Perhoset ovat ilahduttaneet tänä kesänä runsaudellaan. Neitoperhonen elää vielä elämänsä kesää pitkälle syksyyn ja sulostuttaa upealla värityksellään.
Neitoperhonen varsin uusi tulokas, sillä se alkoi vakiintua Suomessa vasta 1970-luvulla. Se on levinnyt Etelä-Suomesta suunnilleen Oulun korkeudelle saakka, pohjoisemmassa lajia löytää vain satunnaisesti.
Neitoperhosia voi nähdä vielä lokakuussa, mutta ennen pakkasia ne siirtyvät kalliokoloihin, kellareihin, ulkorakennuksiin tai varvikon sekaan talvehtimaan. Onnistunut talvehtiminen edellyttää, että perhosen elimistö pystyy tuottamaan ”pakkasnestettä”, joka mahdollistaa henkiinjäämisen talven yli.
Aikuiset perhoset parittelevat keväällä. Neitoperhosen toukat syövät vain nokkosta. Täysikasvuinen toukka on pikimusta ja piikikäs ja sillä on runsaasti pieniä valkoisia pisteitä koko kehossaan. Neitoperhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Lajin elinkaaressa perhosvaihe saattaa kestää siis 11 kuukautta.
Joissakin kielissä neitoperhonen yhdistetään riikinkukkoon siipien suurten silmätäplien takia. Silmätäplillä on luultavasti kahdenlainen tarkoitus: Räpsytellessään siipiään neitoperhonen voi pelottaa vihollisen karkuteille tai houkutella sen iskemään täplien tienoville – silloin siipeen tulee toki reikä, mutta perhonen saattaa päästä pakoon.
Lähteet: Suomen Perhoset, Suomen Lajitietokeskus.