäl­tä: Mik­si Ii tar­vit­see teko­jään ja tekonurmen?

Jus­si Kurttila.

Iis­sä on teh­ty vii­me vuo­si­na monia oikei­ta asioi­ta kun­ta­lais­ten lii­kun­tao­lo­suh­tei­den paran­ta­mi­sek­si. Iisi-aree­na tar­jo­aa moni­puo­li­set sisä­lii­kun­ta­mah­dol­li­suu­det, Vih­ko­saa­ren uusit­tu uima­ran­ta hou­kut­te­lee kai­ke­ni­käi­siä liik­ku­maan veden äärel­le, ja Illin­saa­ren fris­bee­gol­fra­ta on nous­sut suo­sioon niin har­ras­ta­jien kuin satun­nais­ten laji­ko­kei­li­joi­den­kin keskuudessa.

Lisäk­si Iin vah­vuu­te­na ovat monet luon­to­lii­kun­ta­pai­kat, jot­ka tar­joa­vat hyvät puit­teet ulkoi­luun ympä­ri vuoden.

Pal­jon oli­si kui­ten­kin vie­lä paran­net­ta­vaa. Kun kat­soo lähia­lu­een kun­tia, huo­maa nopeas­ti, että Ii jää jäl­keen eri­tyi­ses­ti ulko­lii­kun­nan perus­o­lo­suh­teis­sa. Esi­mer­kik­si Kem­pe­lees­sä on jo pit­kään panos­tet­tu lii­kun­ta­paik­koi­hin, jot­ka pal­ve­le­vat sekä har­ras­ta­jia että kilpaurheilijoita.

Ver­tai­lu ei ole kateut­ta, vaan rea­lis­mia: asuk­kaat ver­taa­vat kun­tia kes­ke­nään, ja lii­kun­ta­paik­ka­tar­jon­ta on yhä useam­min yksi asu­mis­pää­tök­siin vai­kut­ta­va teki­jä. Sik­si on syy­tä kysyä, mik­si Iis­tä puut­tu­vat yhä teko­jäät ja teko­nur­mi – perus­lii­kun­ta­pai­kat, jot­ka mones­sa saman­ko­koi­ses­sa kun­nas­sa jo ovat arkipäivää.

Täl­lä het­kel­lä lii­an moni iiläi­nen har­ras­ta­ja jou­tuu kul­ke­maan naa­pu­ri­kun­tiin har­joit­te­le­maan. Monel­le per­heel­le arki tar­koit­taa sitä, että työ­päi­vän jäl­keen aje­taan Oulus­ta töis­tä Iihin, napa­taan lap­set kyy­tiin ja suun­na­taan takai­sin Ouluun har­ras­tuk­siin. Tämä vie aikaa, kuor­mit­taa per­hei­tä ja tekee arjes­ta kiireistä.

Ja jos töi­den lisäk­si myös har­ras­tuk­set ovat Oulus­sa, löy­tyy siel­tä pian myös per­heen koti­kin. Sik­si moni­puo­li­set ja laa­duk­kaat har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det omas­sa kun­nas­sa edis­tä­vät mer­kit­tä­väs­ti Iin veto- ja pitovoimaa.

Seu­ra­toi­min­ta ja vapaa­eh­tois­työ kai­paa­vat toi­mi­via olo­suh­tei­ta. Ilman nii­tä on vai­kea kehit­tää toi­min­taa, hou­ku­tel­la uusia har­ras­ta­jia tai jär­jes­tää tapahtumia.

Eivät­kä lii­kun­ta­pai­kat tie­ten­kään ole vain seu­ro­jen har­joit­te­lua var­ten. Koke­muk­set muu­al­ta osoit­ta­vat, että esi­mer­kik­si teko­jäät lisää­vät eri­tyi­ses­ti ylä­kou­lui­käis­ten nuor­ten omaeh­tois­ta liik­ku­mis­ta – juu­ri sen ikä­ryh­män, jos­sa liik­ku­mi­nen usein vähe­nee kaik­kein eniten.

Lähi­vuo­det ovat Iis­sä talou­del­li­ses­ti haas­ta­via ja Val­ta­rin kou­lun noin 15 mil­joo­nan euron inves­toin­ti sitoo kun­nan resurs­se­ja mer­kit­tä­väs­ti. Tämä rea­li­teet­ti on tun­nus­tet­ta­va avoi­mes­ti. Juu­ri sik­si on syy­tä poh­tia myös uusia ja luo­via rahoi­tus­mal­le­ja. Kai­ken ei tar­vit­se kaa­tua yksin kun­nan har­teil­le. Yri­ty­syh­teis­työ, nimik­ko­ken­tät, spon­so­roin­ti sekä eri­lai­set jouk­ko­ra­hoi­tus­mal­lit voi­si­vat olla kei­no­ja jakaa kus­tan­nuk­sia ja sitout­taa pai­kal­li­sia toi­mi­joi­ta mukaan.

Monis­sa kun­nis­sa on onnis­tu­nees­ti toteu­tet­tu hank­kei­ta, jois­sa yri­tyk­set, seu­rat ja kun­ta­lai­set ovat yhdes­sä raken­ta­neet lii­kun­ta­paik­ko­ja. Samal­la syn­tyy omis­ta­juut­ta ja yhteis­tä ylpeyt­tä – lii­kun­ta­paik­ka ei ole vain kun­nan, vaan koko yhteisön.

Teko­jää ja teko­nur­mi eivät ole pelk­kiä meno­ja, vaan sijoi­tuk­sia ter­vey­teen, nuo­riin, yhtei­söl­li­syy­teen ja veto­voi­maan. Ne mak­sa­vat itse­ään takai­sin vuo­sien mit­taan. On syy­tä ottaa askel eteen­päin ja ryh­tyä mää­rä­tie­toi­ses­ti edis­tä­mään teko­jäi­den ja teko­nur­men raken­ta­mis­ta Iihin.

Jus­si Kurt­ti­la, Iin kun­nan­val­tuus­ton 2. vara­pu­heen­joh­ta­ja, Kokoomus