Päät­tä­jäl­tä: Kuka tar­vii datacenteriä?

Heli-Han­ne­le Haapaniemi.

Kuka tar­vit­see data­kes­kus­ta? Ensim­mäi­nen reak­tio voi olla: “En minä aina­kaan.” Mut­ta totuus on toi­nen. Me kaik­ki tar­vit­sem­me. Jokai­nen äly­pu­he­lin tas­kus­sam­me on pie­ni tie­to­ko­ne, joka on jat­ku­vas­ti yhtey­des­sä johon­kin data­kes­kuk­seen – ehkä tääl­lä Iis­sä, ehkä toi­sel­la puo­lel­la maapalloa.

Kun pelaam­me, selaam­me uuti­sia, kat­som­me videoi­ta, lähe­täm­me vies­te­jä tai tal­len­nam­me kuvia pil­veen, data kul­kee näi­den jät­ti­mäis­ten pal­ve­lin­kes­kus­ten kaut­ta. Ne ovat digi­taa­li­sen arkem­me useim­mi­ten näky­mät­tö­miä ala­ti syk­ki­viä sydämiä.

Sil­ti hank­keet herät­tä­vät ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta. On innos­tus­ta sii­tä, että Iis­tä voi­si tul­la osa glo­baa­lia verk­koa, tek­no­lo­gian sol­mu­koh­ta. Raken­nusai­ka­na työ­paik­ko­ja syn­tyy, pai­kal­li­set yri­tyk­set hyö­ty­vät ja kun­nal­le ker­tyy vero­tu­lo­ja. Mut­ta mitä tapah­tuu sen jäl­keen? Onko pysy­viä pai­kal­li­sia työ­paik­ko­ja hank­keen kokoon näh­den vähän vai paljon?

Vaik­ka asian­tun­ti­jat voi­vat suu­rel­ta osin teh­dä työn­sä etä­nä mis­tä päin maa­il­maa tahan­sa, Iis­tä kyl­lä löy­tyy monen­lais­ta tar­vit­ta­vaa osaa­mis­ta. Onko tämä siis todel­li­nen lupaus elin­voi­mas­ta ja hyvin­voin­nis­ta vai pelk­kä väliai­kai­nen piristysruiske?

Säh­kön hin­ta on jo nyt monel­le koti­ta­lou­del­le iso huo­le­nai­he. Data­kes­kuk­set kulut­ta­vat val­ta­via mää­riä ener­gi­aa, mitä se tekee mark­ki­noil­le? Lupauk­set uusiu­tu­vas­ta ener­gias­ta kuu­los­ta­vat hyväl­tä, mut­ta riit­tää­kö sitä?

Entä säh­kön­siir­to­ver­kot? Ei ole ener­gian­tuo­tan­to­ta­paa, jos­ta ei oli­si mitään hait­taa. Käy­te­tään­kö ener­gia kui­ten­kin jos­sain toi­saal­la vas­taa­vas­sa lai­tok­ses­sa ja tän­ne jää vain ener­gian tuot­ta­jan roo­li? Entä luon­to? Raken­ta­mi­nen muut­taa mai­se­maa, ja vaik­ka lupauk­sia kom­pen­saa­tios­ta annet­tai­siin, luon­toar­vo­ja ei voi korvata.

Ja sit­ten se iso kysy­mys: entä jos han­ke ei toteu­du­kaan? Odo­tuk­set ovat kor­keal­la, mut­ta epä­var­muus kal­vaa. Olem­me­ko val­mii­ta kan­ta­maan ris­kin, jos han­ke ei jos­tain syys­tä toteudukaan?

Data­kes­kuk­set eivät ole vain tek­no­lo­gia­hank­kei­ta – ne ovat osa elä­män­ta­paam­me. Jokai­nen “tyk­käys”, jokai­nen strii­mi, jokai­nen pil­vi­pal­ve­lu vaa­tii säh­köä ja tilaa. Kun vaa­dim­me nopeut­ta ja raja­ton­ta tal­len­nus­ta, vaa­dim­me samal­la yhä suu­rem­pia keskuksia.

Kysy­mys ei siis ole vain sii­tä, kuka tar­vit­see data­kes­kus­ta, vaan sii­tä, kuin­ka pal­jon olem­me val­mii­ta mak­sa­maan muka­vuu­des­ta – rahas­sa, luon­nos­sa ja energiassa.

Heli-Han­ne­le Haa­pa­nie­mi, kun­nan­val­tuu­tet­tu, Ii, Vasemmisto