Oppi­mis­ko­ke­muk­sia lei­kin keinoin

Iin per­he­päi­vä­hoi­don yhdek­sän ryh­mää viet­ti­vät vii­me vii­kol­la hie­man poik­keuk­sel­lis­ta per­jan­tai­ta. Ryh­mät nimit­täin kokoon­tui­vat Iin Jär­jes­tö­ta­lol­le, jos­sa lap­set pää­si­vät asioi­maan per­he­päi­vä­hoi­don työn­te­ki­jöi­den toteut­ta­mal­la Jär­kän gril­lil­lä. Gril­lil­lä oli tar­jol­la muun muas­sa ham­pu­ri­lai­sia, rans­ka­lai­sia ja hoda­rei­ta. Mak­su­va­luu­tak­si kel­pa­si per­he­päi­vä­hoi­to­lais­ten itse askar­te­le­ma raha.

Gril­li­tis­kin taka­na hää­ri­vät per­he­päi­vä­hoi­ta­jat Min­na Kar­vo­nen ja Sir­pa Vir­ta­nen. Myös Kar­vo­sen tytär Aino-Maria oli saa­tu apu­lai­sek­si keittiöön.

Idea gril­li­kios­kin jär­jes­tä­mi­ses­tä lap­sil­le on pyö­ri­nyt Kar­vo­sen mukaan hen­ki­lö­kun­nan kes­kuu­des­sa jo pidem­män aikaa. Idea syn­tyi vuo­sia sit­ten, kun per­he­päi­vä­hoi­don ryh­mät käyt­ti­vät Iin Työ­väen­ta­lon tiloja.

– Siel­lä oli myös keit­tiö käy­tös­sä ja myyn­ti­tis­ki. Sil­loin jo puhut­tiin, että oli­si­pa kiva jär­jes­tää niin, että lap­set sai­si­vat itse asioi­da ja ostaa tuot­tei­ta tis­kil­tä, Kar­vo­nen muistelee.

Kun Työ­väen­ta­lo jäi kyl­mäk­si ja per­he­päi­vä­hoi­don ryh­mät siir­tyi­vät käyt­tä­mään Jär­jes­tö­ta­loa, huo­mat­tiin, että myös uudes­ta pai­kas­ta löy­tyy kios­ki­luuk­ku keit­ti­öön. Suun­ni­tel­maa ei siis tar­vin­nut hylä­tä tila­muu­tok­sen takia.

Kar­vo­sen mukaan ravintola‑, kauppa‑, ja muut nor­maa­liin arkie­lä­mään liit­ty­vät vuo­ro­vai­kut­teis­ta asioi­mis­ta sisäl­tä­vät aiheet ovat las­ten kes­ken perin­tei­siä lei­ki­nai­hei­ta. Sik­si lap­sia ei juu­ri­kaan tar­vin­nut hou­ku­tel­la innos­tu­maan grillipäivästä.

– Olem­me etu­kä­teen puhu­neet kios­kil­la asioin­nis­ta, ja lap­set ovat saa­neet askar­rel­la omia raho­jaan. Täs­sä samal­la sit­ten toteu­tuu se peda­go­gi­nen läh­tö­koh­ta, että lap­set saa­vat har­joi­tel­la asioi­mis­ta, rahan käyt­töä ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta asioin­ti­ti­lan­tees­sa oman ikä­ta­son­sa mukaan.

Las­ten tyy­ty­väi­sis­tä ilmeis­tä ja iloi­sis­ta äänis­tä pää­tel­len Jär­kän gril­li oli onnis­tu­nut teh­tä­väs­sään. Isom­mat lap­set las­ki­vat jonos­sa aikuis­ten avus­taes­sa itse, mitä itse askar­rel­luil­la rahoil­la kios­kil­ta sai­si. Gril­li­tuot­teet näyt­ti­vät myös mais­tu­van hoi­to­lai­sil­le oikein hyvin.

Gril­lil­le oli saa­pu­nut asioi­maan myös Iin Nik­ka­rin päi­vä­ko­din joh­ta­ja ja per­he­päi­vä­hoi­don ohjaa­ja Kirs­ti Tuo­mi­nen. Tuo­mi­sen arvio gril­lin tar­joi­luis­ta ja toi­min­nan toteu­tuk­ses­ta oli erinomainen.

