
Raino Ojala.
”Missä voisimme vielä säästää, voiko mäyräkoiran luontoon päästää”, kysyy Arttu Wiskari kappaleessaan Sirpa. Laulun aikana käy selväksi, että pariskunnan maalta hankkima talo on homeessa, ja se lanataan lopulta katepillarilla matalaksi.
Reilun kymmenen vuoden takainen hitti tuli mieleeni kunnan tilannetta miettiessäni. Talous on tiukka, ja nyt säästetään kaikki sentit, mitkä löydetään. Myös vanha Valtarin yläkoulu tullaan lanaamaan näillä näkymin ensi vuoden aikana maan tasalle ja siirrytään uuden Valloittavan Valtarin aikaan. Tämä tuo toivottavasti kaivattua ilonaihetta niin lapsille, nuorille kuin perheillekin. Uusi moderni opinahjo tulee tarjoamaan terveelliset ja turvalliset tilat sadoille iiläisille lapsille vuosikymmeniksi.
Mutta kuten sanottua, asioissa on monta puolta. Valloittava Valtari haukkaa suuren osan kuntamme euroista, ja pienenä kuntana joudumme sopeuttamaan taloutta tarkasti, jotta asiat pysyvät omassa hallinnassamme.
Monet muutkin Iin kunnan keskeisistä kiinteistöistä ovat tulleet käyttöikänsä päähän, ja katepillari odottaa tulevina vuosina niitäkin kulman takana. Kiinteistöjen elinkaarta olisi toki voinut pidentää hyvällä huolenpidolla, mutta jostakin syystä siinä ei ole onnistuttu kovinkaan hyvin.
Toivottavasti osaamme pitää paremmin huolta uusista rakennettavista ja jo rakennetuista kiinteistöistämme. Ne ovat tärkeää yhteistä omaisuuttamme ja tuovat viihtyisyyttä meidän kuntalaisten arkeen.
Yhdessä selvitään ja joukkueena voitetaan. Muistetaan nämä toimiviksi todetut “prinsiipit” tulevanakin vuonna, kun talous on edelleen tiukoilla ja joudumme yhä tekemään hyvin vaikeita päätöksiä. Sen uskallan kuitenkin sanoa, että valtuutetut ja viranhaltijat tekevät työnsä sydämellä ja välittäen.
Ja muuten: Wiskarin laulukin loppuu sanaan ’rakastan’.
Raino Ojala, Iin kunnanvaltuutettu, sivistyslautakunnan puheenjohtaja, Keskusta


