Kel­lon Nuo­ri­so­seu­ra yhdis­ti mei­dät jälleen

Elo­kui­se­na sun­nun­tai­na suu­ri Pie­ti­löi­den suku kokoon­tui meil­le rak­kaal­le Kel­lon Nuo­ri­so­seu­ral­le muis­te­le­maan juu­riam­me, juh­li­maan suvun van­him­man, Mat­ti Pie­ti­län, 80-vuo­tis­päi­vää ja tutus­tu­maan uusim­piin sukum­me tulok­kai­siin ja elä­män kumppaneihin.

Suku­puun nykyi­ses­tä kah­dek­sas­ta oksas­ta olim­me saa­neet kokoon seit­se­män oksan edus­tuk­sen, kau­kai­sim­mat oli­vat saa­pu­neet Hel­sin­gis­tä ja Turus­ta, mut­ta useim­mat asu­vat edel­leen­kin syn­ty­mä­pi­tä­jäs­sään, nykyi­ses­sä Oulus­sa, jon­ne esi-isät saa­pui­vat jo vuo­si­sa­to­ja sitten.

Pai­kal­la oli kol­me suku­pol­vea Pie­ti­löi­tä, tai oikeas­taan Tas­ki­sia, joka on tilan­ni­mi, ja jota meis­tä van­him­mat olim­me lap­se­na tot­tu­neet käyt­tä­mään. Tas­ki­sen Aukus­ti- papan ja Mai­ja-mum­mun yhtei­nen 62 vuot­ta kes­tä­nyt tai­val alkoi vuon­na 1921, ja heil­le syn­tyi 8 las­ta, jot­ka ovat jo kaik­ki edes­men­nei­tä. Meil­lä oli kui­ten­kin ilo naut­tia sen suku­pol­ven edus­tuk­ses­ta: nuo­rim­man vel­jek­sen, Paa­von, Ensi-vai­mo osal­lis­tui kans­sam­me muis­te­le­maan van­ho­ja aikoja.

Yhteis­kun­ta­tie­te­li­jä Tyt­ti Iso­hoo­ka­na-Asun­maa valot­ti meil­le Kel­lon Nuo­ri­so­seu­ran his­to­ri­aa, jos­sa koros­tui nuo­ri­so­seu­ran eri­tyi­sen tär­keä teh­tä­vä pait­si nuor­ten har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sien ja sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen mah­dol­lis­ta­ja­na, myös sen tär­keys vah­vo­jen juu­rien ja yhteen­kuu­lu­mi­sen luo­mi­ses­sa. Tun­nel­maa kohot­ti myös suvul­lem­me tutuk­si tul­lut viih­dyt­tä­jä, hanu­ris­ti Kul­ler­vo Kuk­ku­la.

Jos ei oli­si ollut nuo­ri­so­seu­ra­lii­ket­tä vii­me vuo­si­sa­dan alus­sa, ei oli­si mei­tä Pie­ti­löi­tä­kään. Puo­li­soa ei tar­vin­nut kau­kaa etsiä, sil­lä Kel­los­sa oli nuo­ri­so­seu­ra, joka oli perus­tet­tu jo vuon­na 1892 nuo­ri­son koh­taa­mis­pai­kak­si. ”Kiel­to­lain hen­ges­sä” perus­tet­tiin Kel­loon myö­hem­min maa­kun­nan suu­rin ja kal­lein, uusi nuo­ri­so­seu­ra­ta­lo vuon­na 1921, jos­ta tuli tär­keä koh­taa­mis­paik­ka paik­ka­kun­nan nuo­ri­sol­le ja tie­tys­ti myös Aukus­tin ja Mai­jan lapsille.

Mer­ta edem­mäs ei sisa­ruk­sil­la ollut tapa­na men­nä kalaan, lähes kaik­ki löy­si­vät puo­li­son­sa nuo­ri­so­seu­ral­ta. ”Put­taa­lai­nen on korian kir­kon poi­ka, jos­sa hyvät nai­aan naa­pu­riin, pahat pit­käin mat­ko­jen taa.”

Kel­lon Nuo­ri­so­seu­ral­la lähia­lu­een nuo­ri­so har­ras­ti lii­kun­taa, musiik­kia, teat­te­ria ja tans­sia. Eten­kin tans­sis­ta syn­tyi suvul­lem­me yhdis­tä­vä teki­jä. Hekin, joil­le tans­si ei ollut yhtä mie­luis­ta, oli­vat kui­ten­kin osa­na nuo­ri­so­seu­ra­toi­min­taa taval­la tai toisella.

Tämän­het­ki­nen, van­hin suku­pol­vi, jois­ta val­tao­sa on syn­ty­nyt 50-luvul­la ja nuo­rin 70-luvul­la, osal­lis­tui suku­juh­laan aktii­vi­ses­ti: 22 ser­kus­ta oli pai­kal­la 19. 50-luvul­la syn­ty­neil­lä oli vie­lä elä­viä nuo­ruus­muis­to­ja Kel­lon Nuorisoseuralta.

