Mitä lin­nut meil­le kertovat?

Reet­ta Ran­ta: Sie­lu­lin­nut, SKS, 2025.

Tie­to­kir­jai­li­ja Reet­ta Ran­ta, jon­ka olka­pääl­lä keik­kui lap­se­na lem­mik­ki­va­ris, avaa kir­jas­saan Sie­lu­lin­nut lin­tu­jen mer­ki­tys­tä kan­san­pe­rin­tees­sä, myto­lo­gias­sa ja nykyih­mi­sen arjessa.

Reet­ta Ran­nan Sie­lun­lin­nut valot­taa lin­tu­jen maa­il­maa ja nii­den mer­ki­tys­tä kan­san­pe­rin­tees­sä ja mytologiassa.

Kir­ja liik­kuu suku­kan­so­jem­me rik­kaas­sa perin­tees­sä ja vie­rai­lee myös mui­den kult­tuu­rien lin­tu­ta­ri­nois­sa tuo­den esiin unoh­tu­nut­ta tie­toa lin­tu­jen ja ihmis­ten ikiai­kai­ses­ta yhteydestä.

Suo­men­kie­li­set lin­tu­jen nimet juon­ta­vat juu­ren­sa tuhan­sien vuo­sien taak­se. Van­ha kan­sa näki lin­nuis­sa muu­ta­kin kuin kau­nii­ta lau­la­jia tai saa­lis­ta. Monis­sa kult­tuu­reis­sa – myös itä­me­ren­suo­ma­lai­ses­sa mui­nai­sus­kos­sa – lin­nuil­la uskot­tiin ole­van eri­tyi­nen roo­li vies­tin­vie­ji­nä elä­vien ja kuol­lei­den maa­il­mo­jen välillä.

Palo­kär­jen huu­toa piha­pii­ris­sä ei pidet­ty hyvä­nä entee­nä. Pik­ku­lin­tu­ja, kuten var­pusia, pidet­tiin sie­lun­lin­tui­na, joi­den uskot­tiin kul­jet­ta­van vies­te­jä rajan takaa tai joi­den hah­mos­sa edes­men­neet lähei­set saat­toi­vat saa­pua vierailulle.

Mus­ta­ras­tas – kir­ka­sää­ni­nen lau­lu­tai­tu­ri ja niin ikään sie­lun­lin­tu, lii­tet­tiin kevää­seen, uudel­leen­syn­ty­mään ja toi­voon. Tik­ko­jen uskot­tiin varoit­ta­van naku­tuk­sel­laan lähes­ty­väs­tä vaa­ras­ta, kun taas tiai­sia pidet­tiin onnen tuojina.

Suo­men kan­sal­lis­lin­tu on lau­lu­jout­sen, ja myös jokai­sel­la maa­kun­nal­la on oma tun­nus­lin­tun­sa. Poh­jois-Poh­jan­maan maa­kun­ta­lin­nuk­si on ylei­söää­nes­tyk­ses­sä valit­tu kur­ki vuon­na 1985. Reet­ta Ran­ta luon­neh­tii kur­kea soi­den kunin­kaak­si, jon­ka ikiai­kai­nen huu­to suol­la kos­ket­taa poh­joi­sen sie­lua syväl­tä. Kur­jet ovat elä­neet kar­pa­loi­sil­la soil­lam­me jo vuo­si­tu­han­sien ajan. Nykyi­sin nii­den muut­to­mat­kaa seu­ra­tes­sa herää kai­puu. Kur­ki voi elää jopa 30-vuo­ti­aak­si, ja ne sol­mi­vat eli­ni­käi­sen parisuhteen.

Sie­lun­lin­nut on jul­kais­sut Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra. Reet­ta Ran­nal­ta on tänä vuon­na ilmes­ty­nyt myös kir­ja Pyhät puut, joka vie luki­jan tari­na­mat­kal­le suo­ma­lai­seen met­sään ja valot­taa pui­den mer­ki­tys­tä myto­lo­gias­sa ja kansanperinteessä.

Nykyi­sin­kin puut voi­vat olla monil­le pyhiä ja mer­ki­tyk­sel­li­siä – oli kyse sit­ten oman pihan tai puu­tar­han puus­ta, puis­tos­ta tai metsästä.

Molem­mat kir­jat oli­vat mie­len­kiin­tois­ta ja jän­nit­tä­vää­kin luet­ta­vaa ja herät­ti­vät välil­lä jopa väris­tyk­siä. Niin lin­tu­ja kuin pui­ta­kin on alka­nut kat­sel­la uusin silmin.

Kir­jo­jen ulkoa­su piir­rok­si­neen (kuvi­tus Riit­ta Haro) on myös ilo sil­mäl­le. Esit­te­ly­jä ja tari­noi­ta voi lukea rau­has­sa vaik­ka kap­pa­le kerrallaan.

Piha­pii­ris­sä tutuis­ta ruo­kai­li­jois­ta tiai­sis­ta ker­ro­taan, että ne tule­vat eri­tyi­ses­ti pak­kas­ten edel­lä varoit­ta­maan lähes­ty­väs­tä kyl­myy­des­tä – jos­kus ne jopa koput­te­le­vat ikkunaan.

Tiai­sia on pidet­ty kan­san­pe­rin­tees­sä myös onnen­lin­tui­na, ja kala­mie­hil­le tiai­sen ilmes­ty­mi­nen entei­li run­sas­ta kalansaalista.