Uusia pal­ve­lu­ja Hau­ki­pu­taal­la: Tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pia aut­taa löy­tä­mään kehon ja mie­len tasapainon

Tunnevyöhyketerapeutti ja koulutettu hieroja ja Sari Määttä kokee olevansa kutsumusammatissaan. Kuva: Auli Haapala

Sari Määt­tä ava­si syys­kuun alus­sa Hau­ki­pu­taan kes­kus­tas­sa Revon­tie 2:ssa Kehon­Hy­vä hoi­to­lan, jos­sa hän tar­jo­aa paik­ka­kun­nal­la uut­ta hoi­to­muo­toa tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pi­aa ja lisäk­si klas­sis­ta hie­ron­taa ja vyöhyketerapiaa.

Aiem­mal­ta kou­lu­tuk­sel­taan Määt­tä on tra­de­no­mi, mut­ta kokee ole­van­sa nyt ihmis­lä­hei­sel­lä hoi­toa­lal­la kut­su­musam­ma­tis­saan, johon sysäyk­sen antoi lap­sen sai­ras­tu­mi­nen muu­ta­mia vuo­sia sitten.

– Ystä­vän neu­vos­ta hakeu­duin tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pi­aan ja sain sii­tä pal­jon apua vai­kean tilan­teen käsit­te­lyyn. Koin vah­vas­ti, että haluan itse­kin teh­dä täl­lais­ta työ­tä ja olla aut­ta­mas­sa mui­ta, Määt­tä kertoo.

Pala­set lok­sah­ti­vat pai­koil­leen kun Oulus­sa käyn­nis­tyi Kai­ron Ins­ti­tuu­tin jär­jes­tä­mä kol­me­vuo­ti­nen tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­peut­ti­kou­lu­tus. Kos­ka hoi­to­muo­to on monil­le vie­lä mel­ko tun­te­ma­ton, Määt­tä kou­lut­tau­tui myös hie­ro­jak­si, ja vyö­hy­ke­te­ra­pia­hoi­to­jen ohel­la pal­ve­lu­va­li­koi­maan kuu­lu­vat myös klas­si­nen hie­ron­ta sisäl­täen muun muas­sa nes­te­kier­toa edis­tä­vän hie­ron­nan, fas­kia­kä­sit­te­lyn ja puren­ta­li­has­hie­ron­nan. Yrit­tä­jäk­si ryh­ty­mis­tä tuki lisäk­si suo­ri­tet­tu yrit­tä­jän ammattitutkinto.

Tun­ne­vyö­hy­ke­te­ra­pias­sa yhdis­ty­vät vyö­hy­ke­te­ra­peut­ti­nen hie­ron­ta ja kes­kus­te­lu, joi­den tavoit­tee­na on edis­tää ihmi­sen koko­nais­val­tais­ta mie­len ja kehon hyvin­voin­tia. Hoi­dos­sa pyri­tään avaa­maan mie­leen ja kehoon jää­nei­tä käsit­te­le­mät­tö­miä tun­tei­ta ja trau­mo­ja, niin kut­sut­tu­ja tun­ne­luk­ko­ja. Elä­mäs­sä koe­tut vai­keu­det ja patou­tu­neet tun­teet voi­vat aiheut­taa ahdis­tus­ta, jän­ni­tys­tä, fyy­si­siä vai­vo­ja tai selit­tä­mät­tö­miä kipu­ja kehossa.

Hoi­to alkaa kes­kus­te­lul­la, jos­sa käy­dään läpi asiak­kaan nyky­het­keä ja elä­män­kaar­ta. Hoi­to sisäl­tää lem­pe­ää hie­ron­taa ja pai­ne­lua kehon eri osien vyö­hyk­keil­le ja heijastealueille.