– Per­he­päi­vä­hoi­don hen­ki­lös­töl­lä on intoa ja aktii­vi­suut­ta jär­jes­tää itse­näi­ses­ti näi­tä eri­lai­sem­pia tapah­tu­mia, ja niis­sä on ilo olla muka­na ja antaa niil­le vih­re­ää valoa. Pidin­kin huo­len sii­tä, että var­mas­ti ehdin tän­ne, nau­raa Tuominen.

 

Var­hais­kas­va­tus­ta kodin­omai­ses­sa ympäristössä

Per­he­päi­vä­hoi­to on kodin­omais­ta, yleen­sä hoi­ta­jan omas­sa kodis­sa tapah­tu­vaa hoi­toa. Iis­sä per­he­päi­vä­hoi­ta­jia on tätä nykyä yhdek­sän. Mää­rä on pudon­nut huo­mat­ta­vas­ti kym­me­nen vuo­den takai­ses­ta, jol­loin per­he­päi­vä­hoi­ta­jia oli noin neljäkymmentä.

– Muis­taak­se­ni koko Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä rei­lu 3000 per­he­päi­vä­hoi­ta­jaa, kun 15 vuot­ta sit­ten mää­rä pyö­ri kym­me­nen­tu­han­nen paik­keil­la, Min­na Kar­vo­nen toteaa.

Per­he­päi­vä­hoi­to on koke­nut myös usei­ta muu­tok­sia vuo­sien var­rel­la. Per­he­päi­vä­hoi­to on var­hais­kas­va­tus­lain mukai­ses­ti osa var­hais­kas­va­tus­ta, ja se toi­min­taa ohjaa­vat val­ta­kun­nal­li­sen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man perus­teet – aivan kuten tavan­omai­ses­sa päiväkodissakin.

– Samal­la taval­la tänä päi­vä­nä per­he­päi­vä­hoi­dos­sa hoi­ta­ja suun­nit­te­lee ja toteut­taa toi­min­taa, ja esi­mer­kik­si laa­tii kul­le­kin lap­sel­le oman hen­ki­lö­koh­tai­sen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man. Meil­lä täy­tyy olla ajan her­mol­la omas­ta teke­mi­ses­täm­me, jot­ta vas­taam­me val­ta­kun­nal­li­siin vaa­ti­muk­siin – per­he­päi­vä­hoi­to ei ole mis­sään nimes­sä jämäh­tä­nyt 80-luvul­le, Kar­vo­nen ker­too hymyillen.

Per­he­päi­vä­hoi­don ryh­mät ovat usein pie­nem­piä kuin päi­vä­ko­deis­sa. Kar­vo­sen mukaan tämä näkyy esi­mer­kik­si sii­nä, että hoi­to­lap­siin ja näi­den per­hei­siin raken­tu­vat hel­pos­ti lähei­set ja luot­ta­vai­set välit.

Per­he­päi­vä­hoi­don arki raken­tuu Kar­vo­sen mukaan päi­vä­ryt­min ja rutii­nien ympä­ril­le, mut­ta Jär­kän gril­lin kal­tai­set per­he­päi­vä­hoi­to­ko­din ulko­puo­lel­la toteu­tet­ta­vat akti­vi­tee­tit ovat help­po­ja jär­jes­tää. Per­he­päi­vä­hoi­to­ryh­mät käy­vät esi­mer­kik­si lii­kun­ta­tuo­kioil­la Ase­man kou­lun lii­kun­ta­sa­lis­sa, ulkoi­le­mas­sa kun­nan ulkoi­lua­lueil­la ja kuun­te­le­mas­sa satu­tuo­kioi­ta Iin kirjastossa.

– Tapaam­me mah­dol­li­suuk­sien mukaan myös mui­den per­he­päi­vä­hoi­to­ryh­mien kans­sa ja jär­jes­täm­me esi­mer­kik­si yhtei­siä leik­ki­tuo­kioi­ta. Toteu­tam­me myös yhtei­siä ret­kiä lähi­luon­toon vuo­den ympäri.

Kirs­ti Tuo­mi­nen tote­aa, että iilä­li­sil­tä huol­ta­jil­ta ja van­hem­mil­ta saa­tu palau­te per­he­päi­vä­hoi­dos­ta on lähes poik­keuk­set­ta tyytyväistä.

– Kyl­lä pie­nes­sä, kodin­omai­ses­sa ympä­ris­tös­sä toi­mi­vaa var­hais­kas­va­tus­ta osa­taan arvos­taa, sanoo Tuominen.