60–70-luvuilla se oli mer­kit­tä­vä, koko Poh­jois-Suo­men nuo­ri­son kokoon­tu­mis­paik­ka. Vii­koit­tai­set tans­sit kut­sui­vat kokoon innok­kai­ta tans­si­joi­ta aina Poh­jois-Ruot­sis­ta asti. Esiin­ty­jät oli­vat sen ajan huip­puar­tis­te­ja, ja nuo­ri­so­seu­ral­la meno oli villiä.

Tämän­kin suku­pol­ven juu­ret ovat yhä van­kas­ti Pate­nie­men ja Kel­lon mul­las­sa, sil­lä kol­mea lukuun otta­mat­ta he asu­vat Oulus­sa. Kuusi heis­tä asuu enti­sil­lä Aukus­ti-papan pel­loil­la, Tas­ki­sen peräl­lä Pate­nie­mes­sä, jon­ne papan per­he oli muut­ta­nut Kel­los­ta vuon­na 1905. Kol­me per­het­tä on mie­hit­tä­nyt Oulun Hol­li­haas­sa vie­rek­käi­set taloyhtiöt.

Sun­nun­tain tilai­suu­des­sa hei­mo­pääl­lik­kyys siir­ret­tiin viral­li­ses­ti päi­vän syn­ty­mä­päi­vä­san­ka­ril­le, 80 vuot­ta täyt­tä­väl­le Mat­ti Pie­ti­läl­le. Eläk­keel­le jää­ty­ään hän muut­ti vai­mon­sa Kris­tii­nan kans­sa Espan­jaan, jos­sa he viet­tä­vät edel­leen­kin tal­ven­sa. Mut­ta veri vetää kui­ten­kin yhä enem­män van­hal­le koti­seu­dul­le, ja kel­lo­lai­set juu­ret vain vahvistuvat.

Suku­juh­la jär­jes­tet­tiin pait­si van­ho­jen asioi­den muis­te­le­mi­sek­si ja Matin syn­ty­mä­päi­viä juh­lis­taak­sem­me, ennen kaik­kea sen vuok­si, että uudet suku­pol­vet tutus­tui­si­vat toi­siin­sa ja tois­ten­sa lap­siin. Meil­lä van­hem­mil­la oli suh­teel­li­sen hyvä käsi­tys sii­tä kuka kukin oli, mut­ta nuo­rem­mil­le päi­vä oli yllätyksellinen.

Kel­lon Nuo­ri­so­seu­ra yhdis­ti nyt uusia suku­pol­via, jois­ta van­hem­mat alka­vat olla kes­ki- ikäi­siä ja hei­dän lap­sis­ta­kin jo muu­ta­ma on täy­si-ikäi­nen. Pai­kal­la oli pal­jon pik­kuserk­ku­ja puo­li­soi­neen, jot­ka eivät olleet aiem­min koh­dan­net. Heis­tä­kin val­tao­sa on jää­nyt tai palan­nut koti­seu­dul­leen, vaik­ka he ovat opis­kel­leet ja asu­neet muualla.

Maa­il­ma on pie­nen­ty­nyt ja väli­mat­kat lyhen­ty­neet. Tuo­rein suku­pol­vi on kan­sain­vä­lis­ty­nyt, ja sukuun on tul­lut myös kan­sain­vä­lis­tä ver­ta. Suvun nuo­rim­mais­ten oksa piti juh­las­sa huo­len sii­tä, että mels­ket­tä riit­ti koko päi­väk­si ja pil­li­me­hut tuli juoduksi.

Koh­taa­mis­paik­ka oli tun­nel­mal­li­nen. Kah­den edes­men­neen suku­pol­ven hen­ki oli läs­nä, ja hei­tä muis­tel­tiin läm­möl­lä ja rak­kau­del­la. Vävyt jakoi­vat suu­rel­le ylei­söl­le omat haus­kat tari­nan­sa sukuun astu­mi­ses­ta ja appiuk­ko­jen tempauksista.

Muut­tu­va maa­il­ma muut­taa myös ihmis­tä, yksi­löl­li­syy­den koros­ta­mi­nen ja juu­ret­to­muus eivät ole teh­neet elä­mäs­tä onnel­li­sem­paa. Sosi­aa­li­nen media on apu­kei­no, mut­ta ei kor­vaa koh­taa­mis­ta. Yhtei­söl­li­syy­den koros­tu­mi­nen, yhdes­sä teke­mi­nen ja tois­tem­me koh­taa­mi­nen teki­vät täs­tä sun­nun­tai­päi­väs­tä tär­keän ja unohtumattoman.

Anne Onte­ro (s. Pietilä)