Sovit­te­lul­la talo­kaup­po­jen rii­ta-asiat rat­kea­vat oikeu­den­käyn­tiä huo­mat­ta­vas­ti nopeammin

Kun posi­tii­vi­sia tun­tei­ta ja tule­vai­suu­den uskoa herät­tä­neen talo­kau­pan jäl­ki­mai­nin­geis­sa heräät outoi­hin oirei­siin, joi­den syyk­si epäi­let kos­teus­vau­rio­ta, joka ei ole pal­jas­tu­nut sinul­le eikä myy­jäl­le­kään kaup­po­ja teh­täes­sä, olet ehkä elä­mä­si haas­ta­vim­mas­sa tilan­tees­sa. Jou­dut asian­tun­ti­joi­den avus­tuk­sel­la sel­vit­tä­mään sen, mikä ja kuin­ka laa­ja vau­rio on. Myös myy­jä halu­aa teh­dä tut­ki­muk­sia omien asian­tun­ti­joi­den­sa kanssa.

Ette saa omin voi­min rat­kai­sua aikaan, joten palk­kaat­te asia­na­ja­jat, joi­den kans­sa poh­dit­te, miten asias­sa on syy­tä ede­tä. Rat­kai­sua ei vie­lä­kään löy­dy. Tilan­ne on kes­tä­nyt jo pit­kään, rahaa on kulu­nut ja hen­ki­nen kuor­mi­tus on kova. Pelis­sä on ris­ti­rii­tai­set tun­teet ja odo­tuk­set tilan­teen käsit­te­lys­tä. Mie­tit, pitää­kö läh­teä kärä­jil­le, jot­ta asia saa­daan selvitettyä.

Oikeu­den­käyn­nin vaih­toeh­to­na pat­tiu­tu­nees­sa tilan­tees­sa on sovit­te­lu­me­net­te­ly, jos­sa sovit­te­li­jak­si kou­lut­tau­tu­neen tuo­ma­rin sekä molem­pien osa­puol­ten ja hei­dän asia­na­ja­jien­sa kans­sa yri­te­tään löy­tää molem­pia osa­puo­lia tyy­dyt­tä­vä sovin­to, jot­ta ulko­puo­lel­ta sanel­lul­ta tuo­miol­ta sekä kal­liil­ta ja vuo­sia kes­tä­väl­tä oikeu­den­käyn­nil­tä väl­tyt­täi­siin. Sovit­te­lu on kui­ten­kin vapaa­eh­tois­ta, eikä kenen­kään ole pak­ko suos­tua siihen.

Rii­dan osa­puo­len on mah­dol­lis­ta hakea kärä­jä­oi­keu­del­ta sovit­te­lua. Jos asia on jo vireil­lä oikeu­den­käyn­ti­nä, voi osa­puo­li pyy­tää vapaa­muo­toi­ses­ti sovit­te­lua. Jos hae­taan suo­raan sovit­te­luun, teh­dään vapaa­muo­toi­nen sovit­te­lu­ha­ke­mus, jos­sa mai­ni­taan osa­puo­let, yhteys­tie­dot sekä kuva­taan rii­ta­ti­lan­ne lyhyes­ti. Se osa­puo­li, joka sovit­te­lua pyy­tää, mak­saa val­tiol­le sovit­te­lu­mak­sun, joka on 260 euroa, jos hae­taan suo­raan sovit­te­luun tai 510 euroa, jos sovit­te­luun tul­laan oikeu­den­käyn­nis­tä. Sovit­te­lus­sa kum­pi­kin osa­puo­li vas­taa omis­ta kuluis­taan, eikä ris­kiä vas­ta­puo­len kulu­jen kor­vaus­vel­vol­li­suu­des­ta ole. Mah­dol­li­nen oikeus­tur­va­va­kuu­tus kat­taa useim­mi­ten suu­ren osan tapauk­sen syn­nyt­tä­mis­tä, osa­puo­len omis­ta asian­tun­ti­ja- ja asian­ajo­palk­kiois­ta. Oikeu­des­sa nämä kulut nousi­si­vat huo­mat­ta­vas­ti, jol­loin vakuu­tus ei riit­täi­si nii­tä kat­ta­maan. Pääl­le tuli­si­vat vie­lä mah­dol­li­set vas­ta­puo­len­kin oikeudenkäyntikulut.

