Tai­ka­maa­il­ma löy­tyy arjen pie­nis­tä asioista

Jen­ny Sil­ta­lal­ta on ilmes­ty­nyt uusi kap­pa­le Pie­niä askeleita.

– On aika jul­kais­ta tauon jäl­keen uut­ta musiik­kia maa­il­maan, ker­too oulu­lai­nen lau­la­ja ja lau­lun­te­ki­jä, jol­la on vah­vo­ja sitei­tä myös Hau­ki­pu­taal­le. Kap­pa­le jul­kais­taan tänään Spo­ti­fys­sa ja YouTubessa. 

Jen­nyn sävel­tä­mäs­sä, sanoit­ta­mas­sa ja esit­tä­mäs­sä kap­pa­lees­sa roh­kais­taan kur­kot­ta­maan koh­ti jota­kin sel­lais­ta, mikä tun­tuu pelottavalta.

– Pie­net aske­leet elä­mäs­sä saat­ta­vat olla unel­mien toteu­tu­mi­sen kan­nal­ta lopul­ta nii­tä kaik­kein mer­kit­tä­vim­piä. Vaik­ka aske­leet oli­si­vat pie­niä ja hapa­roi­via, ne tuli­si uskal­taa ottaa, eikä kos­kaan tar­vit­si­si kään­tyä takai­sin peloissaan. 

Lau­lu ker­too tari­naa myös sii­tä, kuin­ka haas­teel­lis­ta omiin unel­miin usko­mi­nen ja sitou­tu­mi­nen saat­taa jos­kus olla. 

– Aja­tus sii­tä, että jos­sain oli­si tai­ka­maa­il­ma, jos­sa kaik­ki asiat oli­si hel­pom­pia ja parem­min, on todel­li­suu­des­sa har­haa. Meil­lä on mah­dol­li­suus kokea se sama tai­ka joka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä. Tai­ka­maa­il­ma löy­tyy Sil­ta­lan mukaan arjen pie­nis­tä asiois­ta ja tilan­teis­sa, jois­sa koe­taan iloa ja onnen tunteita. 

– Se, että löy­tää elä­män­sä aika­na oman tai­ka­maa­il­man mer­ki­tyk­sen, on suur­ta rik­kaut­ta, joka tuo muka­naan tyy­ty­väi­syyt­tä ja puh­das­ta yksin­ker­tais­ta onnel­li­suut­ta pel­käs­tään sii­tä, että saa olla ole­mas­sa, muis­tut­taa Jenny.

Var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja­na 3–5‑vuotiaiden ryh­mäs­sä toi­mi­va 37-vuo­tias Jen­ny Sil­ta­la sai kipi­nän musii­kin­te­ke­mi­seen kol­mi­kymp­pi­se­nä saa­tu­aan kita­ran isäl­tään Jore Sil­ta­lal­ta, joka on pit­kän lin­jan hau­ki­pu­taa­lai­nen ammattimuusikko. 

Kita­ran­soi­ton aloit­ta­mi­sen jäl­keen alkoi vain syn­tyä lau­lu­ja. Jen­nyn lau­lut ovat kau­nii­ta ja posi­tii­vis­hen­ki­siä. Pie­ni aske­lei­ta ‑kap­pa­le on syn­ty­nyt yhteis­työs­sä sovi­tuk­ses­ta vas­taa­van Jore Sil­ta­lan kanssa.

Koro­na-ajan Jen­ny Sil­ta­la ker­too suju­neen ihan hyvin.

– Olen ollut pal­jon itsek­se­ni, mikä on minul­le luon­tais­ta, vaik­ka­kin välil­lä on ollut hie­man yksi­näis­tä, kun ei ole voi­nut tava­ta ihmi­siä. Olen teh­nyt musiik­kia, tai­det­ta sekä opis­kel­lut työn ohel­la erityispedagogiikkaa. 

Suur­ta iloa arkeen tuo­vat hevo­set ja ratsastaminen. 

– Myös luon­nos­ta saan pal­jon voi­ma­va­ro­ja sekä ins­pi­raa­tio­ta arkeen, tyk­kään käy­dä avan­nos­sa ja ret­keil­lä koi­ran kanssa.

Esiin­ty­mi­siä ei vie­lä täl­lä het­kel­lä ole tiedossa. 

– Toi­vee­na on löy­tää kita­ran­soit­ta­ja, jon­ka kans­sa voi­sin keik­kail­la pie­ni­muo­toi­ses­ti ja esit­tää omaa musiikkiani.

Jen­ny Sil­ta­la halu­aa uuden kap­pa­leen myö­tä toi­vot­taa valo­voi­mais­ta kevään alkua kai­kil­le Ran­ta­poh­jan lukijoille!

Jen­ny Sil­ta­lan kappaleet:

• Pie­niä aske­lei­ta, 2022

• Valo, 2021

• Kul­ta­tar­jot­ti­mel­la, 2020

• Ei pelk­kää sysi­mus­taa, 2019 (single cd)

• Jos pyy­dät vain 2018, 2020 akus­ti­nen versio

• Kuka maa­la­si tai­vaan mus­taan, 2017