Kotimme kirjahyllyyn näyttää kertyneen jonkinmoinen kokoelma sotahistoriaa käsittelevää kirjallisuutta. Minä niitä luen. Harrastus taisi alkaa brittiläisen Antony Beevorin teoksesta Berliini 1945.
Sotahistoriallisten teosten mittakaava on suuri. Kaatuneet ja haavoittuneet luetellaan tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa. Yksittäisten sotilaiden kohtaloita ei tietenkään voida ryhtyä selvittämään. Luvut vilistävät kirjojen sivuilla, mutta eivät taistelujen aiheuttamat kärsimykset kovin lähelle tule.
Päädyin kuitenkin hiljattain tekemään kurkistuksen sodan todelliseen raakuuteen ja hirvittävyyteen. Tuttavapiirissä tuli esiin halu selvittää se, mitä jatkosodassa kaatuneille sukulaisille oikein oli rintamalla tapahtunut. Tarjouduin tehtävään. Tiesin että se voisi olla mahdollista Kansallisarkiston avulla.
Kansallisarkiston verkkoarkistosta löytyvät esimerkiksi jatkosodan aikana kuolleiden suomalaisten sotilaiden kantakortit. Tiedonhakuun tarvitaan kaatuneen nimi ja syntymäaika.
Kantakortista ilmenee se, miten sotakuolema on tapahtunut. Ne eivät ole sopivaa luettavaa heikkohermoiselle. Nuorukainen on saattanut menettää päälakensa ja jalkansa kranaattikeskityksessä. Monilapsisen perheen isä on voinut menehtyä astuttuaan miinaan. Kantakorteista voi ilmetä myös se, mitä ruumiille on tapahtunut taistelun jälkeen. Voi olla, että läheskään kaikkia arkkuja ei ole avattu, kun ne on tuotu kotipitäjään.
Korttien lukeminen avasi sodan raa’an todellisuuden silmieni eteen. Tuollaista tapahtuu juuri nyt esimerkiksi Ukrainassa ukrainalaisille sotilaille ja venäläisille myös. Ja jälleen voi kysyä, että miksi?
P.S. On hienoa, että Helsingin Sanomat tietää, miten asiat Oulussa ja sen liitoskunnissa pitää hoitaa. Tiedä sitten onko lehti kannassaan jo myöhässä. Pääkirjoituksessa 11.12. kehotettiin kehittämään kaupunkia ydin-Oulun edellä. Jotenkin tuntuu, että juuri näinhän on toimittukin. Kysykääpä vaikkapa yli-iiläisiltä. Keskustan Oulun kunnallisjärjestö vaivautui laatimaan HS:n kirjoituksesta kannanoton. En tiedä aikooko Helsingin Sanomat sen julkaista, mutta Rantapohjasta sen voi tänään lukea.


