Kolmenkymmenen EU-vuoden jälkeen Suomessa olisi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) puheenjohtaja Juha Marttilan mielestä aika tarkastella maatalouden rakennekehitystä uusin silmin.
– EU:hun liittyessä meillä oli yhteinen keskeisten tahojen tukemana linjaus, että ykkösongelmamme maataloudessa ovat liian pienet, tehottomat tilat. Sen jälkeen yhteiskunta on tukenut maatilojen kasvua ja tuhannet maatilat ovat tehneet rajuja investointeja. Vauhti on ollut hurjaa, on tullut myös epäonnistumisia, pankit ovat kiristäneet rahoitusta ja monella on maksuvaikeuksia.
Marttila toteaa, että tehostumisesta seurannut ongelma alkaa korostua etenkin syrjäseuduilla, joilta löytyy kohta pitäjiä, joissa ei ole yhtään maatilaa.
– On aika miettiä, olisiko perinteinenkin maatalouden malli mahdollinen. Voisiko meillä olla hieman pienempiä tiloja, joilla olisi laajempaa yrityspohjaa ja tuloja muualtakin kuin maataloudesta.
Nykyisessä valtion avustusjärjestelmässä esimerkiksi nuoren maatalousyrittäjän aloitustukea myönnettäessä katsotaan pelkästään maatalouden kannattavuutta.
– Se johtaa siihen, että toiminnan pitää olla heti isoa. Nyt pitäisi käynnistää valmistelu, jotta voitaisiin tukea nuorta maatalousyrittäjää, vaikka hän ei pystyisikään hankkimaan satoja hehtareja peltoa.
Perinteistä vuosikymmenten takaista mallia, jossa joka torpassa oli muutama lehmä, ei Marttila kuitenkaan ole ajamassa.
– En tarkoita kahdenkymmenen lehmän navettaa, mutta voisiko pärjätä tuhannen lehmän sijasta sadalla lehmällä. Nyt ajatellaan, että navetassa pitäisi olla neljäkin robottia. Voisiko tulevaisuudessakin olla yhden tai kahden robotin navettoja.
Maataloudessa riittää haasteita koko ajan, joten tilojen vähentymisen tahti on jatkunut hurjana. Marttila muistuttaa, että niin on tapahtunut 60-luvulta saakka.
– Tilojen määrä on vähentynyt murto-osaan entisestä, mutta tilat ovat toki tänä päivänä paljon suurempia. Teknologia on kehittynyt, tiloja on koneistettu ja automatisoitu niin, että tuottavuus on noussut. Kysyntähän ei kuitenkaan kasva tuottavuuden mukaan, joten maatiloilta on lähdetty muihin ammatteihin.
Marttila toteaa, että suuressa osassa Suomea elämisen edellytykset taajamamerkin ulkopuolella alkavat olla kriittisellä rajalla.
– Ennen puhuttiin sadan hehtaarin yksinäisyydestä, millä viitattiin siihen, että tilojen kasvun myötä naapurit ovat kaukana. Onkohan nyt tilojen kasvun myötä tullut tuhannen hehtaarin yksinäisyys. Voi miettiä, onko maaseutu kiinnostava paikka lapsiperheille, kun sieltä ei löydy kavereita tai palveluita kymmenien kilometrien säteeltä.
Nyt maaseudun asuttaminen on noussut uuteen arvoon huoltovarmuuden näkökulmasta.
– On noussut tarve elvyttää asutusta taantuvilla alueilla. On hyvä, että Suomessa on joka puolella paikallista väkeä silminä ja korvina.
Heinäkuussa julkistettu EU:n komission budjettiesitys järkytti Suomen maataloutta. Siinä esitetään maataloudelle korvamerkityn rahoituksen leikkaamista 30 prosentilla.