– Hoi­to aut­taa myös ymmär­tä­mään itse­ään parem­min, vah­vis­ta­maan omia voi­ma­va­ro­ja ja oppi­maan käsit­te­le­mään vai­kei­ta asioi­ta ja nii­den herät­tä­miä tun­tei­ta. Kehon käsit­te­lyn aika­na voi nous­ta esil­le halu puhua miel­tä pai­na­vis­ta asiois­ta, mut­ta yhtä hyvin käsit­te­lyn voi kokea myös ren­tout­ta­va­na ja hil­jai­se­na koke­muk­se­na, Sari Määt­tä kertoo.

– Olem­me usein tot­tu­neet tukah­dut­ta­maan tun­tei­tam­me, ja ne voi­vat jää­dä käsit­te­le­mät­tö­mi­nä kehoon patou­tu­nei­na jopa vuo­si­kym­me­nik­si. Aja­tuk­se­na on usein, että mei­dän on pär­jät­tä­vä, eikä vai­keis­ta asiois­ta puhu­ta eikä tun­tei­ta näytetä.

Käsit­te­le­mät­tö­mät asiat ja sure­mat­to­mat surut voi­vat siir­tyä myös suku­pol­vel­ta toi­sel­le. Suo­ma­lai­sil­la täl­lai­nen taak­ka on usein liit­ty­nyt sota­vuo­siin ja sel­viy­ty­mi­sen aja­tuk­seen sii­tä, että on vain pärjättävä.

– Onnek­si nyky­ään nuo­ret ovat avoi­mem­pia ja puhu­vat tun­teis­taan, Sari Määt­tä toteaa.

Miten tun­ne­lu­koil­ta voi vält­tyä? Sari Mää­tän neu­vo on: ole avoin ja puhu myös vai­keis­ta asiois­ta. Suru on hyvä sur­ra, ja itku kan­nat­taa antaa tul­la, kun sen aika on. Tämä kos­kee myös lap­sia – usein heil­le sano­taan “älä itke”, vaik­ka itkua oli­si hyvä yhdes­sä käsitellä.

Kehon­Hy­vän asiak­kaat ovat kai­ke­ni­käi­siä, sil­lä Mää­tän mukaan hoi­to sopii kai­kil­le. Lap­sil­le apua hae­taan esi­mer­kik­si koliik­kiin, yökas­te­luun, levot­to­muu­teen ja pelkotiloihin.

Kuusa­mos­ta kotoi­sin ole­va Sari Määt­tä pää­tyi Oulun kaut­ta Hau­ki­pu­taan Ase­ma­ky­läl­le, jos­sa hän on asu­nut per­hei­neen jo 16 vuot­ta. Yri­tyk­sen perus­ta­mi­nen juu­ri Hau­ki­pu­taal­le tun­tui sik­si­kin luon­nol­li­sel­ta. Asiak­kai­ta on riit­tä­nyt muka­vas­ti, ja kysyn­tää on myös koti­käyn­neil­le. Jo opis­ke­luai­ka­na syn­tyi asia­kas­suh­tei­ta, sil­lä työ­har­joit­te­lus­sa hän teki run­saas­ti hoitoja.

Määt­tä miel­tää itsen­sä vah­vas­ti tun­neih­mi­sek­si ja ker­too viih­ty­vän­sä ihmis­ten paris­sa ja voi­des­saan aut­taa hei­tä. Kan­nus­ta­vaa on asiak­kai­den palau­te sii­tä, että hoi­dos­ta on ollut apua. Asiak­kaat hän halu­aa koh­da­ta kii­reet­tö­mäs­ti ja yksi­lö­nä oma­na itsenään.

Omas­ta hyvin­voin­nis­taan Määt­tä ker­too huo­leh­ti­van­sa ulkoi­le­mal­la luon­nos­sa ja pyö­räi­le­vän­sä työ­mat­kat. Koi­ra on aina val­mis kave­ri len­kil­le! Lisäk­si hän maa­laa tau­lu­ja akryy­li­vä­reil­lä ja har­ras­taa valokuvausta.