Har­taus: Tee kir­kos­ta omasi

Mitä jos ensi kesä­nä ei oli­si­kaan las­ten lei­re­jä? Entä jos nuor­te­nil­to­jen ovet pysyi­si­vät kiin­ni? Jos yksi­näi­nen van­hus ei sai­si­kaan dia­ko­nia­työn­te­ki­jää luok­seen, surun kes­kel­lä ei löy­tyi­si kes­kus­te­lua­pua tai jou­lu­na ei jär­jes­tet­täi­si yhteis­tä juh­laa? Entä jos kir­kos­sa ei oli­si­kaan kon­sert­te­ja tai apua ei sai­si­kaan sil­loin, kun elä­mä yllät­täen menee solmuun?

Veik­kaan, että sil­loin joku kysyi­si aika nopeas­ti: Mik­si seu­ra­kun­ta ei tee mitään?

Mut­ta nyt minä kysyn toi­sin­päin: mik­si niin moni jät­tää käyt­tä­mät­tä mah­dol­li­suu­ten­sa vai­kut­taa sii­hen, mitä seu­ra­kun­ta tekee?

Seu­ra­kun­ta­vaa­leissa on tun­ne­tus­ti mata­la äänes­tys­pro­sent­ti. Seu­ra­kun­ta­vaa­lien ennak­ko­ää­nes­tyk­ses­sä Hau­ki­pu­taal­la äänes­ti vii­me vii­kol­la noin 720 ihmis­tä. Äänes­tys­pro­sent­ti jäi 6,9 pro­sent­tiin. Se tar­koit­taa samal­la sitä, että yli 93 pro­sent­tia äänioi­keu­te­tuis­ta ei käy­nyt ennak­koon äänestämässä.

Vii­me seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa vuon­na 2022 koko Suo­mes­sa vain 12,7 pro­sent­tia äänioi­keu­te­tuis­ta käyt­ti ään­tään. Sekään ei ole luku, jos­ta kan­nat­taa eri­tyi­ses­ti ylpeil­lä. Lähes yhdek­sän kym­me­nes­tä jät­ti siis pää­tös­val­lan muille.

Meil­lä on jos­kus aika eri­koi­nen suh­de seu­ra­kun­taan. Toi­vom­me sil­tä toi­min­taa lap­sil­le ja nuo­ril­le, apua vai­keas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa, tukea van­huk­sil­le, hau­taus­mai­den hoi­toa, kau­nii­ta kirk­ko­ja, hyvää musiik­kia, kiin­nos­ta­via tapah­tu­mia ja läs­nä­oloa kylil­lä. Odo­tam­me, että seu­ra­kun­ta näkyy ja kuu­luu. Ja niin saa­kin odottaa.

Mut­ta samal­la aivan lii­an moni ajat­te­lee, ettei seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa äänes­tä­mi­nen kos­ke häntä.

Kyl­lä koskee.

Jos kirk­ko tun­tuu jos­kus etäi­sel­tä tai sil­tä, että se on jon­kun muun kirk­ko, juu­ri sil­loin kan­nat­taa äänes­tää. Vaa­leis­sa ei pää­te­tä vain hal­lin­nos­ta. Niis­sä pää­te­tään sii­tä, mihin rahaa käy­te­tään, mitä pide­tään tär­keä­nä ja mil­lai­nen seu­ra­kun­ta tule­vai­suu­des­sa on.

Äänes­tä­mäl­lä voit teh­dä kir­kos­ta enem­män omasi.

Kir­kon tar­vit­se pysyä saman­lai­se­na. Seu­ra­kun­ta voi muut­tua, kokeil­la uut­ta ja kuun­nel­la entis­tä parem­min nii­tä ihmi­siä, joi­ta var­ten se on ole­mas­sa. Se voi kek­siä uusia tapo­ja koh­da­ta nuo­ria, hel­pot­taa yksi­näi­syyt­tä, aut­taa talou­del­li­ses­sa hädäs­sä ja raken­taa yhtei­söä. Se voi teh­dä asioi­ta, joi­ta emme vie­lä tänään edes osaa kai­va­ta. Mut­ta mitään uut­ta ei syn­ny, ellei sitä joku kehi­tä tai vaadi.

Äänes­tä­mi­nen vie muu­ta­man minuu­tin. Pää­tös­ten seu­rauk­set voi­vat näkyä vuosia.

Sik­si sun­nun­tai­na 15.11. kan­nat­taa läh­teä äänes­tä­mään. Ota naa­pu­ri­kin mukaan ja hok­sau­ta jäl­ki­kas­vua­si. Äänioi­keus on kai­kil­la 16 vuot­ta täyt­tä­neil­lä kir­kon jäse­nil­lä. Äänes­tää voit oman seu­ra­kun­nan äänestyspaikalla.

Äänes­tä sitä, joka halu­aa säi­lyt­tää sinul­le tär­keän. Tai sitä, joka uskal­taa muut­taa sel­lais­ta, min­kä pitäi­si jo muut­tua. Vaa­li­ko­ne löy­tyy osoit­tees­ta seurakuntavaalit.fi

Älä jää kir­kon ulko­puo­lel­le ajat­te­le­maan, että muut päät­tä­vät. Tee kir­kos­ta omasi.

Sal­la Aute­re, Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kirkkoherra