Han­nu Krank­ka pää­si kan­sien väliin

Markku Kuorilehto: Hannu Krankka. Taisteleva talonpoika. Kuvassa yksityiskohta kirjan kannesta.

Limin­ka­lai­nen his­to­rioit­si­ja FL, TM Mark­ku Kuo­ri­leh­to on jul­kais­sut teok­sen talon­poi­kais­joh­ta­ja Han­nu Kran­kas­ta. Han­nu Krank­ka eli kah­den puo­len 1600-luvun tai­tet­ta. Hän oli poh­jois­poh­ja­lai­nen talon­poi­ka, nui­ja­pääl­lik­kö, lohi­vou­ti ja soti­las. Hänes­tä ei ole esi­tet­ty aiem­min laa­jem­paa yhte­näis­tä tut­ki­mus­ta. Mark­ku Kuo­ri­leh­to täyt­tää mai­nos­ti aukon.

Han­nu Kran­kan soti­laal­li­nen toi­min­ta osuu 1500-luvun vii­me vuo­si­kym­me­niin. Vuon­na 1595 päät­tyi 25-vuo­ti­nen sota Venä­jän ja Ruot­sin väil­lä. Se oli tuhoi­sa vai­he niin Limin­gan kuin Oulu‑, Kii­min­ki- ja Iijo­ki­var­sien asuk­kail­le ja kylil­le. Tuo aika nos­ti jäl­ki­pol­vil­le tari­nat Pek­ka Vesai­ses­ta ja eräis­tä muis­ta Poh­jois-Poh­jan­maan talon­poi­kais­joh­ta­jis­ta. Ruot­sis­sa käy­tiin sisäl­lis­so­taa val­lan peri­mi­ses­tä Kus­taa Vaa­san poi­kien Kaar­len ja Juha­nan sekä tämän pojan Sigis­mun­din välil­lä. Suo­mes­sa tuo aika joh­ti nui­ja­so­taan, jos­sa talon­po­jat nousi­vat kapi­naan puo­lus­ta­maan oikeuk­si­aan mie­li­val­tais­ta esi­val­taa vastaan.

Nui­ja­so­das­ta muis­te­taan yleen­sä Jaak­ko Ilk­ka ja hänen mes­taus­kuo­le­man­sa. Han­nu Krank­ka koko­si nui­ja­so­dan toi­ses­sa vai­hees­sa 1590-luvun lopul­la talon­po­jat laa­jal­ti koko Poh­jan­maan alu­eel­ta kapi­naan ”her­ro­ja” vas­taan. Han­nu Kran­kan mer­ki­tys on pal­jol­ti Kaar­lo Kram­sun runon takia jää­nyt Jaak­ko Ilkan ja mui­den ete­lä­poh­ja­lais­ten talon­poi­kais­joh­ta­jien mai­neen var­joon. Ehkä me poh­jois­poh­ja­lai­set ollaan vaa­ti­mat­to­mam­pia ete­lä­po­ho­ja­laas­ten rinnalla.

Kuo­ri­leh­don tut­ki­mus ole vain nui­ja­so­ta­his­to­ri­aa. Han­nu Krank­ka mää­rät­tiin vie­lä 1600-luvun puo­lel­la joh­ta­maan tie­dus­te­lua Venä­jän vas­tai­sel­le rajal­la ja rajan tuol­le puo­lel­le­kin. Sii­tä hyväs­tä hän sai jok­si­kin aikaa vero­pa­pau­den. Kuo­ri­leh­to kuvaa Kran­kan suvun his­to­ri­aa, suvun nousua ja vähit­täis­tä vajoa­mis­ta mah­ta­vuu­den päi­vis­tä. Samal­la tut­ki­mus on hyvä ajankuvaus.

Han­nu Krank­ka toi­mi kruu­nun mää­rää­mä­nä lohi­vou­ti­na Iis­sä­kin. Täs­sä teh­tä­väs­sä ei hänen suo­sion­sa nous­sut talon­poi­kien sil­mis­sä. Kir­jas­ta käy­vät ilmi Iin lohen­pyyn­ti­pai­kat joes­sa ja merellä.

Han­nu Krank­ka oli kir­joi­tus­tai­toi­nen talon­poi­ka, joka kyke­ni kir­joit­ta­maan vou­din­ti­le­jä ruot­sik­si. Tai­dot hel­pot­ti­vat asioi­mis­ta ylem­pien vir­ka­mies­ten, jopa kunin­kaan kanssa.

Olen ihail­lut Limin­kaa kun­ta­na, joka pitää paik­ka­kun­nan his­to­ri­aa ja kult­tuu­rin vaa­li­mis­ta arvos­sa. Se on emä­pi­tä­jä Iin tavoin. Krank­ka-teok­sel­la on arvo­val­tai­nen Han­nu Krank­ka ‑his­to­ria­toi­mi­kun­ta, mikä on mah­dol­lis­ta­nut teok­sel­le talou­del­li­sen tuen. Sen ansios­ta kir­ja on komea ulko­nai­ses­ti­kin. Mark­ku Kuo­ri­leh­to on vas­tan­nut ansiok­kaast­ti toi­mi­kun­nan tavoitteisiin.

Kir­jaa on myyn­nis­sä Limin­gan hie­nos­sa kir­jas­tos­sa, johon tein maa­kun­ta­mat­kan hank­kies­sa­ni mie­len­kiin­tois­ta luettavaa.

Pert­ti Huovinen