Oulun päät­tä­jäl­tä: Luon­to­po­si­tii­vi­nen Oulu?

Esa Aal­to.

Poh­joi­nen luon­to on yksi Oulun vah­vuuk­sis­ta. Uuteen kau­pun­ki­stra­te­gi­aan­kin on kir­jat­tu, että Oulu kas­vaa ja kehit­tyy luontopositiivisesti.

Luon­to­po­si­tii­vi­suu­del­la tar­koi­te­taan, että kau­pun­gin toi­min­ta koko­nai­suu­te­na tuot­taa luon­nol­le enem­män hyvää kuin haittaa.

Luon­toa ei voi mita­ta yhtä suo­raan nume­roi­na kuin esi­mer­kik­si hii­li­diok­si­di­pääs­tö­jä tai kau­pun­gin vero­tu­lo­ja. Luon­non tilan mit­taa­mi­sek­si on kui­ten­kin uuden Luon­non­suo­je­lu­lain myö­tä laa­dit­tu luon­to­tyyp­pien tilaan perus­tu­va mit­ta­ri nimel­tään luon­no­nar­vo­heh­taa­ri, jota myös Oulun kau­pun­ki käyttää.

Heh­taa­ri täy­sin luon­non­ti­lais­ta luon­toa saa arvon yksi ja vas­taa­vas­ti heh­taa­ri täy­sin muu­tet­tua luon­toa kuten tuu­li­voi­ma­lan perus­tuk­sia saa arvon nol­la. Talous­met­sä tai muu osit­tain muu­tet­tu luon­to on jotain sil­tä väliltä.

Vuo­den 2020 San­gin­joen suo­je­lua­lu­een perus­ta­mi­sen jäl­keen kau­pun­gin toi­min­nas­sa on ollut var­sin vähän luon­to­po­si­tii­vis­ta. Esi­mer­kik­si yhtään suo­je­lua­luet­ta ei ole perus­tet­tu eikä laa­jen­net­tu Oulus­sa kau­pun­gin omis­ta­mil­la alueil­la, ja luon­non ennal­lis­ta­mis­toi­met ovat rajoit­tu­neet muu­ta­maan han­ke­ra­hal­la teh­tyyn kosteikkoon.

Samaan aikaan kau­pun­kia ympä­röi­viä met­siä on raken­net­tu ase­ma­kaa­va-alueik­si, ja kau­pun­gin talous­met­sis­tä ja taa­ja­mien lähi­met­sis­tä on hakat­tu ja myy­ty puu­ta yli mil­joo­nan euron arvos­ta vuo­sit­tain. Kau­pun­gin reu­na­mil­le laa­di­taan tuu­li­voi­ma­kaa­vo­ja, joi­den luon­to­hait­ta ei vie­lä ole kon­kre­ti­soi­tu­nut raken­ta­mi­sek­si. Luon­to­ne­ga­tii­vis­ta toi­min­taa on siis aivan riittävästi.

Voi­ko Oulu sit­ten kehit­tyä luon­to­po­si­tii­vi­sek­si? Sitä var­ten pitäi­si ensin tun­nis­taa suu­rim­mat luon­to­hai­tan aiheut­ta­jat. Yli­voi­mai­nen ykkö­nen on kau­pun­gin met­sä­ta­lous ja lähi­met­sien har­ven­nuk­set, jois­ta aiheu­tuu vuo­sit­tain lähes 100 luon­no­nar­vo­heh­taa­rin hait­ta. Kau­pun­gin ase­ma­kaa­va-alu­een laa­je­ne­mi­nen on kak­ko­se­na noin 10–15 luon­no­nar­vo­heh­taa­rin haitalla.

Tuu­li­voi­ma­loi­den raken­ta­mi­ses­ta syn­tyi­si luon­to­hait­taa noin yksi luon­no­nar­vo­heh­taa­ri voi­ma­laa koh­ti eli 10 voi­ma­lan tuu­li­puis­to oli­si noin 10 luon­no­nar­vo­heh­taa­rin haitta.

Oulun kau­pun­gin maa­omai­suus on noin 20 000 heh­taa­ria. Sadan heh­taa­rin luon­non ennal­lis­ta­mi­sel­la ja suo­je­lul­la saa­vu­tet­tai­siin noin 20 luon­no­nar­vo­heh­taa­rin lisäys. Luon­to­po­si­tii­vi­suut­ta var­ten täy­tyi­si siis luo­pua kau­pun­gin met­sien hak­kuu­tu­lois­ta, jot­ka kat­ta­vat noin puo­li pro­mil­lea kau­pun­gin budjetista.

Kau­pun­gin laa­je­ne­mi­ses­ta aiheu­tu­va luon­to­hait­ta voi­tai­siin kat­taa luon­non ennal­lis­ta­mi­sel­la, jota var­ten maa­omai­suut­ta riit­täi­si 200 vuo­den tar­pei­siin. Lisäk­si tuu­li­voi­ma­hank­keis­sa ja muis­sa suur­hank­keis­sa toi­mi­joil­ta pitäi­si edel­lyt­tää luon­to­hait­to­jen täy­si­mää­räis­tä kom­pen­soin­tia, mikä samal­la ohjai­si näi­tä hank­kei­ta pois tär­keil­tä luontokohteilta.

Luon­to­po­si­tii­vi­suus on siis hyvin­kin mah­dol­lis­ta, mut­ta halu­taan­ko sitä oikeas­ti vir­ka­mies­joh­dos­sa tai päät­tä­jien kes­kuu­des­sa? Riit­tää­kö enem­mis­töl­le posi­tii­vi­nen kir­jaus kaupunkistrategiassa?

Vii­meis­tään parin seu­raa­van vuo­den aika­na näh­dään, onko Oulus­sa todel­lis­ta halua luon­to­po­si­tii­vi­seen kehitykseen.

Esa Aal­to, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, alue­val­tuu­tet­tu, maa­kun­ta­hal­li­tuk­sen jäsen, Vihreät