Olemme Suomessa tottuneet pääosin siihen, että elintarvikekaupoista löytyy sitä, mitä menemme hakemaan. Useimmiten ongelma on päinvastainen. Samaa tuotetta on eri tuotemerkeillä niin monta eri lajia, että mieluista on hankala valita.
Vuosi sitten jauhelihalaarit alkoivat toisinaan loistaa kaupoissa tyhjyyttään. Tilanne on koskenut etenkin naudanjauhelihaa. Syyksi onkin kerrottu nautatilojen väheneminen, tuotannon heikko kannattavuus sekä kysynnän kasvu.
Jauhelihan kohdalla oli totuteltava aikaan, että se ei ole se itsestään selvä ja edullinen tuote, jonka voi napata ruokatarpeeksi mistä ja milloin vain.
Viime viikolla ihmettelin kaupassa lähes tyhjää kananmunahyllyä. Muistelin, että jotain häiriöitä niidenkin tuotannossa on ollut joskus ennenkin. Hyllyn äärellä kuulin parin asiakkaan keskustelevan, kuinka kanoja ei enää ole tarpeeksi, emmekä siksi kenties saa pääsiäiseksi kananmunia. Oikea selitys pulalle löytyy ainakin MTK:n asiantuntija Mari Lukkariniemen mukaan siitä, että suomalaiset maksavat kananmunista liian vähän. Suomessa tuotetaan kananmunia kaksikymmentä prosenttia enemmän kuin täällä kulutetaan niitä. Ylituotannosta huolimatta munista voi olla kaupoissamme pulaa. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että munia ohjautuu myös sinne, mistä niistä maksetaan parempi hinta. Niinpä me voimme jäädä niitä ilman. Se on meille ehkä ihan oikein.
Vaadimme kuorossa kauppoihin lähellä tuotettuja puhtaita ja turvallisia tuotteita. Samaan pakettiin emme kuitenkaan välttämättä saa edullisinta hintaa. Laadusta ja kotimaisuudesta voi joutua maksamaan vähän enemmän. Toinen vaihtoehto taitaa olla totuttautuminen tyhjiin hyllyihin.