Oulun kärä­jä­oi­keu­den kärä­jä­tuo­ma­ri, sovit­te­lun vas­tuu­tuo­ma­ri ja sovit­te­lun kou­lut­ta­ja, Hen­na Luo­ma­ran­ta ker­too, että sovit­te­lu on ollut oikeu­den­käyn­nin vaih­toeh­to­na rii­ta-asiois­sa Suo­mes­sa vuo­des­ta 2006. Oulun kärä­jä­oi­keu­des­sa on noin 15 tuo­ma­ria, jot­ka on kou­lu­tet­tu sovit­te­li­joik­si. Sovit­te­li­jan roo­li on eri, kuin tuo­ma­rin roo­li. Sovit­te­li­ja ei mis­sään tilan­tees­sa rat­kai­se jut­tua, vaan pyr­kii aut­ta­maan osa­puo­lia kes­kus­te­le­maan tapauk­ses­ta ja löy­tä­mään sii­hen yhtei­sen sovin­non. Sovit­te­li­ja­na toi­mi­va tuo­ma­ri ei mil­loin­kaan käsit­te­le samaa asi­aa oikeudessa.

Sovit­te­lu­me­net­te­lyyn pääs­tään yleen­sä noin kah­des­sa kuu­kau­des­sa hake­muk­sen saa­pu­mi­ses­ta. Ennen sovit­te­lu­päi­vää osa­puo­let val­mis­tau­tu­vat sovit­te­luun tahoil­laan asia­na­ja­ji­neen. Sovit­te­luun voi osal­lis­tua myös ilman asia­na­ja­jaa, mut­ta se ei ole jär­ke­vää var­sin­kaan sil­loin, jos toi­sel­la osa­puo­lel­la on asia­na­ja­ja muka­naan. Talo­kau­pois­sa sovit­te­lu kes­tää yleen­sä koko päi­vän. Päi­vä voi olla osa­puo­lil­le raskas.

Neu­vot­te­lut alka­vat siten, että kaik­ki osa­puo­let ovat pai­kal­la. Kes­kus­tel­laan rii­dan koh­tees­ta sekä muis­ta koko­nai­suu­teen vai­kut­ta­vis­ta asiois­ta, joi­ta esil­le nousee.

Yhtei­sen kes­kus­te­lun jäl­keen kes­kus­tel­laan erik­seen osa­puol­ten kans­sa. Mie­ti­tään tee­mat, joil­la ede­tään. Tar­kas­tel­laan, mitä etu­ja sopi­mi­sel­la on ja mitä tapah­tuu, jos ei sovi­ta. Mie­ti­tään reu­naeh­to­ja ja talou­del­lis­ta tilan­net­ta, elä­män­ti­lan­net­ta, hen­kis­tä kan­to­ky­kyä, ris­kin­ot­to­ky­kyä sekä kiin­teis­tön tulevaisuutta.

Asian­ajo­toi­mis­to Pro Juri­dican asia­na­ja­ja Kei­jo Kaup­pi­la ker­too, että avus­ta­jan roo­li sovit­te­lun aika­na on on arvioi­da oman asiak­kaan­sa tilan­net­ta, hänen ase­maan­sa, vah­vuuk­si­aan sekä haas­tei­ta tilan­tees­sa. Pää­pai­no sovit­te­lus­sa on asian­osai­sel­la, eikä avus­ta­jan roo­li ole niin suu­ri kuin oikeu­den­käyn­nis­sä. Avus­ta­ja on asiak­kaan­sa tukipilari.

– Avus­ta­ja myös poh­tii sitä, miten kävi­si, jos asias­ta rii­del­täi­siin kärä­jä­oi­keu­des­sa. Hänen teh­tä­vän­sä on miet­tiä, mikä on rea­lis­mia ja pyr­kiä oman asiak­kaan kan­nal­ta par­haa­seen mah­dol­li­seen sovin­toon. Hän myös huo­leh­tii, että asia­kas ymmär­tää, mil­lai­seen sovin­toon hän on suos­tu­mas­sa, ja ettei asia­kas tun­ne, että hän­tä pai­nos­tet­tai­siin rat­kai­suun, jota hän ei halua.

Kaup­pi­la ker­too, että hänen oma työ­ta­pan­sa sovit­te­lus­sa on sel­lai­nen, että hän hoi­taa tilan­tees­sa oman asian esit­te­lyn, jota asian­osai­nen sit­ten täy­den­tää ker­to­mal­la tilan­tees­taan ja tun­te­muk­sis­taan. On tär­ke­ää, että molem­mat osa­puo­let kuun­te­le­vat toi­si­aan, sil­lä tun­teet liit­ty­vät voi­mak­kaas­ti sovit­te­lu­ti­lan­tee­seen. Myy­jä tun­tee ken­ties itsen­sä lou­ka­tuk­si ja osta­ja pete­tyk­si. Läh­tö­koh­dat sovin­non etsi­mi­seen ovat usein hyvin erilaiset.

