Avun tar­ve koros­tuu jouluna

Monil­le tämä jou­lu on eri­lai­nen. On elet­ty vai­ke­aa pan­de­mia-aikaa, sota Ukrai­nas­sa herät­tää pel­koa ja kal­lis­tu­nut ruo­ka ja säh­kön hin­ta herät­tä­vät huol­ta, miten sel­viy­tyä kai­kis­ta menoista.

– Ennes­tään talou­del­li­ses­ti ja muu­ten kuor­mit­tu­nees­sa tilan­tees­sa monel­la­kaan ei ole sääs­tö­jä käy­tet­tä­vis­sä ja voi­ma­va­rat voi­vat olla hyvin vähä­nä. Täl­lai­se­na aika­na tar­vi­taan kuu­lu­mis­ten kysy­mis­tä kans­saih­mi­sil­tä ja eri­tyi­ses­ti kuun­te­le­mis­ta, sanoo dia­ko­na­työn­te­ki­jä Johan­na Ker­ho­la Hau­ki­pu­taan seurakunnasta.

Seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työn­te­ki­jät ovat tavoi­tet­ta­vis­sa ympä­ri vuo­den, mut­ta jou­lu on eri­tyis­tä aikaa avun tarpeelle.

– Jou­lu tuo pin­taan tun­tei­ta, kun muis­tot men­neis­tä jou­luis­ta tai kulu­neen vuo­den tapah­tu­mat ovat aja­tuk­sis­sa. Moni toi­voo, että jou­lu oli­si pian ohi. Meil­lä on mie­li­ku­via hyväs­tä, läm­pi­mäs­tä ja rau­hal­li­ses­ta jou­lus­ta. Todel­li­suus voi olla toi­sen­lai­nen, Kero­la pohtii.

Mää­räl­li­ses­ti avun tar­vit­si­joi­ta on Hau­ki­pu­taal­la ollut kulu­va­na vuon­na saman ver­ran kuin edel­li­se­nä, vaik­ka uusia per­hei­tä onkin paljon.

Prik­ka kier­toon — hävik­ki­ruo­an jaka­mi­nen on muut­ta­nut avus­tus­tar­pei­ta niin, että moni on hyö­ty­nyt sään­nöl­li­ses­tä ruo­ka-avus­ta ja rahaa riit­tää parem­min mui­hin pakol­li­siin menoihin.

Tie­dot­ta­mi­nen avun jaka­mi­ses­ta on lisän­nyt avun­pyyn­tö­jä ja sitä kaut­ta löy­de­tään myös per­hei­tä, jot­ka tar­vit­se­vat enem­män­kin tukea. Tilan­net­ta voi­daan sel­keyt­tää yhdes­sä ja etsiä avun saa­mi­sek­si tar­vit­ta­vaa verkostoa.

– Monen­lai­set ongel­mat kasaan­tu­vat hel­pos­ti ja toi­vom­me­kin, että yhteyt­tä otet­tai­siin rohkeasti.

Dia­ko­nian bud­jet­ti­va­ro­ja käy­te­tään aikai­sem­paa enem­män lap­si­per­hei­den aut­ta­mi­seen, kos­ka raha- ja lah­ja­kort­ti­lah­joi­tuk­sia on nyt tul­lut vähem­män kuin edel­li­si­nä vuo­si­na. Kuo­ro­jen jou­lui­nen hyvän­te­ke­väi­syys­kon­ser­tin lip­pu­tu­lot käy­tet­tiin koko­nai­suu­des­saan lap­si­per­hei­den ruo­ka­lah­ja­kort­tei­hin. Jo pit­kä perin­ne on yhden tai kah­den aikui­sen per­heen jou­lu­ruo­ka­kas­sien jakaminen.

Eri­lai­sia tuot­tei­ta on tänä jou­lu­na lah­joi­tet­tu avus­tuk­si­na aiem­paa enemmän.

– Sadat ihmi­set ovat saa­vat tun­te­mat­to­mil­ta lah­joit­ta­jil­ta suk­kia, lapa­sia, makei­sia, pyyh­kei­tä, pesuai­nei­ta tai ruo­ka­tar­vik­kei­ta. Jou­lu­ruo­ka­kas­sei­hin saim­me myös pai­kal­li­sis­ta kau­pois­ta lah­joi­tuk­sia. Kai­kil­le lah­joit­ta­jil­le läm­min kiitos!

Roh­kai­se­vi­na jou­lu­ter­vei­se­nä Johan­na Kero­la muis­tut­taa, että jou­lu ja jou­lun sano­ma tulee kai­ken­lai­siin kotei­hin ja elä­män­ti­lan­tei­siin. Jou­lua voi viet­tää myös ilman val­mis­te­lu­ja tai eri­tyi­siä puit­tei­ta. Moni viet­tää jou­lua yksin. Ehkä joku pie­ni het­ki kuten kynt­ti­län valo, lau­lu, jou­lue­van­ke­liu­mi tai toi­sen ihmi­sen tapaa­mi­nen tuo Pyhän tun­nun arjen keskelle.

Kii­min­gin seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työn avus­tus­ten haki­joi­ta on ollut tänä vuon­na ennä­tys­mää­rä aiem­piin vuo­siin ver­rat­tu­na, ker­too dia­ko­ni Erja Haho Kii­min­gin seu­ra­kun­nas­ta, johon kuu­lu­vat myös Yli-Iin ja Yli­kii­min­gin alueet.

