Hau­ki­pu­taan van­hin pito­pan­nu museon kokoelmiin

Hau­ki­pu­das-seu­ra sai arvok­kaan lah­joi­tuk­sen, kun Hau­ki­pu­taan koti­seu­tu­museon kokoel­miin lii­tet­tiin pitä­jän ensim­mäi­nen kupa­ri­nen pito­pan­nu. Lee­na Kämä­räi­nen halusi lah­joit­taa vel­jen­sä Simo Sii­po­lan kans­sa huo­lel­la vaa­li­tun muis­to­jen pito­pan­nun museoon.

– Sin­ne se kuu­luu! tote­si Lee­na Kämäräinen.

Kah­vi­pan­nun aivan tark­kaa ikää on vai­kea mää­rit­tää, mut­ta sen arvioi­daan ole­van peräi­sin 1800-luvul­ta. Sii­tä ker­to­vat san­gan kiin­ni­tys­ta­pa ja “lutik­ka­läp­pä”.

Lee­na Kämä­räi­nen muis­te­li kuu­den lit­ran vetoi­sen pito­pan­nun tarinaa.

– 1950-luvun alku­puo­lel­la äiti­ni Elli (o.s. Hol­ma) tuli innois­saan pol­ku­pyö­räl­lä koti­pi­haan van­han Vah­to­lan huu­to­kau­pas­ta, jos­sa isä­ni Hem­mi Sii­po­la oli mekla­ri­na. Äiti­ni oli onnis­tu­nut huu­ta­maan van­han kuparipannun.

– En tyt­tö­se­nä itse sil­loin ymmär­tä­nyt miten tär­keä pan­nu oli, mut­ta myö­hem­min minul­le­kin sel­vi­si, että kysees­sä oli Hau­ki­pu­taan ensim­mäi­nen pito­pan­nu. Äidin täti, Kree­ta (o.s. Hol­ma), oli men­nyt miniäk­si Vah­to­laan, ja tun­si pan­nun tari­nan. Vah­to­lan talos­sa oli ollut Hau­ki­pu­taan ensim­mäi­nen kupa­ri­nen pito­pan­nu, kun muu­al­la kah­via kei­tet­tiin ajan tavan mukaan taval­li­sel­la padalla.

Van­ha Wah­to­lan tila sijait­see Mar­tin­nie­mes­sä ja suku on yksi van­him­mis­ta hau­ki­pu­taa­lai­sis­ta suvuista.

Lee­na Kämä­räi­nen ker­toi, että hie­man kol­hiu­tu­nut pan­nu sai uuden tinauk­sen tai­ta­val­ta tinu­ril­ta 1950-luvul­la. Pan­nua käy­tet­tiin per­heen tär­keim­mis­sä juh­lis­sa, ja se kuu­rat­tiin aina jou­luk­si hoh­ta­vak­si. Vii­mek­si pan­nu oli käy­tös­sä 1960-luvul­la, min­kä jäl­keen se on saa­nut rau­has­sa pati­noi­tua pir­tin astia­kaa­pin pääl­lä – kun­nes nyt se siir­tyi museon kokoelmiin.

– Olem­me erit­täin kii­tol­li­sia täs­tä arvok­kaas­ta lah­joi­tuk­ses­ta, sanoi Pir­jo Sii­po­la Haukipudas-seurasta.