Jos on elänyt kesäloman ilman minkäänlaista tekemisen pakkoa, jää loman loppupuolelle monenlaista tekemistä ja huolehdittavaa. Olisi syytä poimia lisää mustikoita ja vadelmia sekä säilöä kurkkuja ja kaalia. Olisi mukava ehtiä vielä polku- tai moottoripyöräretkelle, mieluummin molemmille. Pitää palauttaa lomakirjat kirjastoon, käydä apteekissa ja pestä pyykkikorin sisältö tyhjäksi. Pitäisi käydä, tai edes varata aika parturiin ja silmälääkäriin.
Loppuloman pienen suorittamisvimman keskellä yritin keskittää ajatukseni siihen, että elämää on vielä töiden alettuakin. Kaikkia mielessä pyöriviä asioita ei tosiaankaan ole pakko tehdä viimeiseen lomapäivään mennessä.
Yhdestä tulevaan työarkeen varautumisesta en kuitenkaan luopunut. Tein ison annoksen makaronilaatikkoa. Sitä alkoi tehdä mieli sen jälkeen, kun perusruokavalio oli muutaman viikon muodostunut uusista potuista. Ne kuuluvat lempiruokiini, mutta niihinkin voi kyllästyä sen jälkeen kun niitä syö aikansa. Tyyliini kun kuuluu keittää uusia perunoita kerralla iso kattilallinen, josta niitä voi syödä ensin sellaisenaan ja seuraavina päivinä paistettuna tai muokattuna vaikkapa perunasalaatiksi.
Makaronilaatikko on työarjen pelastaja. Myös moni muu lienee asiasta samaa mieltä. Reseptihakemisto-sivuston mukaan suomalaisten kymmenen suosituimman kotiruuan kärjessä ovat uunilohi, liha-makaronilaatikko, lihapullat, jauhelihakastike ja pasta sekä hernekeitto.
Kun keittää ja paistaa viikonloppuna ison padallisen makaronilaatikkoa, on tuleva viikko turvattu. Toki siihenkin kyllästyy, mutta sitten keitetään välissä iso padallinen jotakin muuta.


