Kir­kon­pen­kit not­kui­vat taas ilois­ta seu­ra­kun­taa, jota hel­teet eivät olleet lan­nis­ta­neet. Raa­tit pyr­ki­vät mene­mään men­nei­siin aikoi­hin ver­rat­tain vart­tu­neel­la sakil­la. Eri­tyi­ses­ti Kel­lo­mies sai kir­kon­pen­kin väel­tä run­saas­ti onnit­te­lu­ja Ran­ta­poh­jas­sa olleen merk­ki­päi­vä­uu­ti­sen joh­dos­ta. Vir­kiä ja tiit­te­rä vana­hus, tote­si väki yksis­sä tuumin.