Kes­kus­te­lu­jen tär­keä­nä aja­tuk­se­na on se, että ihmi­set ymmär­täi­si­vät tois­ten­sa koko­nais­ti­lan­teen. Sovit­te­lus­sa halu­taan syn­nyt­tää ymmär­rys sii­tä, että vaik­ka eriä­vät mie­li­pi­teet voi­vat jää­dä ole­maan, osa­puo­let voi­vat yhdes­sä saa­da aikaan ratkaisun.

Kei­jo Kaup­pi­lan mukaan sovit­te­lu työ­ka­lu­na on var­sin oiva, kos­ka suu­rim­mal­la osal­la ihmi­sis­tä sovin­to on lopul­ta pääl­lim­mäi­se­nä aja­tuk­se­na rii­ta-asioi­den ratkaisussa.

– Vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den aika­na sovit­te­lua on alet­tu käyt­tää yhä enem­män. Asia­mies­ten välil­lä on edel­leen ero­ja sii­nä, miten pal­jon sovit­te­lua esi­te­tään oikeu­den­käyn­nin vaih­toeh­dok­si. Itse käy­tän sitä pal­jon­kin, sil­lä olen saa­nut sii­tä erit­täin hyviä kokemuksia.

Yksi kes­kei­nen sovit­te­lu­me­net­te­lyn ero oikeu­den­käyn­tiin on se, että kukaan ei sane­le rat­kai­sua ulko­puo­lel­ta, vaan sovin­to on osa­puol­ten omis­sa käsis­sä. Sovit­te­lu myös tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den luo­vem­piin ratkaisuihin.

Par­haas­sa tapauk­ses­sa sopi­mus raken­tuu hil­jal­leen kes­kus­te­lu­jen aika­na. Jos käy niin, että rat­kai­su jää sovit­te­lus­sa syn­ty­mät­tä, asian käsit­te­lyä yleen­sä jou­du­taan jat­ka­maan oikeu­des­sa. Näin käy asun­to­kaup­po­ja kos­ke­vis­sa rii­ta-asiois­sa var­sin harvoin.

– Yhtei­nen lin­ja yleen­sä löy­tyy, kun ihmi­set pun­ta­roi­vat koko­nai­suut­ta, har­kit­se­vat tilan­net­ta ja sitä, mitä vaih­toeh­to­ja he prio­ri­soi­vat tois­ten ylä­puo­lel­le, Luo­ma­ran­ta sanoo.

Kei­jo Kaup­pi­la ker­too, että sovit­te­lus­sa pää­dy­tään pää­sään­töi­ses­ti rat­kai­suun, jos­sa sovit­te­lun jäl­keen osa­puo­lil­la ei ole enää mitään vaa­ti­muk­sia toi­sil­leen, ja on äärim­mäi­sen har­vi­nais­ta, että tapauk­seen tar­vit­see enää palata.

Ras­kas sovit­te­lu­päi­vä on ohi. Käve­let hel­pot­tu­nee­na ulos sovit­te­lu­ti­las­ta. Jo pit­kään miel­tä, talout­ta ja per­he­so­pua­kin kai­ver­ta­nut ongel­ma­ti­lan­ne on rat­ken­nut lopul­ta. Vaih­toeh­toi­ses­ti odot­tai­sit yhä kärä­jä­oi­keu­teen pää­syä, raha­huo­let kas­vai­si­vat, etkä voi­si tie­tää, kuin­ka pal­jon rahaa pro­ses­si vaa­ti­si tai kuin­ka mon­ta vuot­ta vie­lä jou­dut roik­ku­maan kiin­ni han­ka­las­sa tilanteessa.

Pää­dyit­te sovit­te­lus­sa hin­nan­alen­nuk­seen, ja sovin­to mak­susuun­ni­tel­mi­neen on teh­ty kir­jal­li­se­na. Mui­na sovin­to­vaih­toeh­toi­na oli muun muas­sa se, että myy­jä oli­si itse kor­jan­nut vir­heen tai pal­kan­nut jon­kun muun kor­jaa­maan sen. Jos kum­pi­kaan osa­puo­lis­ta ei oli­si enää halun­nut asua talos­sa, se oli­si myy­ty yhdes­sä ja tap­pion jaka­mi­ses­ta oli­si sovit­tu erik­seen. Seu­raa­vien päi­vien ja viik­ko­jen aika­na olo­si huo­jen­tuu sovin­non myö­tä enti­ses­tään. Nyt tie­dät, mitä tule­vai­suus täl­tä osin tuo etee­si. Olet val­mis siir­ty­mään elä­mäs­sä eteenpäin.