Putaan Vei­kot kokoon­tui­vat vuo­si­kym­men­ten jälkeen

Putaan Veikoissa (nyk. Haukiputaan Veikot) pelanneita koripalloilijoita vuosikymmenten takaa koontuivat yhteen pitkästä aikaa.Putaan Veikoissa (nyk. Haukiputaan Veikot) pelanneita koripalloilijoita vuosikymmenten takaa koontuivat yhteen pitkästä aikaa.

Putaan Veik­ko­jen, nykyi­sel­tä nimel­tään Hau­ki­pu­taan Veik­ko­jen vuo­si­kym­me­nien takai­nen kori­pal­lo­jouk­kue kokoon­tui vuo­sien jäl­keen yhdes­sä Vir­pi­nie­men ravin­to­la Spoo­nis­sa vii­me tors­tai­na. Kokoon­tu­mi­nen oli iloi­nen tapah­tu­ma ja kau­kai­sin osal­lis­tu­ja tuli Atlan­tin toi­sel­ta puo­lel­ta Yhdys­val­lois­ta saakka.

Nel­jä­tois­ta entis­tä kori­pal­loi­li­jaa muis­te­li­vat men­nei­tä ja lou­nas­ti­vat yhdes­sä. Monil­la into­hi­mo ja mie­len­kiin­to kori­pal­loa koh­taan on säi­ly­nyt tähän­kin päi­vään. Juha­ni Kuusio ker­toi seu­raa­van­sa kori­pal­loa alue­sar­jois­ta val­ta­kun­nal­li­siin ja kan­sain­vä­li­siin sarjoihin.

-Into on säi­ly­nyt vuo­sien ajan ja kävin itse asias­sa pelaa­mas­sa vie­lä seit­sen­kymp­pi­se­nä vii­mei­sen viral­li­sen pelin, Kuusio kertoi.

Pai­kal­la Spoo­nis­sa oli pelaa­jia useal­ta vuo­si­kym­me­nel­tä 50–70-lukujen jouk­ku­ees­ta. Van­hin edus­ta­ja oli vuo­den 58-jouk­ku­ees­ta ja ikää­kin on ker­ty­nyt jo kun­nioi­tet­ta­vat 88 vuot­ta. Kokoon­tu­mi­nen oli ensim­mäis­tä laji­aan ja noin puo­let osal­lis­tu­jis­ta asu­vat edel­leen Hau­ki­pu­taal­la tai aina­kin lähellä.

Veik­ko­jen jouk­kue pela­si aikoi­naan pii­ri­sar­jaa, jos­sa pela­si yleen­sä vii­des­tä kuu­teen jouk­kuet­ta. Kuusio ker­toi, että jouk­kue pär­jä­si pii­ri­sar­jas­sa ihan hyvin, mut­ta Oulun jouk­kueil­le heis­tä ei aina ollut vas­tus­ta. Muu­ta­ma tors­tain tapaa­mi­ses­sa­kin muka­na ollut pelaa­ja pää­si myös pelaa­maan Suo­mi-Ruot­si maa­ot­te­lui­hin Haa­pa­ran­taan tai Både­niin. Vuon­na 1965 jouk­kue nousi ensim­mäi­sen ker­ran maa­kun­ta­sar­jaan, mihin nousua ede­saut­toi­vat uudet pelaa­jat, kuten Ame­ri­kas­ta asti tapaa­mi­seen tul­lut Vesa Hil­tu­nen.

Hil­tu­nen on asu­nut Yhdys­val­lois­sa jo mel­kein kuusi­kym­men­tä vuot­ta, ja hän on pääs­syt seu­raa­maan kori­pal­loa lähel­tä kaik­ki vuo­det. Hän on toi­mi­nut pit­kään Vir­gi­nian osa­val­tios­sa sijait­se­van Dan­vil­len Ave­rett yli­opis­ton rek­ry­toi­ja­na, ja hänen kaut­taan yli­opis­ton on suo­rit­ta­nut jo 300 suo­ma­lais­ta opis­ke­li­jaa. Osa heis­tä on tul­lut yli­opis­toon urhei­lun peräs­sä ja osa tutkinnon.

-Tomi Mak­ko­nen on yksi nimi, joka tuli pelaa­maan yli­opis­toon kori­pal­loa yhtä aikaa Mic­hael Jor­da­nin kans­sa. Sanoin hänel­le aina, että tut­kin­to on tär­keä ja hänes­tä tuli­kin pelaa­ja­le­gen­dan tilin­tar­kas­ta­ja, Hil­tu­nen kertoi.

Hau­ki­pu­taal­la jouk­kue har­joit­te­li ja pela­si koti­pe­lit van­has­sa nyt jo pure­tun kivi­kou­lun lii­kun­ta­sa­lis­sa. Peleis­sä ei juu­ri­kaan näh­ty ylei­söä, sil­lä salil­la ei ollut kat­so­moa, mut­ta muu­ta­ma inno­kas kat­so­ja jos­kus istui esiin­ty­mis­la­van por­tail­la kan­nus­ta­mas­sa. Jokai­nen pelaa­ja oli samaa miel­tä sii­nä, että paras­ta pelaa­mi­ses­sa oli yhdes­sä teke­mi­nen ja yhdes­sä voittaminen.

-Tun­sim­me kuu­lu­vam­me samaan poruk­kaan ja yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­ne oli hie­noa, pelaa­jat tuu­mi­vat yhdes­sä suin.

Enti­siä pelaa­jia har­mit­taa, ettei Hau­ki­pu­taal­la ole enää kori­pal­lo­jouk­kuet­ta ja he toi­voi­vat­kin, että hyvien val­men­ta­jien lisäk­si alu­eel­la panos­tet­tai­siin lii­kun­ta­paik­ko­jen mah­dol­lis­ta­mi­seen nuorille.

Suo­men kori­pal­lo­maa­jouk­kue Susi­jen­gi koh­ta­si per­jan­tai­na kori­pal­loi­lu­maa Lat­vian Tam­pe­reel­la ehkä hie­man alta­vas­taa­jan roo­lis­sa. Kuusio heit­ti arvauk­sen, että Suo­mi voit­tai­si Liet­tua paril­la kol­mel­la pis­teel­lä. Kuusion valis­tu­nut arvaus osui juu­ri eikä mel­kein oike­aan, sil­lä Susi­jen­gi voit­ti ennä­ty­sy­lei­sön edes­sä Lat­vian pis­tein 81–79.

Kori­pal­lo­mat­sia pit­kän kaa­van mukaan ei enää tors­tai­na pelat­tu, mut­ta päi­vä hui­pen­tui vapaaheittokisaan.

-Sii­hen me kaik­ki vie­lä suu­rin piir­tein pys­ty­tään, Kau­ko Kur­ke­la naurahti.