Han­nu Nie­me­lä kant­to­ri­na Hau­ki­pu­taal­la nel­jä vuo­si­kym­men­tä. Työn juh­laa vie­te­tään musii­kin mer­keis­sä konsertissa

Han­nu Nie­me­lä, 60 aloit­ti kant­to­ri­na Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nas­sa hel­mi­kuun alus­sa vuon­na 1983 eli 40 vuot­ta sit­ten. Hän oli 20-vuo­tias ja Suo­men nuo­rin kant­to­ri. Ajan­koh­ta on jää­nyt hyvin mieleen.

– Minut pyy­det­tiin Hau­ki­pu­taal­le vt-kant­to­rik­si kun olin armei­jas­sa Hiuk­ka­vaa­ras­sa. Sama­na päi­vä­nä kun pää­sin reser­viin 3. hel­mi­kuu­ta, aloi­tin työt Hau­ki­pu­taal­la. Vir­ka tuli pian auki ja sain sen, muis­te­lee Niemelä.

Pit­käs­tä uras­ta voi pää­tel­lä, että Nie­me­lä on viih­ty­nyt Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan pal­ve­luk­ses­sa ja seu­ra­kun­ta­lais­ten paris­sa hyvin.

– Lap­sem­me ovat syn­ty­neet tääl­lä ja kotim­me on ollut Hau­ki­pu­taal­la koko ajan. Seu­ra­kun­nas­sa on hyvä työil­ma­pii­ri ja minul­la on hyvä kol­le­ga Kai­sa Säk­ki­nen. Toki vuo­si­kym­me­niin mah­tuu myös haas­teel­li­sia aiko­ja, kuvai­lee Niemelä.

Nel­jän vuo­si­kym­me­nen työn juh­laa vie­te­tään, kuin­ka muu­ten­kaan, musii­kil­li­sis­sa mer­keis­sä Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa jär­jes­tet­tä­väs­sä kon­ser­tis­sa tors­tai­na 2.2. Ohjel­mas­sa on Nie­me­läl­le mie­lui­sia kap­pa­lei­ta ja esiin­ty­jiä. Myös kirk­ko­vuo­den ajan­koh­ta on huo­mioi­tu musiikkikattauksessa.

Ensim­mäi­nen soi­tin Han­nu Nie­me­läl­lä oli kan­nel, sil­lä isä soit­ti kan­nel­ta. Kemis­sä syn­ty­nyt Nie­me­lä viet­ti var­hais­lap­suu­ten­sa Simos­sa. Pojan olles­sa 9‑vuotias per­he muut­ti Haa­pa­ve­del­le. Kotiin han­kit­tiin har­mo­ni ja ylä­kou­lui­käi­se­nä myös pia­no­tun­nit tuli­vat kuvioi­hin mukaan. Kään­teen­te­ke­vä tule­vai­suu­den suh­teen oli kui­ten­kin rip­pi­kou­lu Reis­jär­ven Kris­til­li­ses­sä opis­tos­sa, mis­sä hän pää­si soit­ta­maan urku­ja ja säes­tä­mään yhteislauluja.

– Tai­sin mai­ni­ta rip­pi­kou­lus­sa jol­le­kin, että minus­ta tai­taa tul­la kant­to­ri, muis­te­lee Nie­me­lä hymyillen.

Nuo­re­na hän säes­ti usein suvun juh­lis­sa ja 15-vuo­ti­aa­na Nie­me­lää pyy­det­tiin Haa­pa­ve­den kant­to­rin sijai­sek­si. Teh­tä­vään hän tart­tui nuo­ruu­den innol­la ja rohkeudella.

Lukion­käyn­ti jäi yhteen vuo­teen, kun Nie­me­lä pyr­ki ja pää­si 17-vuo­ti­aa­na Sibe­lius-Aka­te­mi­aan ja aloit­ti opis­ke­lut kant­to­ri-urku­rik­si Kuo­pion Kon­ser­va­to­rios­sa. Nopea­tah­ti­sen val­mis­tu­mi­sen jäl­keen oli armei­jan vuoro.

Hau­ki­pu­taal­le tul­les­saan Nie­me­lä oli poi­ka­mies. Puo­li­son­sa, yli­opis­tos­sa opis­ke­le­van Pir­kon hän tapa­si Oulus­sa. Per­heen lap­sis­ta Elias seu­raa isän­sä jalan­jäl­jis­sä urku­ri­na ja Hel­mi-tyt­tä­res­tä on tulos­sa myös musii­kin ammat­ti­lai­nen. Hel­min pää­in­stru­ment­ti on viu­lu. Elias ja Hel­mi esiin­ty­vät myös tors­tain konsertissa.

