Toi­mit­ta­jal­ta: Oli kesä, oli mopo

Nuo­ri­son käy­tös­tä on aina pahek­sut­tu ja aina nuo­ris­ta on lopul­ta tul­lut kes­ki-ikäi­siä ja elä­ke­läi­siä – jot­ka pahek­su­vat nuo­ri­son käytöstä.

Oma mopo­ni oli aikoi­naan pap­pa- tai mum­mo­mal­lin Soli­fer. Se oli mark­ki­noil­la pap­pa­mal­lin Tun­tu­rin kil­pai­li­ja. Ei Soli­fe­ril­la pys­ty­nyt keu­li­maan tai aina­kaan pit­kiä sute­ja vetä­mään. Moot­to­rin teho tai mopon raken­ne ei nii­tä mah­dol­lis­ta­nut. Joil­lain kave­reil­la toki oli jo uudem­pia mopo­mal­le­ja ja joil­lain jopa neli­tah­ti­nen Hon­da Mon­key. Joku oli perä­ti onnis­tu­nut virit­te­le­mään kul­ku­neu­vo­aan vaik­ka­pa taka­pyö­rän ham­mas­rat­taan vaihtamalla.

Näil­lä sit­ten päris­tel­tiin ympä­ri kyliä poru­kal­la pai­kas­ta toi­seen. Sil­loin vie­lä ilman kypä­riä. Johon­kin kokoon­nut­tiin ja pian taas vaih­det­tiin paik­kaa. Eihän sii­nä tie­ten­kään pal­jon jär­keä ollut. Ja var­mas­ti joi­ta­kui­ta pär­rää­mi­nen häi­rit­si­kin. Yömyö­hään ei ulko­na mopon kans­sa kui­ten­kaan saa­nut viipyä.

Häi­rit­se­väs­tä, aamu­yö­hön asti jat­ku­vas­ta äänek­kääs­tä mopoi­lus­ta on tul­lut muu­ta­man vii­me vuo­den aika­na kes­toai­he Ran­ta­poh­jal­le. Jut­tu­vink­ke­jä ja ‑pyyn­tö­jä sii­tä tulee koko leh­den alu­eel­ta. Ja var­mas­ti polii­si­kin saa sii­tä aiheel­li­sia ilmoituksia.

Tilan­teet kär­jis­ty­vät sil­loin, kun läm­pi­mät kesäyöt alka­vat. Ärsyt­tä­vää­hän se on. Kesäyö­nä ikku­noi­ta on muka­va pitää auki, mut­ta nuk­ku­maan ei pää­se, kun mopo­jouk­ko kul­kee edes­ta­kai­sin moot­to­rei­ta huu­dat­taen aamu­yö­hön asti. Suu­rin osa näis­tä mopoi­li­jois­ta on alai­käi­siä nuo­ria, joit­ten teke­mis­ten aina­kin peri­aat­tees­sa pitäi­si olla van­hem­pien tiedossa.

Tämän teks­tin otsik­ko on napat­tu huu­mo­riyh­tye Slee­py Slee­per­sien 1970-luvun kap­pa­lees­ta Kesä­mo­po. Sii­nä mopo hyy­tyy ylä­mä­keen, kun moot­to­ri lau­ke­aa ja mopo hil­je­nee. Aja­jal­le tulee hiki romu­aan taluttaessaan.