Män­ty­jen ja rivi­ta­lo­jen keskiössä

Muu­tin noin 4 vuot­ta sit­ten Iihin Yli-Iis­tä. Saman­hen­ki­siä tyyp­pe­jä alu­eel­la, tein joh­to­pää­tök­siä. Ei ole iso­ja eri­mie­li­syyk­siä arjen kysymyksissä.

Päi­vät kulu­vat elä­ke­läis­ten tyy­liin; keit­toa kei­tel­lään, ja sana on vapaa niin ulko­na pihal­la tai pie­nes­sä kuu­tios­sa, elin­ti­las­sa. Joku on sil­ti taker­tu­nut joko itsen­sä erin­omai­suu­teen tai mie­li­pi­tei­den­sä kans­sa hie­man taka-alal­le. Kui­ten­kaan ei mitään peruuttamatonta. 

Hil­jai­suus vai­kut­taa yksi­löi­hin ja pun­ni­taan yhdes­sä pie­nis­sä ryh­mis­sä, onko tuo tai tämä oikea lähes­ty­mis­ta­pa ongel­miin. Niin­hän se on tääl­lä­kin, että puhu­taan, mut­ta ei teh­dä kui­ten­kaan mitään muu­tok­sia. Itse olen kyl­lä sopeu­tu­vai­nen han­ka­liin­kin tilan­tei­siin, jos joku tyyp­pi nos­taa itsen­sä niin sano­tus­ti jalus­tal­le, elän­hän omaa elä­mää­ni, siis sitä ainoaa!

Elo­kuun tai­vas tum­muu, aika vie­rii radal­laan, odo­te­taan joko kivut­to­mia päi­viä tai hie­man bura­nal­la peh­mi­tet­ty­jä, jos­kus käy­dään ruo­to­ja kuvaut­ta­mas­sa tai veri­ko­keis­sa jne. Kuka saa ter­veen pape­rit tai sen vii­mei­sen varoi­tuk­sen joko omas­ta ter­vey­des­tä tai toisen.

Joka tapauk­ses­sa, tapah­tui­pa pie­nis­sä yksiöis­sä mitä tahan­sa taval­lis­ta tai peruut­ta­ma­ton­ta, ollaan kui­ten­kin val­ta­vir­taa, ehkä­pä hie­man taka-alal­la kui­ten­kin. Aurin­ko aina­kin pais­taa tum­miin pil­viin ver­hou­tu­nei­siin har­maa­hap­siin sii­nä mis­sä mui­hin­kin. Kai­kil­la toi­ve kivut­to­mis­ta vii­mei­sis­tä vuo­sis­ta, joi­ta ei kai saa pois Buranalla.

Men­nään vaan aal­loil­la, vaik­ka se oli­si ras­kas­ta, mut­ta pysäh­dy­tään hetkeksi.

Timo Yli­ta­lo