Han­nu Nie­me­lä on vai­kut­ta­nut Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan ja koko alu­een musiik­kie­lä­mään mer­kit­tä­väs­ti. Hän on ideoi­nut ja vetä­nyt lukui­sia musiik­ki­ta­pah­tu­mia. Heti Hau­ki­pu­taal­le tul­tu­aan hän sai joh­det­ta­vak­seen 1960-luvul­ta läh­tien toi­mi­neen Kirk­ko­kuo­ro Hau­ki­pu­taan Lau­lun, jon­ka nimi vaih­det­tiin Hau­ki­pu­taan Kir­kon Kama­ri­kuo­rok­si vuon­na 2008. Kesäil­lan sävel­har­tauk­sia on jär­jes­tet­ty jo yli kol­me vuo­si­kym­men­tä, hen­gel­li­sen musii­kin toi­ve­kon­sert­ti­pe­rin­ne on jat­ku­nut yli 20 vuot­ta, Hau­ki­pu­das­päi­vien urku­ma­ra­ton 15 vuot­ta ja kuo­ro­jen yhtei­siä isän­maal­li­sia jou­lu­kon­sert­te­ja on pidet­ty yli kym­me­nen vuo­den ajan. Kau­neim­pien jou­lu­lau­lu­jen tilai­suuk­sia jär­jes­te­tään eri puo­lil­la aluet­ta. Elä­ke­läis­ten musiik­ki­pii­ri kär­si har­mik­si koro­na-ajan rajoi­tuk­sis­ta, nykyi­sin toi­min­ta on osit­tain yhdis­tet­ty Aamupuuro-Akatemiaan.

Direc­tor music ‑arvo­ni­mi Nie­me­läl­le myön­net­tiin vuon­na 2012. Hän toi­mii myös kirk­ko­musii­kin rovas­ti­kun­ta­vas­taa­va­na teh­tä­vä­nään koor­di­noi­da Oulun seu­ra­kun­tien kant­to­rien ja musiik­ki­toi­min­nan yhteis­työ­tä. Hänel­le on myön­net­ty kak­si ker­taa Hau­ki­pu­taan kun­nan kult­tuu­ri­pal­kin­to ja Ran­ta­poh­jan Ant­ti-pat­sas tun­nus­tuk­sek­si pit­kä­ai­kai­ses­ta ja ansioi­tu­nees­ta toi­min­nas­ta musiik­ki­kult­tuu­rin saralla.

Vuo­si­kym­men­ten aika­na toi­vei­den kir­jo on laa­jen­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti, kun puhu­taan musii­kis­ta kir­kol­li­sis­sa toi­mi­tuk­sis­sa. Viih­de­musiik­ki­kin tup­paa Nie­me­län mukaan tule­maan mukaan kir­kon pyhiin toimituksiin.

Hau­ki­pu­taan kirk­ko täyt­ti vii­me syk­sy­nä 260 vuot­ta. Kir­kon urut tule­vat tänä vuon­na 55 vuo­den ikään ja ovat Han­nu Nie­me­län mukaan hyväs­sä kun­nos­sa. Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa on myös erin­omai­set puit­teet musiik­ki­toi­min­nal­le. Seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sen urku­jen han­kin­nas­ta tuli syk­syl­lä 15 vuot­ta ja niil­le teh­tiin vii­me kesä­nä perushuolto.

Vii­me vuo­den kesä­kuus­sa 60 vuot­ta täyt­tä­nyt Nie­me­lä ker­too teke­vän­sä vapaa-ajal­laan oma­ko­ti­ta­lon “talon­mie­hen” hom­mia ja pyr­kii har­ras­ta­maan kuntoliikuntaa.

Tule­vai­suu­del­ta hän toi­voo, että ter­veys oli­si koh­tuul­li­nen ja työ­vuo­sia­kin oli­si vie­lä mon­ta jäljellä.

– Toki tär­kein­tä on, että lähei­sil­lä oli­si kaik­ki hyvin. Olen haa­veil­lut koko elä­mä­ni vael­ta­mi­ses­ta ja nyt vii­me vuo­si­na olen har­ras­tus­ta pik­kui­sen aloi­tel­lut. Vael­taa oli­si muka­va enem­män­kin ja mie­lui­ten Lapis­sa, haa­vei­lee Niemelä.

Kon­sert­ti Han­nu Hau­ki­pu­taal­la 40 vuot­ta: tors­tai­na 2.2. Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa kel­lo 19. Muka­na Hau­ki­pu­taan Kir­kon kama­ri­kuo­ro, joh­taa Han­nu Nie­me­lä. Yksin­lau­lua Han­na-Mari Sivu­la, Pek­ka Man­ni­nen ja Kai­sa Säk­ki­nen, urut Elias Nie­me­lä, viu­lu ja lau­lu Hel­mi Nie­me­lä. Ilta­har­taus Pek­ka Sil­jan­der. Vapaa pää­sy, halu­tes­sa ohjel­ma vii­si euroa yhteis­vas­tuu­ke­räyk­sen hyväksi.