Toi­mit­ta­jal­ta: Syk­sy on uusien alku­jen aikaa

Kulu­nut kesä on pai­koi­tel­len ollut aika­mois­ta hai­pak­kaa töi­den ja per­he-elä­män paris­sa. Puhu­mat­ta­kaan kesä-hei­nä­kuun aika­na jär­jes­te­tyis­tä jal­ka­pal­lon MM-kisois­ta, jot­ka söi­vät tämän futis­fa­naa­ti­kon yöunia enem­män kuin oli­si ollut tar­peen. Eipä voi aina­kaan syyt­tää ketään muu­ta kuin itse­ään siitä.

Kesä alkaa olla lop­pu­met­reil­lään ja syk­sy tekee saa­pu­mis­taan. Se ilme­nee kou­lu­jen alka­mi­sel­la, kyl­me­ne­vin kelein ja pian alka­van rus­ka-ajan myötä.

Eri­tyi­sen jän­nit­tä­viä ja mie­len­kiin­toi­sia aiko­ja elä­vät kou­lu­tien­sä vii­me vii­kol­la aloit­ta­neet eka­luok­ka­lai­set. Heil­lä ei ole ainoas­taan oppi­mis­ta kou­luai­neis­ta, vaan myös uuden­lai­ses­ta arjes­ta ja elämänrytmistä.

Päi­vä­ko­dis­sa tai esi­kou­lus­sa vie­tet­ty­jen päi­vien jäl­keen koto­na ei odot­ta­nut muu­ta kuin oma per­he ja hei­dän kans­saan leik­ki­mi­nen. Kou­lus­ta kotiin tul­les­sa sen sijaan on teh­tä­vä koti­läk­syt seu­raa­vak­si päiväksi.

Syk­syn myö­tä itse­ni mukaan lukien myös monien mui­den kesä­työ­jak­sot tule­vat pää­tök­seen. Joil­le­kin se voi tar­koit­taa paluu­ta kou­lun pen­kil­le uuden luku­kau­den alkaes­sa. Toi­sil­le se saat­taa tar­koit­taa siir­ty­mis­tä uusiin työ­ku­vioi­hin. Vaih­toeh­toi­ses­ti se voi olla myös mah­dol­li­suus lada­ta akku­ja tal­ven pimeyt­tä varten.

Omal­ta osal­ta­ni tule­va syk­sy on erään­lai­nen arvoi­tus. Sain kor­kea­kou­lu­tut­kin­to­ni kevääl­lä val­miik­si, joten paluu­ta Lin­nan­maan kam­puk­sel­le ei ole luvas­sa. Se luo­kin minul­le pal­jon eri­lai­sia mahdollisuuksia.

Kii­rei­sen kesän jäl­keen vaih­toeh­to jää­dä van­hem­pain­va­paal­le las­ten kans­sa ei kuu­los­ta hul­lum­mal­ta. Toi­saal­ta, mikä­li eteen tar­jou­tui­si mie­len­kiin­toi­nen työ­mah­dol­li­suus, voi­si sii­tä olla han­ka­la kiel­täy­tyä, eten­kin kun ottaa huo­mioon maam­me työllisyystilanteen.

Miten teil­lä luki­joil­la läh­tee syk­sy käyn­tiin? Onko luvas­sa uusia kuvioi­ta vai paluu johon­kin van­haan ja tuttuun?

Joni Nal­li

joni.nalli@rantapohja.fi