Uudis­te­tul­la Hau­ki­pu­taan toril­la tavattiin!

Haukiputaan uusi tori täyttyi vapunviettäjistä. Ohjelma ja myyntiartikkelit kiinnostivat ja tietenkin tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihto.Haukiputaan uusi tori täyttyi vapunviettäjistä. Ohjelma ja myyntiartikkelit kiinnostivat ja tietenkin tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihto.

Vih­doin­kin Hau­ki­pu­taan tori on val­mis ja alu­eel­la pääs­tiin viet­tä­mään isoa ylei­sö­ta­pah­tu­maa vap­pu­to­rin mer­keis­sä koro­nan ja torin remon­tin jälkeen.Yrittäjien jär­jes­tä­män perin­tei­sen vap­pu­to­rin ohel­la myös asu­kas­tu­pa jär­jes­ti vap­pu­me­not tuval­la ja sen piha-alueella.

Ensim­mäi­nen tuli­kas­te toril­le oli yrit­tä­jien jou­lu­na­vaus­ta­pah­tu­ma mar­ras­kuun lopul­la. Tori ja tapah­tu­mat ovat olleet pit­kään jäis­sä koro­nan takia ja torin perus­teel­li­sen kun­nos­ta­mi­sen vuoksi.

Niin jär­jes­tä­jät kuin ylei­sö­kin oli­vat tyy­ty­väi­siä tapah­tu­miin. Koko vap­pu­vii­kon­lo­pun sää oli satei­nen ja kolea, mut­ta vap­pu­päi­vä­nä maa­nan­tai­na tai­vas alkoi kir­kas­tua, sää vähän läm­me­tä ja jopa aurin­ko näyt­täy­tyi. Se ihme tapah­tui, kun toril­la esiin­ty­jä­nä ollut Mei­jän pojat ‑bän­di oli päät­tä­nyt kap­pa­leen­sa Pit­kä kuu­ma kesä ja kokoon­pa­no kiit­ti ja kumar­si ylei­söl­le rai­ku­vien aplo­dien saattelemana.

Mei­jän pojat on nel­jän oulu­lai­sen nuo­ren mie­hen muo­dos­ta­ma bän­di, jon­ka yhtei­nen musii­kil­li­nen tai­val alkoi jo lapsuudessa.

– Bii­si­va­lin­ta osui nap­piin, kehui myös tapah­tu­man juon­ta­nut yrit­tä­jien Jyr­ki Drus­hi­nin.

Hau­ki­pu­taan Yrit­tä­jien kojul­la kah­vi, hat­ta­rat ja arvat meni­vät kuin kuu­mil­le kivil­le. Ahmat myi mak­ka­raa ja Vir­pi­nie­men Syke simaa ja munk­ke­ja. Pomp­pu­lin­nas­sa kävi kuhi­na, ja hie­man sivum­mal­la lap­set saat­toi­vat osal­lis­tua myös poniajeluun.

Suo­rin­ta tie­tä hat­ta­ra­nos­toon suun­ta­si­vat vap­pu­to­ril­le tul­leet Kal­le, See­la ja Sini Nousiai­nen. Kal­len ja See­lan mie­les­tä hat­ta­ra oli vap­pu­to­ril­la aivan paras­ta. Vap­puil­ma­pal­lot he oli­vat hank­ki­neet kotiin jo aiem­min hyvis­sä ajoin.

– Sääs­tä joh­tuen olem­me kat­sel­leet koto­na elo­ku­via ja naut­ti­neet vap­pu­herk­ku­ja kuten simaa, nak­ke­ja ja peru­na­sa­laat­tia. Tän­ne vap­pu­to­ril­le halusim­me ehdot­to­mas­ti tul­la. Hie­noa, kun lähel­lä jär­jes­te­tään tapah­tu­mia, sum­ma­si äiti Sini.

– Tääl­tä toril­ta jat­kam­me asu­kas­tu­val­le. Kiva, että siel­lä­kin on vappua!