– Kaikki kollegatkin Euroopassa näkevät sen iskuna vasten kasvoja. Viime talvena komissio julkisti hyvän maatalousohjelman, jossa todettiin ruuan olevan viimeinen asia, joka saa loppua. Todettiin ruuan olevan hyvinvointia ja turvallisuutta, joten sen tuotanto täytyy turvata kaikissa olosuhteissa. Katsottiin, että turvallisuusnäkökulmasta maatalouteen tulee satsata jopa enemmän. Sitten tuotiin monivuotinen budjettiesitys, jossa maataloudelle korvamerkittyä rahaa leikataan. Tässä vedettiin maatalouskomissaariota kölin alta.
Marttila toteaa, että EU:n prosessit ovat pitkiä, joten Suomessakin ratkaisut saattavat siirtyä seuraavan hallituksen päätettäväksi.
– Vaikka maataloudelle korvamerkitty rahoitus vähenee, annetaan mahdollisuus käyttää siihen kansallisella tasolla enemmän. Täällä kuitenkin joudutaan taistelemaan rahoituksesta muiden tahojen kanssa. EU luovuttaa päätösvaltaa kansalliselle tasolle, mikä tarkoittaa, että Suomessa on erityisen tärkeää, minkälaisia enemmistöhallituksia meillä on. Kotimainen poliittinen riski kasvaa maatalouden kannalta.
Jauheliha nousi otsikoihin keväällä, kun naudan jauheliha loppui paikoin kaupoista.
– Nämä kriisit näyttävät kaikille, että ruoka ei ole itsestään selvyys. Olen verrannut asiaa Neuvostoliittoon, jossa päätettiin, että ruuan pitää olla halpaa. Sitä ei kuitenkaan pystytty tuottamaan tarpeeksi, joten sitä jouduttiin jonottamaan ja kaupoissa oli paljon tyhjiä hyllyjä.
Marttila toteaa, että jauhelihan loppuminen kertoo markkinatalouden toimimattomuudesta.
– Korjausliikkeiden tekeminen kesti tovin, mutta nyt naudanlihan hinta noussut ja sitä myöten kysyntä vähentynyt. Vuosikausia naudanlihaa myytiin tuottajien kannalta liian edullisesti, eikä hintataso vieläkään ole riittävän kannattava.
Ruuan hinta on noussut, mutta nousu ei Marttilan mukaan ole lähelläkään maatalouden kustannusten nousun tasolla.
– Kaikki maatilan hankinnat ovat kymmeniä prosentteja kalliimpia kuin vielä reilu kolme vuotta sitten. Kun ulos menee paljon rahaa, pitäisi sitä saada enemmän sisäänkin.
Rahaa tarvitaan tilojen kehittämiseen, investointeihin, konekannan uusimiseen, remontoimiseen, peltojen kunnostamiseen, ojitukseen, kalkitukseen. Kun rahat ovat vähissä, näistä on tingitty. Tiloille on syntynyt valtavasti korjaus- ja investointivelkaa. Tarvittaisiin pari kolme erittäin hyvää vuotta.
Marttila joutuu huolehtimaan maataloudesta ja sen tulevaisuudesta työnsä puolesta, mutta ilon aiheitakin löytyy.
– Hyvillään voi olla esimerkiksi tämän vuoden kasvukaudesta, joka oli suurimmassa osassa Suomea hyvä. Toivottavasti se saadaan myös korjattua hyvissä olosuhteissa. Komeaa peltoa on aina iloa katsella ja se luo tulevaisuuden kasvua. Täällä on viljelty pitkään ja viljellään jatkossakin.
MTK:n puheenjohtaja vaihtuu vuodenvaihteessa, kun vuodesta 2009 liittoa johtanut Marttila ei asettunut ehdolle tehtävään.
– Havahduin, että on aika vaihtaa tehtävää, ettei mene koko nuoruus tässä. Varmaa on, että töitä riittää jatkossakin, sanoo lihakarjatilaa Simossa isännöivä 58-vuotias Marttila.