Alkoi sel­kä luhis­tua ja pyl­ly lätis­tyä. Arvaa­pa mik­si! No ylei­sur­hei­lus­ta. Eikä tojel­la­kaan omas­ta ree­nis­tä, vaan MM-kiso­jen kat­so­mi­ses­ta! Ja puo­let oli vie­lä jälel­lä? Kui­ten­kin koi­tin jak­saa, on nimit­täin par­haim­mis­toa ohjel­mis­ta, mitä ruu­kaan kat­soa telek­ka­ris­ta. On se jän­nää­mi­nen niin koko rop­pia kuo­hut­tav­vaa, että saa sii­nä veren­kier­toe­li­met jon­kin­lais­ta ree­niä. Ääni­huu­let sii­nä oikeenkin.