Vap­pu­to­ri ilman ilma­pal­lon­myy­jää ei oli­si vap­pu­to­ri. Pudas­jär­vel­tä Hau­ki­pu­taal­le pal­lo­kau­poil­le oli tul­lut Timo Kok­ko. Kokol­la on koke­mus­ta tori­myyn­nis­tä jo 50 vuo­den ajal­ta, mut­ta pal­jon on muu­tok­sia tul­lut mat­kan varrella.

– Myyn­ti on vähen­ty­nyt huo­mat­ta­vas­ti sii­tä läh­tien, kun kaa­su­pal­lo­ja alet­tiin myy­dä kau­pois­sa. Minul­la­kin oli ennen aikaan töis­sä pari­kym­men­tä myy­jää eri toreil­la, ja pal­lo­jen varas­toi­mi­seen ja kul­jet­ta­mi­seen tar­vit­tiin rek­ka. Nyt sel­vi­tään pakettiautolla.

Kok­ko ker­toi tul­leen­sa Hau­ki­pu­taan toril­le hyvil­lä mie­lin, vaik­ka sää­en­nus­teet eivät luvan­neet kovin hyvää.

– Yrit­tä­jien ystä­väl­li­nen Lee­na Nie­me­lä oli yhtey­des­sä ja lupau­duin tule­maan Hau­ki­pu­taan vap­pu­to­ril­le ilomielin!

Kave­ri­na ja oppi­poi­ka­na Kokol­la oli Kaar­lo Mer­tala, joka oli tie­naa­mas­sa opiskelurahoja.

Vap­pu­pal­lois­sa aiheet vaih­te­le­vat muo­din mukaan. Jo jon­kin aikaa suo­si­tuim­pia ovat olleet hevos­hah­mo Yksi­sar­vi­nen, Ryh­mä Haun koi­ran­pen­nut ja Pip­sa possu.

Ämpä­rei­tä oli jaos­sa asu­kas­tu­van pihal­la veto­nau­la­na innos­ta­maan pai­kal­lis­ta väkeä tark­kai­le­maan ja suo­je­le­maan Kii­min­ki­joen vesis­tön tilaa. Tem­paus herät­ti pal­jon kiinnostusta.

Pro­Kii­min­ki­jo­ki ry:n aktii­vi Jus­si Tukiai­nen ker­toi yhdis­tyk­sen ajan­koh­tai­sis­ta tee­mois­ta, joi­den tavoit­tee­na on palaut­taa Kii­min­ki­jo­ki lohi­joek­si, luon­non ja vesis­tö­jen moni­muo­toi­suu­den sekä puh­taan juo­ma­ve­den suo­je­le­mi­nen. Ämpä­rin ohel­la kiin­nos­tu­neet sai­vat näy­te­pul­lon, johon joes­ta ote­tun näyt­teen voi toi­mit­taa annet­tu­jen ohjei­den mukaan labo­ra­to­rioon. Tut­kit­ta­va­na ja tark­kail­ta­va­na on veden­laa­tu. Tun­ne­tus­ti Kii­min­ki­joen vesi on humus­pi­tois­ta ja pai­koin ruskeaa.

Jus­si Tukiai­nen ker­toi, että toi­min­taa voi tukea liit­ty­mäl­lä jäse­nek­si yhdis­tyk­seen, jos­ta löy­tyy tie­to­ja Face­boo­kis­ta sivus­tol­ta: Pro­Kii­min­ki­joen vesis­tö­alue ry.

Asu­kas­tu­pa tar­jo­si kävi­jöil­le kah­vit ja mehut. Kah­vi­ku­pil­li­sia meni aina­kin 350. Lap­sil­le oli ilma­pal­lo­ja ja ohjel­mas­sa kas­vo­maa­laus­ta. Piha-alu­eel­la pai­kal­li­sil­la myy­jil­lä oli kau­pan koru­ja, vaat­tei­ta ja mui­ta tuot­tei­ta. Asu­kas­tu­van tai­de­näyt­te­lys­sä oli 1.5. asti esil­lä Oulu-opis­ton Hau­ki­pu­taan pii­rus­tus- ja maa­laus­ryh­män tau­lu­ja otsi­kol­la Elä­män väri­sä­vyjä.

Asu­kas­tu­van edus­tal­la vapputunnelmissa.