- Laura Niemelän sompailema ajokone on malliltaan Logman 811F vuodelta 2010. Vaikka koneella on jo ikää, on se Niemelälle mieleinen ajettava kääntyvän kopin ja hyvän istuimen ansiosta. Epätasaisessa maastossa mukavan istuimen ja sen tuoman hyvän työasennon merkitys korostuu.
Yli-iiläinen Laura Niemelä valmistui aikoinaan suurtalouskokiksi, mutta työskenteli vuosia siivoojana. Kun hektisen siivoustyön jatkuva kiire alkoi ärsyttää, heräsi hänen päässään ajatus, voisiko hän ryhtyä auttamaan puolisoaan tämän omistaman koneyrityksen pyörittämisessä.
Mies suhtautui ideaan myönteisesti, ja siitä aukeni Lauralle uusi ura puunajokoneen ohjaimissa. Mitenkään yksinkertaista ajokoneen käsittelyn oppiminen ei kylläkään ollut, kuormainta kun säädellään joystick-ohjaimella, ja itse koneessa on runko-ohjaus.
– Lähdin hommaan ihan pystymetsästä. Traktoria olen joskus nuorena ajanut turvesuolla, mutta metsäkone on täysin erilainen käsiteltävä. Onneksi miehellä on hyvät hermot, että jaksoi neuvoa ja opastaa, vaikka omat hermot meinasivat välillä olla koetuksella, toteaa Niemelä hymyssä suin nyt, kun ajaminen ja kuormaimen ohjailu on jatkunut jo vuosia ja painunut syvälle lihasmuistiin.
Juuri kun Niemelä oli päässyt ajokoneen hallinnan kanssa kunnolla sinuiksi, tuli ajamiseen vuoden mittainen tauko, kun perheen kuopus, Maarit-tytär, ilmoitti tulostaan.
– Siinä ehti sitten konehomma osaksi unohtuakin, ja piti aluksi uudestaan vähän harjoitella ennen kuin pääsi taas vauhtiin, hän muistaa.
Kun tytär varttui ja olisi ollut aika aloittaa päivähoidossa, ei arki lähtenyt oikein rullaamaan, sillä Maarit sai päiväkodissa helposti tartuntoja lasten parissa kiertävistä taudeista.
– Silloin piti keksiä jokin uusi suunnitelma, ja kolmen vanhasta lähtien tyttö rupesi kulkemaan metsässä koneen kyydissä aina muutaman tunnin päivässä, ja järjestelimme omat työt sen mukaan, ettei hänen tarvinnut hirveän pitkään siellä jaksaa.
Niemelän mukaan tytär onkin todellinen metsän lapsi ja viihtyi niin koneen kyydissä kuin metsässä muutoinkin.
– Toki hänen kanssaan on täytynyt pitää pidempiä taukoja ja käyttää aikaa monien metsässä nähtyjen ihmeiden tutkimiseen, mutta hyvin järjestely toimi.
Viime syksyyn saakka tytär kulki miltei jatkuvasti äitinsä mukana puunajossa. Sitten hänen oli aika aloittaa esikoulu, mikä aluksi jännitti kovasti ja sai hänet kyselemään, eikö voisi eskarin sijaan lähteä taas metsään. Muutaman päivän jälkeen alkoi esikoulu jo huvittaa enemmän, sieltä kun löytyi kavereita ja oli paljon puuhaamista.
– Syysloman aikana ja joululomalla hän kyllä lähti taas muutamana päivänä mielellään ajoon, ei se homma häneltä vielä unohtunut ole, on tytön äiti saanut havaita.
Laura Niemelä ja hänen puolisonsa Juuso pyörittävät Yli-Iissä Metsätyö Niemelä Oy ‑nimistä yritystä, jonka kalustoon kuuluu Lauran ohjastaman ajokoneen lisäksi monitoimikone, tutummin moto. Sen käyttämiseen ei Laura ole opetellut, vaan kaatokonetta ajaa Juuso.
Pariskunnan muutkin lapset, yhdeksäsluokkalainen tytär ja hieman nuorempi poika, ovat konealasta kiinnostuneita. Ysiluokkalainen kävi koulun viimekeväisen työelämään tutustumisjaksonkin pyörittelemässä moton puikkoja jo muutaman puunkin isänsä opastuksella kaataen. Kevään yhteishaussa metsäala myös lukeutuu hänen mahdollisiin opiskeluvalintoihinsa.
Meneillään oleva talvi on töiden suhteen ollut Niemelän mukaan hyvä lukuun ottamatta joulukuun märkää jaksoa, jolloin koneiden ajouriin tuli syvempiä jälkiä. Pakkasten ansiosta kelit ovat hyvät, eivätkä kovatkaan pakkaset sinällään työtä haittaa, sillä kopissa on lämmin työskennellä.
Koneiden rikkoutumisriskiä pakkanen kuitenkin lisää.
Niemelän omaa ajamista helpottaa myös se, että puoliso on jo ehtinyt motolla ajaa valmiit urat, joiden mukaan ajokoneellakin useimmiten kuljetaan. Yrityksen työmaat sijaitsevat pääosin Iin metsänhoitoyhdistyksen alueella.
Niemelä on tyytyväinen, että uskaltautui metsäkoneen käytön opettelemaan ja työllistyi siten perheyritykseen.




