Tai­to­uin­ti Pin­ja Koti­saa­ren suu­re­na intohimona

17-vuo­tias Pin­ja Koti­saa­ri on har­ras­ta­nut uin­tia kym­me­ni­sen vuot­ta. Aluk­si hän har­ras­ti taval­lis­ta uin­tia, kun­nes kiin­nos­tui van­hem­pien tyt­tö­jen tai­to­uin­nis­ta ja päät­ti itse­kin kokeil­la . Jo pie­ne­nä lap­se­na asues­saan äitin­sä kans­sa Tene­rif­fal­la hän tai­to­ui ja vesi­pal­loi­li kou­lun ohes­sa, ja van­hem­pa­na hän on yltä­nyt lajis­saan mita­li­ta­son suorituksiin.

Vii­me kevää­nä Koti­saa­ri sai Kuo­pion tai­to­uin­ti­ki­sois­ta kol­me kul­ta­mi­ta­lia ja vas­ti­kään Hel­sin­gis­sä jär­jes­te­tyis­sä tai­to­uin­nin SM-kisois­sa hän voit­ti kak­si hope­aa ja yhden prons­sin uitu­aan duos­sa, com­bos­sa ja jouk­ku­ees­sa. Duos­sa uima­rei­ta on kak­si, ja com­bo on eri ohjel­mien, kuten jouk­kue- ja pariuin­nin, yhdis­tel­mä. Lisäk­si vii­me kau­teen asti hän pela­si myös vesi­pal­loa, ja jo 15-vuo­ti­aa­na pää­si nais­ten SM-lii­gaan. Vii­kon­lo­put meni­vät sitä pela­tes­sa hänen len­täes­sään ete­lään aina per­jan­tai­sin ja pala­tes­saan maa­nan­taik­si takai­sin kou­luun. Jär­jes­te­ly kui­ten­kin lop­pui, kun koro­na-aika iski, ja lopul­ta oli vie­lä valit­ta­va vesi­pal­lon ja tai­to­uin­nin välil­tä. Tai­to­uin­ti jäi ja vesi­pal­lo loppui.

Koti­saa­ri ei ole saa­vut­ta­nut kaik­kea tätä teke­mät­tä mitään. Hän tree­naa vähin­tään seit­se­män ker­taa vii­kos­sa opis­kel­len sen rin­nal­la lukios­sa. Hänen mukaan­sa lukio-opin­not suju­vat kui­ten­kin hyväl­lä menes­tyk­sel­lä huo­li­mat­ta tavoit­teel­li­ses­ta har­ras­tuk­ses­taan. Vaik­ka kou­lun ja vaa­ti­van lajin yhdis­tä­mi­nen ei aina ole help­poa, hän kui­ten­kin naut­tii lajis­taan. Elä­män kah­den eri osa-alu­een yhdis­tä­mi­nen oli haas­ta­vin­ta sil­loin, kun Koti­saa­ri muut­ti Suo­meen ja vas­taan tuli pie­ni kie­li­muu­ri ja lukion vaa­ti­vuus. Laji kui­ten­kin on hänel­le niin mie­lui­nen, että lopul­ta moti­vaa­tio löy­tyi kou­lun ja urhei­lun yhdistämiseksi.

Tai­to­uin­ti on koreo­gra­fis­ta musii­kin tah­tiin uimis­ta, joka on pää­osin jouk­kue­la­ji. Yksi­lö­ui­mis­ta­kin kui­ten­kin lajis­ta löy­tyy. Sii­nä vaa­di­taan voi­maa, tai­toa ja kes­tä­vyyt­tä, sekä hyvää hapen­ot­to­ky­kyä run­saan veden alla ole­mi­sen vuoksi.

Yleen­sä joka vuo­si jär­jes­te­tään tai­to­uin­nin alkeis­kurs­si, jos­sa uin­nis­ta kiin­nos­tu­neet pää­se­vät val­men­ta­jien opas­tuk­sel­la kokei­le­maan lajia. Koti­saa­ren mukaan alus­sa tulee vain osa­ta uida, ja loput kyl­lä jär­jes­tyy har­joit­te­lul­la ja val­men­ta­jien avulla.

Koti­saa­ri ker­too, kuin­ka tai­to­uin­tia mones­ti aliar­vos­te­taan. Moni ei oikeas­taan tie­dä mitä se on, joka aiheut­taa usein epäi­le­viä kom­ment­te­ja. Lajia usein vähä­tel­lään ja pide­tään help­po­na. Kun joku ei pidä lajia edes urhei­lu­na, Pin­ja Koti­saa­ri haluai­si haas­taa kom­men­toi­jan kokei­le­maan lajia itse.

Kil­paur­hei­lu on anta­nut Koti­saa­rel­le pal­jon. Jouk­kue­la­jin myö­tä hänen sosi­aa­li­set tai­ton­sa ovat paran­tu­neet, ja vuo­ro­vai­ku­tus mui­den ihmis­ten kans­sa on sen myö­tä hel­pom­paa. Lisäk­si tavoit­teel­li­nen laji on lisän­nyt myös halua onnis­tua altaan ulkopuolellakin.

Pin­ja kum­mi­se­ti­neen mita­li­kah­veil­la SM-kiso­jen jälkeen.