– Avus­tus­ten haki­joil­la on sel­keäs­ti huo­li raho­jen riit­tä­mi­ses­tä, kun kaik­ki hin­nat ovat nous­seet. On surul­lis­ta kuun­nel­la tari­noi­ta, että säh­kön kal­lis­tu­mi­sen myö­tä läm­mi­tyk­set pide­tään pie­nel­lä ja pääl­lä pitää olla run­sas vaa­te­ker­ros ja useat vil­la­su­kat, että tar­ke­nee. Illat istu­taan led-kynt­ti­löi­den valos­sa, kun ei raas­ki­ta polt­taa säh­kö­va­lo­ja. Suih­kus­sa käy­dään har­vem­min. Astiat tis­ka­taan käsin, että vet­tä meni­si vähemmän.

Hahon mukaan on hyvä, että huo­ma­taan sääs­tö­koh­tei­ta, mut­ta ale­taan ole­maan ääri­ra­joil­la. Ruo­kaa ja lääk­kei­tä oste­taan, jos jää rahaa. Monel­le tie­tyn lääk­keen pois jät­tä­mi­nen voi tuo­da uusia ongelmia.

– Jou­lu­na kui­ten­kin halu­taan syö­dä hyvin, kun arjes­sa pitää kituut­taa ja ostaa pää­sään­töi­ses­ti puna­lap­pu­tuot­tei­ta, tote­aa Haho.

Kii­min­gin Lion­sit kerä­si­vät lah­joi­tuk­sia Jou­lu­puus­ta iloa kii­min­ki­läi­sil­le ‑kam­pan­jal­la, jon­ka tuot­to ohja­taan sosi­aa­li­toi­men ja dia­ko­nian avus­tuk­siin. Lisäk­si seu­ra­kun­nan kir­kol­li­sis­sa ilmoi­tuk­sis­sa on ker­rot­tu, että lah­joi­tuk­sia ote­taan vas­taan jaet­ta­vak­si edel­leen tar­vit­si­joil­le. Kai­kis­ta lah­joi­tuk­sis­ta ollaan kiitollisia.

Jou­lu­puu­ke­räys tuot­ti nyt kol­man­nek­sen sii­tä mitä aiem­pi­na vuo­si­na. Yksi­tyi­siä lah­joit­ta­jia on ollut yleen­sä jou­lun alla, mut­ta tänä jou­lu­na vain vähän. Jo pitem­pään jat­ku­neet Ukrai­nan-keräyk­set ovat var­maan­kin verot­ta­neet mui­ta keräyksiä.

Jou­lu­ter­vei­si­nään Haho halu­aa välit­tää kai­kil­le vies­tiä, että jou­lu tulee tänä­kin vuonna.

– Nau­ti­taan tois­tem­me seu­ras­ta vaa­ti­mat­to­mam­min kat­tauk­sin. Tär­kein­tä on yhdes­sä­olo, ja että sinul­la on jou­lun rau­ha sydämessäsi.

Iin seu­ra­kun­nas­sa dia­ko­ni­na elo­kuun alus­sa aloit­ta­nut San­na Mäen­pää on pan­nut mer­kil­le, että seu­ra­kun­nan puo­leen kään­ty­viä avun­tar­vit­si­joi­ta on todel­la pal­jon ja tar­vet­ta on myös kes­kus­te­luun. Mäen­pään toi­mia­lu­ee­seen kuu­lu­vat pää­asias­sa Kui­va­nie­men, Oijär­ven ja Olha­van alueet.

– Samal­la kun jutel­laan avun tar­pees­ta ja hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta kuu­lu­mi­sis­ta, tar­vet­ta on myös puhua ylei­sim­mis­tä aiheis­ta. Eten­kin iäk­kääm­mät, itse lap­suu­des­saan sodan koke­neet kan­ta­vat huol­ta Ukrai­nan sodasta.

Iin seu­ra­kun­ta aut­taa avun­tar­vit­si­joi­ta dia­ko­nia­työn puit­teis­sa jaka­mal­la ostos­lah­ja­kort­te­ja. Nii­hin on saa­tu varo­ja myös lahjoittajilta.

– Lah­joit­ta­jia on ollut jou­lun alla tosi muka­vas­ti. Lisäk­si on voi­tu jakaa Punai­sen Ris­tin ja MLL:n lah­ja­kort­te­ja lapsiperheille.

Tava­ra­lah­joi­tuk­sia saa­tiin myös hyvin jou­lu­lah­ja­ke­räyk­sel­lä, joka toteu­tet­tiin jou­lu­puu­ke­räyk­se­nä. Kuusen pal­loi­hin oli ripus­tet­tu lah­jan tar­vit­si­jaan tie­to, esi­mer­kik­si “Tyt­tö 8v.”, ja jou­lu­pal­lon nou­ta­ja hank­ki lah­jan ja palaut­ti sen dia­ko­nia­työn toi­mi­tet­ta­vak­si saajalle.

– Kaik­ki lah­joi­tuk­set ovat men­neet peril­le ja saa­jat ovat olleet todel­la iloi­sia ja kii­tol­li­sia. Läm­pi­mät kii­tok­set kai­kil­le lah­joi­tuk­sia antaneille!

San­na Mäen­pää toi­voo, että me kaik­ki voi­sim­me viet­tää rau­hal­li­sen ja muka­van joulun.

– Koe­te­taan unoh­taa het­kek­si val­lit­se­van ajan huo­let ja mur­heet. Nau­ti­taan jou­lu­ruu­as­ta ja tun­nel­mas­ta per­heen ja läheis­ten kans­sa, pie­nem­mis­sä puit­teis­sa ja vähem­mäl­lä laittamisella.